Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun tuntuu, että ainoa vaihtoehto on katkaista välit äitiini.
10.03.2019 |
Äitini on alkoholisti ja hän myöskin sairastaa bipoa.
Hänen käytöksensä on siis hyvin epävakaata jo pelkän alkoholin käytön vuoksi ja toisinaan sekopäistä mielenterveydellisistä syistä.
Eikä halua hoitoa, eikä syödä lääkkeitä.
Kestäisin tämän jos ei olisi niin ahdistava ja takertuja. Hän ei kestä, että minä pärjään elämässä nykyään. Pyrin parempaan, olen ahkera ja paljon fiksumpi. Olen oppinut virheistäni ja laittanut elämäni järjestykseen.
Olen vuosien varrella saanut elämäni hyvään järjestykseen jonka jatkuvuudesta yritän pitää huolta. Sekä myöskin omasta hyvinvoinnista.
Hän ei kuitenkaan halua muutosta elämäänsä. Tai ainakaan yritä ja se vaikuttaa minuunkin.
Ei ole kiinnostunut yliopistoon pyrkimisestäni vaan kannustaa oikeasti päihteitä käyttämään sekä esimerkiksi pelaamaan uhkapelejä. Haukkuu ja alentaa. Sekä suoranaisesti että vihjaillen.
Haluaa osoittaa, että olen aivan yhtä epäonnistunut elämässäni kuin hänkin.
Jos en kuitenkaan heti onnistu päämäärissäni niin solvaa sitäkin ja kyseenalaistaa, että eikö minusta olekaan siihen.
Hänen käytöksensä on hyvin ristiriitaista.
Hän myös tietää olevansa loukkaava ja myöhemmin korvailee tätä materialla.
Ei kuitenkaan pyydä anteeksi.
En pidä siitä lainkaan, en halua hänen ostavan mitään minulle, ilman että pyydän esim. maksua vastaan.
Tunnen olevani loukussa enemmän jos saan häneltä asioita koska minun pitäisi tuntea kiitollisuutta ja nöyryyttä mutta tunnen vain vihaa ja ahdistusta.
Hän ei edesauta minua pärjäämään elämässä vaikka niin hän sanoo. Hän on marttyyri ja haluaa provosoitua ja loukkaantua, etenkin humalassa.
Joskus jopa tuntuu, että haluaa saada syitä lisää saadakseen pätevämmän oikeuden alkoholinkäyttöönsä.
Hän on kyllä äitini ja rakas. Olen toivonut, että hänen asiansa parantuisivat. Lapset olemme hänelle kaikki kaikessa.
Hän on oikeasti myös auttanut paljon monissa asioissa vielä aikuisena ja kertoo humalassa rakastavansa.
Kuitenkin liika tunkeilu ja hallinnan pitäminen ei ole mielestäni oikein.
Olen nyt omaa elämääni rakentava aikuinen kuitenkin.
En kuitenkaan kestä hänen seuraansa kun tuhoaa itsensä ja tuntuu, että haluaisi jollain tasolla minutkin mukaan siihen ankeuteen.
Emme asu samalla paikkakunnalla. Olemme kuitenkin usein tekemisissä ja joskus näemme, nykyään en kovin mielelläni.
Kommentit (8)
Valinta on tehtävä kahdesta pahasta ja molemmissa on haittansa. Itse olin liian kauan tekemisissä äitini kanssa ja seurauksena sairastuin loppuiäkseni masennukseen. Sen vuoksi kannustan pelastamaan itsesi, koska äitiäsi et voi. Et, vaikka kaikkesi uhraisit. Äitisi ei käsittääkseni ole vanha ja huonokuntoinen, joten ei ole mitenkään kohtuutonta pitää etäisyyttä pitkäänkin. Ei hän siihen kuole. Turha urheus ei kannata. Hoida oma elämäsi. Siinä on riittävästi haastetta noista lähtökohdista sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valinta on tehtävä kahdesta pahasta ja molemmissa on haittansa. Itse olin liian kauan tekemisissä äitini kanssa ja seurauksena sairastuin loppuiäkseni masennukseen. Sen vuoksi kannustan pelastamaan itsesi, koska äitiäsi et voi. Et, vaikka kaikkesi uhraisit. Äitisi ei käsittääkseni ole vanha ja huonokuntoinen, joten ei ole mitenkään kohtuutonta pitää etäisyyttä pitkäänkin. Ei hän siihen kuole. Turha urheus ei kannata. Hoida oma elämäsi. Siinä on riittävästi haastetta noista lähtökohdista sinulle.
