Miehen mielestä meidän parisuhde on ihan ok, mutta minusta ei. Mitä tälle pattitilanteelle voi?

Minusta on jo vuosia tuntunut, että olen pudonnut miehen elämässä jonnekin sijalle sata. Kaikki muu tulee ennen ja minulle hänellä on aikaa vain jos muulta jää. Eli yleensä ei jää. Jopa kotityöt menevät edelle, jos vaihtoehto on viettää aikaa minun kanssani. Nykyään tuntuu että lapsikin on miehen eikä minun kun ovat aina jossain menossa ilman minua.

Jos minä antaisin vain olla, emme tekisi enää ollenkaan mitään yhdessä. Kaikki yhteiset menot ovat aina minun ehdottamiani. Vietän yleensä itsekseni suuren osan viikonlopuista ja vapaa-ajasta yleensäkin. Miehellä on aina jotain tärkeämpää menoa ja tekemistä. Usein ottaa lapsenkin mukaansa eikä edes kysy lähtisinkö minäkin.

Toistaiseksi olen yrittänyt sitkeästi edes jotain tämän suhteen eteen, mutta en tiedä kauanko vielä jaksan. Olen sitten itsekin alkanut buukata viikonloppuihin omia menoja, kun en enää jaksa istua kotona. Hölmöintä on se, että miehen mielestä meidän suhde on ihan kunnossa ja hän on kuulemma siihen tyytyväinen. En ymmärrä miten joku voi olla tyytyväinen tällaiseen kämppissuhteeseen.