G: Elämäsi suurin saavutus (joku muu kuin lapset)?
Gallup: Minkä koet itse, että on elämäsi suurin saavutus? Ei vastata että lapset vaan joku muu.
Kommentit (38)
Piti mietiskellä, aiemmin olisin valinnut urasaavutukset tai hyvän miehen löytämisen. Mutta nykyään sanoisin, että suurin saavutukseni on lapsen kuolemasta selviäminen.
Minun suurimmat saavutukseni ovat mozartin, beethovenin, schubertin ja haydnin musiikista saamani korkeimmanasteiset psykofyysiset tilat ja katarttiset kokemukset kuten myös deliuksesta, todella taitavasti piirretyt säveltäjäpotretit Schubertista ja Beethovenista, tekemäni jopa 8 toiston kyykkysarjat kolme kertaa viikossa yli 300 kilolla jne.
Emotionaalisen tasapainon saavuttaminen ja tunnetaitojen oppiminen. Olin monta vuotta herkästi loukkaantuva, reaktiivinen ja ahdistunut mutta en saanut asiallista apua mistään, vaikka käännyin useamman ammattilaisen puoleen. Päätin sitten, että jotain tälle asialle on tehtävä, tai tuhoan itseni lisäksi myös muut ihmiset ympäriltäni. Opiskelin paljon tunteisiin ja tunnetaitoihin liittyviä asioita, sekä virallisista että ns. vaihtoehtoisista lähteistä ja sovelsin niitä parhaani mukaan käytäntöön. Nyt 5-6 vuotta myöhemmin olen kuin eri ihminen, rauhalliseksi, sopuisaksi ja tasapainoiseksi kuvailtu ja olen saanut monesti kehuja siitä, kuinka hyvin osaan sanoittaa omat tunteeni.
Vanhan talon ja pihapiirin pelastaminen unohdukselta.
Lauloin koulun juhlasalissa 400 päiselle oppilasyleisölle.
Toinen suurin saavutukseni on vaellusreissu Vietnamissa.
Pääsin yliopistoon (no, teknisesti AMK, mutta kuitenkin). En tosin koskaan valmistunut, mutta silti.
Laskettavista asioista tukityö erään harvinaisen eläinlajin parissa, n. 15 vuotta sitä tein.
Henkilökohtaisempia en kerro.
En ole saavuttanut mitään elämässäni. Ylioppilas olen (huonoin arvosanoin) ja armeijan kävin, mutta noistakin on jo 20 vuotta. Tuon jälkeen pelkkiä epäonnistumisia, luovuttamisia ja luuserin elämää. Ei näillä kenellekään kehuta saati sitten edes totuutta kerrota.
t. mies
Pääsin kiinni normaaliin elämään, sekopäisistä päihteidenkäyttäjä -vanhemmistani huolimatta. Vuosien elo hullujenhuoneella vaihtui rakastavaan aviomieheni, normaaliin perhearkeen, ystäviin, harrastuksiin ja hyvään ammattiin.
Jos joku olisi kertonut minulle 15v sitten, että asiat kääntyvät näin hyvin, olisin varmaan nauranut päin naamaa.
Masennuksen ja ahdistuksen kanssa selviäminen.
Lapset.
En ole saavuttanut mitään muuta.
Sain opiskeltua itselleni ammatin (ihan amis vaan) ja löysin vakituisen työpaikan. Työpaikan saaminen oli ihan onnekkaasta sattumasta kiinni, mutta saavutus on, että sain sen pidettyä ja pääsin lopulta vakinaiseksi. Nuorempana olin siis niin masentunut, etten uskonut minusta olevan työelämään lainkaan.
Miksi ulkomailla asuminen on niin monelle itseisarvo ja saavutus...?
Selvisin 30 vuoden masennuksesta terveeksi.
Onnellinen parisuhde, mahtava ystäväpiiri ja treenattu kroppani :)
Kuulostaapa pinnalliselta...
Voisin tietenkin luetella myös opiskeluun tai työhön liittyviä saavutuksiani, mutta niiden merkitys on laskenut vuosien varrella.