Kiitos vastauksestasi. Kovasti jaksamista sinulle myöskin jatkoon. Toivottavasti sinä vielä pääsisit masennuksesta.
Se ei ole helppoa mutta onneksi aina on toivoa.
Tavallaan haluan hänestä eroon ainakin osittain mutta tuntisin siitä syyllisyyttä, on kuitenkin yrittänyt olla huolehtiva vaikka onkin sairastunut pahasti. Se vaan, kun en jaksa sitä arvaamattomuutta enää eikä ole valmis kuitenkaan hoitoon enää. En kestä sitä, että ei halua myöntää ongelmiaan ja syyttelee kännissä muita huonosti menneistä asioistaan.
Juuri soittelimme ja oli selvinpäin. Oli jotenkin nöyrän oloinen ja jopa nyt oli kannustava opintojen suhteen. Varmaan koska en ole ollut yhteydessä hetkeen.
Seuraavalla kerralla äänensävy voi olla taas toinen.
Tämä on vähän raskasta itselle.
Ehkä nyt vain etäännyn ja jos hänen kanssa keskustelu ei pysy asiallisena niin katkaisen yhteyden ja laitan jäähylle.
Varmaan joskus oppii kunnioittamaan minua lopullisesti ja ymmärtää, että olen tarpeeksi aikuinen huolehtimaan asioistani ja tekemään oikeita ratkaisuja elämässäni.
Ap
Kannattaa vähentää yhteydenpitoa ja pitää pää kylmänä, jos hän soittaa ja yrittää provosoida. Ei lähteä siihen mukaan. Itselläni on vähän samanlainen äiti, ja tämä on toiminut. Yritän muistaa, että tärkeintä on pitää itsestään huolta. Muista sinäkin se, AP. Älä odota äidiltäsi vahvistusta, koska usein et tule sitä saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vähentää yhteydenpitoa ja pitää pää kylmänä, jos hän soittaa ja yrittää provosoida. Ei lähteä siihen mukaan. Itselläni on vähän samanlainen äiti, ja tämä on toiminut. Yritän muistaa, että tärkeintä on pitää itsestään huolta. Muista sinäkin se, AP. Älä odota äidiltäsi vahvistusta, koska usein et tule sitä saamaan.
Niin, olet oikeassa.
Olen huomannut elämässä useissa tilanteissa, että joskus on vain tehtävä vaikeitakin päätöksiä oman hyvinvointinsa vuoksi.
Usein sitä ei hyväksytä tai haluta ymmärtää, itseään on kuitenkin kuunneltava ettei joudu vaikeuksiin.
Tsemppiä sullekin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valinta on tehtävä kahdesta pahasta ja molemmissa on haittansa. Itse olin liian kauan tekemisissä äitini kanssa ja seurauksena sairastuin loppuiäkseni masennukseen. Sen vuoksi kannustan pelastamaan itsesi, koska äitiäsi et voi. Et, vaikka kaikkesi uhraisit. Äitisi ei käsittääkseni ole vanha ja huonokuntoinen, joten ei ole mitenkään kohtuutonta pitää etäisyyttä pitkäänkin. Ei hän siihen kuole. Turha urheus ei kannata. Hoida oma elämäsi. Siinä on riittävästi haastetta noista lähtökohdista sinulle.
Kiitos vastauksestasi. Kovasti jaksamista sinulle myöskin jatkoon. Toivottavasti sinä vielä pääsisit masennuksesta.
Se ei ole helppoa mutta onneksi aina on toivoa.Tavallaan haluan hänestä eroon ainakin osittain mutta tuntisin siitä syyllisyyttä, on kuitenkin yrittänyt olla huolehtiva vaikka onkin sairastunut pahasti. Se vaan, kun en jaksa sitä arvaamattomuutta enää eikä ole valmis kuitenkaan hoitoon enää. En kestä sitä, että ei halua myöntää ongelmiaan ja syyttelee kännissä muita huonosti menneistä asioistaan.
Juuri soittelimme ja oli selvinpäin. Oli jotenkin nöyrän oloinen ja jopa nyt oli kannustava opintojen suhteen. Varmaan koska en ole ollut yhteydessä hetkeen.
Seuraavalla kerralla äänensävy voi olla taas toinen.
Tämä on vähän raskasta itselle.
Ehkä nyt vain etäännyn ja jos hänen kanssa keskustelu ei pysy asiallisena niin katkaisen yhteyden ja laitan jäähylle.
