Puolisosi ärsyttävin kännimaneeri?

Siitä tulee ripustautuva ja se alkaa puhua mulle kuin pikkulapselle tai kissanpennulle, söpöä ehkä kymmenen sekuntia ja sit menee hermot.

Alkaa kertoa juttuja vahvasti liioitellen tai suorastaan valehtelee. Inhottaa kuunnella kun tiedän miten asia oikeasti on. Parhaat jutut on minulta kaapattuja joita sitten kertoo ominaan. Sellaista rehentelyä joka ällöttää. Pitäisi suunsa vaan kiinni.

Juurikin nuo jonkun mainitsemat taidepaussit jutuissaan. Myös muiden valistaminen itsestäänselvyyksillä sekä päälle puhuminen.

Yli kolmekymmentä vuotta oltu yhdessä, ikinä en ole nähnyt humalassa! Emme ole absolutisteja.

Ensin se valitus kun muistin syövereistä kaivaa jonkun jutun tyyliin 5v sitten hymyilin ja kiitin huoltikan tyttöä ja tyttö hymyili takas  tms, (mitä tuskin on edes tapahtunut  tai en muista )

ja kaivaa kaikki sukulaisten sanomiset ja snaomatta jättämiset.

sitten tulee itku-vaihe , jolloin yleensä teen tujun drinkin että alkaa menee unen puolelle, hänellä siis.

ja hän on 42,  mutta ilmeisesti tarttee joskus edelleen leikkiä teinidraamaa, pari kertaa vuodessa.

"otatsä vähän vielä viintä?" kysyy siten mukamas pilke silmäkulmassa. No en ota, kiitos. Tuo viintä risoo mua jotenkin älyttömän paljon. 

Muiden päälle puhuminen. Sitten esim. festareilla jos näkee jonkun miesporukan, tunkee sinne sekaan, räpsyttelee silmiään ja hakee huomiota. Kyseessä siis yli 40-vuotias nainen. Aivan helvetin rasittavaa , enimmäkseen toki vain noloa. Sekä minulle että hänelle.

Kaikki naiset haluaa ottaa suihin.

(Valhe)

Naamalle jämähtänyt pienenpieni hymy ja sameat silmät ja "Mjoo" vastauksena kaikkeen. Tiedän heti että on juonut.

Mun ukko alkaa kännissä puhumaan todella "hienosti" ja käyttää sivistyssanoja joiden tarkoitusta hän ei edes takuulla tiedä! Kaunopuheiden lisäksi hän pitää silmiään kauan kiinni kun puhuu. Tuo puhetyyli ottaa niin hermoon kun normaalisti puhumme aika vahvaa murretta.

Olen itsekin ihan varmasti humalassa tosi ärsyttävä, en muuta väitäkään. Se on kyllä outoa, miten toisen aivan pienikin alkoholimäärä paistaa naamasta, ilmeistä, eleistä, kun ei itse juo tippaakaan. Mutta jos juo, ei toisen käytöksessä (siis kun ei örvelletä) tunnu olevan mitään vikaa. Inhoan tosi paljon sitä, jos töistä tullessani on toinen vapaapäivänään juonut jotain. Heti tuntuu, että nyt se on kännissä (vaikkei olisikaan), heti ärsyttää ne silmien siristelyt ja suun suipistelut. Se on tavallaan epäreiluakin. Siksi en koskaan juo mitään, yhtään lasillista mitään yksin ollessani, en halua olla vähääkään alkoholin vaikutuksen alainen toisen tullessa kotiin. Tästä on meillä riidelty monet kerrat ja olen sanonut, että joku kerta käännyn ovelta ja lähden jonnekin yöksi, jos iltavuorosta tullessa ollaan sopertelukunnossa. Ihmettele omaa ajatusmaailmaani tässä kohtaa. 

Kiekuu kummasti aina viimeisen tavun. Joutuu pitää toista silmää kiinni kun yrittää lukea tms. tarkentaa katsettaan, ei tajua mitään vaikka selittäisi että ”nyt on tiistai niin huomenna on pakko olla keskiviikko” ” mÄ eN nyT kyl-LÄ ta-jun-NUT”. Jossain (aikaisessa) vaiheessa yleensä juo liikaa, alkaa voida huonosti ja menee nukkumaan. Menee sellaisella 2/3 nopeudella eleiden tai puheen kanssa.

Itkeminen jossain kännin vaiheessa. Joko hän itse on niin huono ihminen tai sitten koko maailma on häntä vastaan. Niin tai näin, itku tulee jossain vaiheessa.