Lue keskustelun säännöt.
Ystävätoiminnasta.
13.03.2013 |
Onko ketään, joka olisi Punaisen ristin ystävätoiminnassa mukana? Olen jo jonkin aikaa harkinnut liittymistä ja haluaisin kuulla kokemuksia.
Vähän minua tosin arveluttaa. Olen nimittäin toipuva masennuspotilas ja raitis alkoholisti. Mutta oma elämäni on nykyään kyllä ihan hyvin reilassa ja kun kerran tiedän, millaista todellinen yksinäisyys on, haluaisin lievittää sitä tunnetta edes joltain ihmiseltä. Luulisin, että voisin ymmärtää yksinäisen ihmisen tunteita ihan hyvin ja samaistua. Samalla olisi mahdollisuus tuoda iloa toisen elämään ja samalla saada itselle uusi ystävä.
Mitä luulette, pääsisinkö mukaan ystävätoimintaan, vaikka menneisyyteni on, mitä on?
Kommentit (30)
Hei! Kyllä pääset mukaan, jos oma elämäsi on nyt kunnossa ei menbeisyys siihen vaikuta. Toki jos huomataan, että kaipaat itse tukea omaan elämääsi, niin sitten ehkä ystävää ei löydykään. Toimintaan haluavat käyvät koulutuksen ja sen jälkeen vasta "saadaan" oma ystävä. Tähän ystävään tutustutaan aluksi kokeneemman tukiystävän kanssa. Toiminnassa on sääntöjä ja velvollisuuksia, jotka on hyvä ottaa tosissaan. Mene ihmeessä mukaan toimintaan. Katso vaikka netistä oman paikkakunnan koulutuksia PR:n sivuilta. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 20:21"]
Minusta sinulla voi olla hyvätkin lähtökohdat.
Olen itse mukana vapaaehtoistyössä mutta erilaisessa kuin tuo mainittu. Kerron oman näkemykseni. Vapaaehtoistyössä oleellista on se, että olet niin hyvässä kunnossa, että voit sitoutua, ihan esimerkiksi aikatauluihin ja muihin muita ihmisiä huomioivaan. Toinen juttu on se, että teet kuitenkin sellaista työtä, jota itse pidät tärkeänä, pelkkä pyyteetön auttaminen on huono lähtökohta. Vapaaehtoistyökin voi tuntua ajoittain työltä (toki se on palkitsevaa sellaista) mutta jos oma olo ei ole jaksava, voi olla vaikea toimia muiden kanssa.
Olen vain itse pistänyt merkille, että joskus vapaaehtoistyöhön hakeutuu myös ihmisiä, joilla on epävakaampi elämäntilanne ja tarvitsevat itse piristysruisketta. Jos kuitenkin pitää tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, voi kovin ongelmainen ihminen joutua helpommin törmäyskurssille, koska vapaaehtoistyökin on vain työtä ja sitä kohtaan pitää osoittaa samanlaista sitoutumista kuin jotain muutakin harrastusta kohtaan.
En siis halua pelotella sinua, mutta halusin tuoda esiin sen näkökohdan, että vapaaehtoistyössäkin on arkensa.
Itse koen vapaaehtoistyön tosi antoisana.
[/quote]
Kiitoksia.:)
Tämä kommentti ei todellakaan pelästyttänyt minua. Olen tosiaan saanut elämäni siihen kuntoon, että vapaaehtoistyö toimisi kohdallani oikein hyvin, uskon ainakin näin. Vaikituisessa työssä en vielä ole, toivon että se ei ole Punaiselle ristille ongelma.
Olen itse tehnyt työtä mm. päiväkodeissa ja tiedän, millaista on tehdä työtä "täysin toisen hyväksi". Uskoisin tämän vapaaehtoistoiminnan olevan hyvä siirto, sillä todella nautin siitä, kun saan auttaa muita.:)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 20:27"]Hei! Kyllä pääset mukaan, jos oma elämäsi on nyt kunnossa ei menbeisyys siihen vaikuta. Toki jos huomataan, että kaipaat itse tukea omaan elämääsi, niin sitten ehkä ystävää ei löydykään. Toimintaan haluavat käyvät koulutuksen ja sen jälkeen vasta "saadaan" oma ystävä. Tähän ystävään tutustutaan aluksi kokeneemman tukiystävän kanssa. Toiminnassa on sääntöjä ja velvollisuuksia, jotka on hyvä ottaa tosissaan. Mene ihmeessä mukaan toimintaan. Katso vaikka netistä oman paikkakunnan koulutuksia PR:n sivuilta. Onnea matkaan![/quote]
Kiitoksia sullekin!:)
Oli kiva kuulla, miten tuo tutustuminen tapahtuu. Alan todella olla sitä mieltä, että huomenna ilmoittaudun mukaan.:)
Vanha ketju, mutta mua kiinnostaisi myös jos jollain on kokemuksia! :)
Olen miettinyt lähteä mukaan ystävätoimintaan vastaanottajan roolissa koska olen tosi yksinäinen... Mutta toisaalta olenko liian hyvässä kunnossa kun kuitenkin nimellisesti olen opiskelija ja "kunnon kansalainen"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun hakemukseen ei ole vastattu sieltä moneen kuukauteen. En ilmeisesti kelpaa ystäväksi?