Varmaan joskus oppii kunnioittamaan minua lopullisesti ja ymmärtää, että olen tarpeeksi aikuinen huolehtimaan asioistani ja tekemään oikeita ratkaisuja elämässäni.Ap
Kiitos ystävällisestä toivotuksestasi. En hakeutunut ajoissa hoitoon, mikä on pahentanut tilannettani. Niin tulee käymään myös äitisi kohdalla. Psyykkiset sairaudet etenevät, kun niitä ei hoideta. Lisäksi alkoholinkäyttö muuttaa persoonallisuuspiirteitä valitettavaan suuntaan. Äitisi ei ole enää sama ihminen kuin syntymäsi ja varhaislapsuutesi aikaan. Hän ei myöskään tule olemaan 10 vuoden päästä enää se, mikä nyt. Joudut vähän kerrallaan luopumaan äidistäsi ja kaikesta tuesta, sillä hänestä tulee se autettava vääjäämättä. Kun aivot on tuhottu juomalla, jäljellä on enää samat läpät kerrasta toiseen. Sinun täytyy päästä henkisesti eroon äitisi vaikutuksesta niin, että pystyt suhtautumaan häneen asenteella, että puhu sinä mitä puhut, ei vaikuta minuun mitenkään. Jos aina on paha mieli sen takia että on ollut tekemisissä ja se on jo moneen kertaan nähty, on aivan oikein lopettaa yhteydenpito. Syyllisyyttä on turha kantaa. Se ei mitään auta eikä paranna. Et vatvo enää äitisuhdettasi. Se on, mikä on etkä ole sitä valinnut tai ansainnut. Nyt on syytä pistää kaikki energia ja focus siihen, mikä vie sinua eteenpäin ja vahvemmalle polulle eli opintoihin. Ne ovat pääasia ja tärkeä sellainen. Siinä ei ole mitään epäselvää sanoivat äitisi tai muut mitä vaan. Suomi on koulutusyhteiskunta. Ei täällä koulua käymättömät hyvin pärjää kuin poikkeustapauksissa. Siirrät syrjään kaiken muun ja opiskelet. Se on sun tehtäväsi, jos opiskelupaikan olet saanut. Kaikkea hyvää sinulle. Pistät äitisi nyt miettimään omaa elämäänsä yksin. Saattaa jopa oivaltaa jotain. Se ei ole väärin, että nuori ihminen rakentaa omaa tulevaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin monesti välien katkaisemista äitiin, jotta saisin happea. Vuosia meni hyvin, lähes 20 vuotta, kunnes äiti jäi eläkkeelle ja muutti tänne minun ja siskon perässä "auttamaan" lasten kanssa. Olin lähes 40-vuotias. Nyt hyörii meidän niskassa tauotta. Olen tukehtumassa siihen jatkuvaan kontaktointiin ja avun tuputtamiseen. Utelee kaiken, jatkuvasti pitää tilittää, missä on. Soittelee 4-5 krt/pv, en vastaa aina edes tai lopetan tosi lyhyeen. Jos lähden päiväksi vaikka johonkin toiseen kaupunkiin, en pysty tekemään sitä ilman, että äiti nuuskii sen jostain ja pitää tehdä tiliä, mitä teki, mitä osti ja miksi meni. Jos ei muuta, niin leipoo jotain ja kiikuttaa ovelle.
Ongelma on, että on liian hyväkuntoinen ja toimelias eläkeläiseksi, eikä keksi muuta tekemistä kuin elää meidän kautta. Onneksi tykkää reissata ja minulle hänen matkansa ovat henkireikä. Tuntuu, että pystyn elämään, kun on 2-3 viikon matkalla jossain. Ihan kuin paino lähtisi hartioilta, kun ei soita, ei käy ovella ja saan elää omaa elämääni.
Ikävä tilanne sinulla, toivon viisautta valintoihisi tulevien aikojen suhteen. Minullakin on alkoholisti-isä. Kävin nuoruuden itsenäistymisajoista pitkän tien kohti suht asiallisia ja terveempiä (mutta tunnepuolelta edelleen hyvin ristiriitaisia) aikuisvälejä jo pelkästään sillä rajanvedolla, että suostuin olemaan hänen kanssaan tekemisissä vain ja ainoastaan silloin, kun hän on selvinpäin. Käytännössä löin aina luurin korvaan tai poistuin tilanteesta mitään enempiä sanomatta, mikäli huomasin, että oli kännissä. Eihän tällainen suhde terve ole edelleenkään, mutta on mahdollistanut isällenikin nyt edes jollakin tasolla tutustumisen myös omiin lapsenlapsiinsa.
Alue: Aihe vapaa
Up