Lue keskustelun säännöt.
Alempaan down keskusteluun viitaten...
15.03.2013 |
Kuin moni uskaltaa myöntää ettei pidä tai että inhoaa jotain vammaista?
Itsekään en ääneen, mutta on 2 sellaista joista en pidä, toista joudun työssäni hoitamaan, toinen on kaverin lapsi(down) . jälkimmäisen kohdalla inho tulee ehkä osittain siitä, että äiti ei lapsen anna olla oma itsensä ja tekee tästä väkisin normaalia, mikä ei tietystikään onnistu. Huoh.
kummassakaan tapauksessa en tietenkään tuntemuksiani käyty millään lailla.
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 13:46"]
Mä en tunne vammaisia ihmisiä. Nuoruudessa tiesin muutaman, mutta olivat aika pitkälle normaaleja ainakin yleisillä paikoilla. Mä en usko, että vammaisuus sais mua inhoamaan jotain, se olis ihan ihmisen luonteesta ja käytöksestä kiinni.
[/quote]
Niinhän se on, mutta toisinaan vammaisuus tekee sen että käyttäytyy muita häiritsevällä tavalla, eikä vammainen välttämättä voi sille yhtään mitään...
Itseäni on pari vammaista häirinnyt. Toinen asuu naapurissani. Kyseessä on vaikeasti kehitysvammainen 13-vuotias tyttö, joka asuu viikot laitoksessa ja on viikonloput kotona. Eniten tyttö häiritsee aina sunnuntaisin, kun pitäisi lähteä invataksilla laitokseen. Se huutaa tuntikausia kuin hitaasti kiduttamalal tapettava eläin kun ei tahdo sinne. Huuto ilmeisesti alkaa kun pieninkin merkki, esim. tavaroiden pakkaaminen kassiin, vihjaa tytölle että tänään on päivä jolloin pitää mennä laitokseen. Ymmärrän ettei asialle voi mitään eikä tulisi mieleenkään esim. valittaa vammaisen lapsen vanhemmille häiriöstä, mutta kyllä sydämestä sattuu kuunnella sitä huutoa :(
Toinen on eräässä harrastusryhmässä säännöllisesti käynyt kehitysvammainen mies. Hän oli sinänsä ihan harmiton, mutta otti koko kokoontumiset omaksi showkseen huutelemalla asiaan kuulumattomia kommentteja, aloittamalla yhtäkkiä kesken puhujan puheenvuoron vaikka kertomisen jostain omista tekemisistään tyyliin "minä pelasin aamulla äidin kanssa Kimbleä" ja myös "ahdisteli" naisia, tosin onneksi ahdistelu oli lapsenomaista tyyliin että hän piirsi paperille hääkuvia joissa oli hän ja nainen ja tahtoi vähän pussata poskelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tunne vammaisia ihmisiä. Nuoruudessa tiesin muutaman, mutta olivat aika pitkälle normaaleja ainakin yleisillä paikoilla. Mä en usko, että vammaisuus sais mua inhoamaan jotain, se olis ihan ihmisen luonteesta ja käytöksestä kiinni.