Lue keskustelun säännöt.
Mies 40v alkanut erakoitua, minä olen menevää sorttia.
14.03.2013 |
Mies ei halua enää nykyään mennä mihinkään (viihteelle, tapahtumiin, kyläilemään, sukuloimaan...)
En minäkään mikään vauhtihirmu ole, mutta tykkään mennä ja vierailla ja kyläillä ja viedä lapsia ja touhuta heidän kanssaan. Tykkään myös, että meillä käy vieraita. Mies taas ei ollenkaan. Mies on onnellinen vain kotona tai mökillä oman perheen kesken.
Miten ihmeessä opin hyväksymään tuon? Se ahdistaa mua aikalailla. Tiedän, että voin itse mennä lasten kanssa, mutta tuntuu pahalta, kun toinen ei ota osaa koskaan mihinkään.
Oisko vertaistukea tai muita neuvoja?
Kommentit (9)
Minäkään en näe tuota ongelmana, paitsi toki sen, jos mies ei tykkää, että teillä käy vieraita. Tuohona asiaan täytyy löytää joku kompromissa, muuten teet niin, että menet minkä tykkäät, ja annat miehen viettää aikaansa miten tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ON kuitenkin minulle ongelma. Erakoituminen on vaikeaa hyväksyä. Ymmärrän, että toista en voi muuttaa, sitä en edes halua/yritä.
Tulen melko surullisesti ajatuksesta, että näinkö se loppuelämä sujuu.
AP
Mun mies on vähän vanhempi vielä tuosta, ja ihan samat elkeet :( Mua harmittaa sikana, kun entiset juhlat, matkat ystävien kanssa, illanvietot ja vierailut jne. tuntuu olevan enää vain muisto - ei tuota mörköä tunnu saavan enää mihinkään!
Todella moni alkaa keski-iässä rauhoittua eikä enää niin menemisestä välitä. Harmi, että teillä tämä juttu on käynyt vain toiselle osapuolelle. Mutta tosiaan, ei siinä mikään muu auta kuin vaan sopeutua tilanteeseen, mennä sitten itsekseen kun haluaa. Täytyy sen miehenkin sopeutua siihen että sinä vaan menet, vaikka hän ehkä tykkäisi enemmän että nyhjöttäisit siellä mökillä tai kotona hänen kaverinaan.
Itse olen 38 ja minä olen erakoitunut viimeisen 5 vuoden aikana. Ei enää kiinnosta yhtään menemiset, töissä ja kotona vaan tykkään käydä. Meillä tosin mies on aina ollut kotihiiri, ja minä olen sitten mennyt yksin, ja nyt aletaan olla samanlaisempia keskenämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotapa vielä muutama vuosi, niin kyllä alkaa menemään...
Minä olen 30v, miesystäväni 40v. Olemme aina olleet erilaisia: minä olen erittäin sosiaalinen, on paljon ystäviä ja menoja töiden ja harrastusten lisäksi. Mies taas tykkää olla töiden ja treenauksen lisäksi kotona eikä hänellä ole kuin muutama ystävä joita näkee lähinnä töissä. Yhdessä käymme usein syömässä tai leffassa tai matkustelemme välillä. Mutta erittäni palljon teen asioita ystävieni kanssa ja jopa matkustelen heidän kanssaan. En ole kokenut asiaa ongelmana. Päinvastoin: tulevaisuudessa jos saamme lapsiakin, mies viihtyy hyvin kotona välillä jotta saan tavata ystäviäni ja harrastaakkin. Tästä olemmekin jo puhuneet. Ja plussaa ettei mies koe tarvetta käydä baareissa vaan istuu mielummin kotona :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuollaisen muutoksen aiheutti avokonttoriin siirtyminen töissä. Aloin hakea rauhaa illoilta ja viikonlopuilta. Meillä ei ole avokonttorissa hiljaista työskentelytilaa, joten koko ajan kuuluuu puhetta, keskusteluja, puhelimet soivat ym. ja kyllä sitten vapaa-ajalla haluaa olla omissa oloissa.
Tuollaisesta tunnistan kyllä olevani introvertti.
Anna miehen olla kotona ja mene tosiaan niiden lasten kanssa, en näe juuri ongelmaa tuossa. Teillä on vain hyvin erilaiset tempperamentit. Hyväksy asia.