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:18"]
Olen miettinyt lähteä mukaan ystävätoimintaan vastaanottajan roolissa koska olen tosi yksinäinen... Mutta toisaalta olenko liian hyvässä kunnossa kun kuitenkin nimellisesti olen opiskelija ja "kunnon kansalainen"...
[/quote]
Ryhdy itse tukiystäväksi? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö nykyään tarvitsee käydä koulutus ryhtyessä tukiystäväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 21:18"]Vieläkö nykyään tarvitsee käydä koulutus ryhtyessä tukiystäväksi?
[/quote]
Kannattaa kysyä lähimmästä paikallisosastosta, jossa toimintaa on. Voi olla eri käytäntöjä, mutta perehdytyksen saa joka tapauksessa.
Vanhassa viestissä joku sanoi, ettei saanut vastausta. Muistutan, että ihmiset tekee tätä vapaaehtoistyönä oman työn ohella, eikä kaikki siksi toimi samalla tehokkuudella kuin jossain muualla ja joskus voi sattua myös unohduksia. Rohkeasti uudestaan yhteyttä, jos ei vastausta kuulu :-)
Toiselle vanhalle kommentoijalle sanon, että ystävän voi saada ihan tavallinen yksinäinen ihminen. Ei tarvitse olla mikään pahasti syrjäytynyt ym.
Rohkeasti vaan. Muista turvaseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisille henkilöille toiminnan kautta ryhdytään ystäviksi?
Olisin nimittäin kiinnostunut ystävätoiminnasta niin, että saisin ystäväkseni ("tuettavaksi") ikäihmisen. Onko esimerkiksi SPR:n toiminnassa tavanomaista valita, kelle ystäväksi ryhdytään? Vai annetaanko ystävät kyselemättä sen enempiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun käsitykseni on että ystävätoiminta toimii paljon ikäihmiseltä ikäihmiselle. Ikäihmiset ja keski-ikäiset ovat yliedustettuina yhdistystoiminnassa muutenkin ja naiset. Minulle on SPR:ssä suoraan sanottu että miehen ei ole yhtä helppoa päästä tukiystäväksi, koska miesseura ei vain oikein kelpaa yhtä hyvin.
Useita koulutuksia olen käynyt ja useita tulen käymään. Tähän mennessä on jäänyt tyhjä käteen mutta jos ajatellaan vapaaehtoistoimintaa laajemmin niin riippuu myös tosi paljon paikkakunnasta. Ystävän hakeminen tuolla tavalla vaatii paljon myös siltä tukihenkilön hakijalta ja aniharvalle sellainen tulee edes mieleen.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Minun käsitykseni on että ystävätoiminta toimii paljon ikäihmiseltä ikäihmiselle. Ikäihmiset ja keski-ikäiset ovat yliedustettuina yhdistystoiminnassa muutenkin ja naiset. Minulle on SPR:ssä suoraan sanottu että miehen ei ole yhtä helppoa päästä tukiystäväksi, koska miesseura ei vain oikein kelpaa yhtä hyvin.
Useita koulutuksia olen käynyt ja useita tulen käymään. Tähän mennessä on jäänyt tyhjä käteen mutta jos ajatellaan vapaaehtoistoimintaa laajemmin niin riippuu myös tosi paljon paikkakunnasta. Ystävän hakeminen tuolla tavalla vaatii paljon myös siltä tukihenkilön hakijalta ja aniharvalle sellainen tulee edes mieleen.
Millaisia koulutukset ovat olleet? SPR:n nimenomaan.
Vierailija kirjoitti:
Millaisille henkilöille toiminnan kautta ryhdytään ystäviksi?
Olisin nimittäin kiinnostunut ystävätoiminnasta niin, että saisin ystäväkseni ("tuettavaksi") ikäihmisen. Onko esimerkiksi SPR:n toiminnassa tavanomaista valita, kelle ystäväksi ryhdytään? Vai annetaanko ystävät kyselemättä sen enempiä?
Ennen vanhaan SPR:lle täytettiin lappu, jossa sai hyvinkin tarkkaan rajata minkälaisille ihmisille suostuu kaveriksi. Kannattaa tarkistaa myös seurakunnan tarjoamat koulutukset, koska niistä pääsee teoriassa aivan samoihin tehtäviin.
Tuskin missään koulutuksessa "annetaan kyselemättä enempiä", vaan jos joku tarvitseva ilmaantuu, sinulle ilmoitetaan että tämmöinen henkilö olisi täällä ja kysytään että saako sinun yhteystietojasi antaa hänelle tai haluaisitko että yhdistys järjestäisi tapaamisen sinun ja sen henkilön välillä ja siitä saa kieltäytyä ja suhteen katkaista jos kemiat eivät toimi.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Minun käsitykseni on että ystävätoiminta toimii paljon ikäihmiseltä ikäihmiselle. Ikäihmiset ja keski-ikäiset ovat yliedustettuina yhdistystoiminnassa muutenkin ja naiset. Minulle on SPR:ssä suoraan sanottu että miehen ei ole yhtä helppoa päästä tukiystäväksi, koska miesseura ei vain oikein kelpaa yhtä hyvin.
Useita koulutuksia olen käynyt ja useita tulen käymään. Tähän mennessä on jäänyt tyhjä käteen mutta jos ajatellaan vapaaehtoistoimintaa laajemmin niin riippuu myös tosi paljon paikkakunnasta. Ystävän hakeminen tuolla tavalla vaatii paljon myös siltä tukihenkilön hakijalta ja aniharvalle sellainen tulee edes mieleen.
Millaisia koulutukset ovat olleet? SPR:n nimenomaan.
Nuo SPR:n käytännöt ovat voineet muuttua ajan kanssa mutta yhdessä vaiheessa toimintaan pääsi teoriassa mukaan ihan vain ilmoittautumalla. Sitten on siirrytty haastatteluun ja koulutuksiin kuten muuallakin näyttää olevan. En ole vielä käynyt yhtään varsinaista juuri SPR:n koulutusta mutta niitä tulee kyllä tässä keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Muistutan, että ihmiset tekee tätä vapaaehtoistyönä oman työn ohella, eikä kaikki siksi toimi samalla tehokkuudella kuin jossain muualla ja joskus voi sattua myös unohduksia. Rohkeasti uudestaan yhteyttä, jos ei vastausta kuulu :-)
Toimiiko tämä myös niin päin, että jos ystävätoimintaan lupautunut ei muistakaan sovittua tapaamista, niin häntä ei heti aleta syyttelemään ja epäilemään huonoksi vapaaehtoiseksi? Viittaan nyt tuohon nr. 3: kommenttiin: "Toiminnassa on sääntöjä ja velvollisuuksia, jotka on hyvä ottaa tosissaan."
Jos toimintaa järjestävät eivät kykene vastaamaan yhteydenottopyyntöön millään tavalla, ja perusteluksi siihen käy unohtaminen, niin vapaaehtoisiakaan ei sovi kohdella kovin tiukoin ehdoin.
Kannattaa lähteä siitä että käyt ensin koulutuksen, jossa nuo asiat selviävät mutta pelkkä koulutus ei sido sinua mihinkään tai jos teoriassa sitoisikin, niin hyvästä syystä voi silti irrottautua siitä tai todeta että joku kaverin tarvitsija ei ole omaa tyyppiä.
Kaveritoiminta ei ole kuten Tinderissä oleminen nuorelle naiselle, jossa tulee koko ajan matchejä ja yhteydenottoja, vaan voit joutua odottamaan jopa kuukausia ennen kuin kuuluu mitään eikä välttämättä sittenkään. Eli jos siellä pitää kirjoittaa lapulle omia toivomuksia toimintaan liittyen, kannattaa se tehdä mahdollisimman ympäripyöreästi ilman liian tiukkoja ehtoja, että edes joskus kuuluisi jotain. Yksityiskohdat voi sitten sopia tapauskohtaisesti jos jotain kuuluu.
Minusta sinulla voi olla hyvätkin lähtökohdat.
Olen itse mukana vapaaehtoistyössä mutta erilaisessa kuin tuo mainittu. Kerron oman näkemykseni. Vapaaehtoistyössä oleellista on se, että olet niin hyvässä kunnossa, että voit sitoutua, ihan esimerkiksi aikatauluihin ja muihin muita ihmisiä huomioivaan. Toinen juttu on se, että teet kuitenkin sellaista työtä, jota itse pidät tärkeänä, pelkkä pyyteetön auttaminen on huono lähtökohta. Vapaaehtoistyökin voi tuntua ajoittain työltä (toki se on palkitsevaa sellaista) mutta jos oma olo ei ole jaksava, voi olla vaikea toimia muiden kanssa.
Olen vain itse pistänyt merkille, että joskus vapaaehtoistyöhön hakeutuu myös ihmisiä, joilla on epävakaampi elämäntilanne ja tarvitsevat itse piristysruisketta. Jos kuitenkin pitää tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, voi kovin ongelmainen ihminen joutua helpommin törmäyskurssille, koska vapaaehtoistyökin on vain työtä ja sitä kohtaan pitää osoittaa samanlaista sitoutumista kuin jotain muutakin harrastusta kohtaan.
En siis halua pelotella sinua, mutta halusin tuoda esiin sen näkökohdan, että vapaaehtoistyössäkin on arkensa.
Itse koen vapaaehtoistyön tosi antoisana.