Milloin "oikea aika" hankkia jälkikasvua?

Kiitos vastauksistanne! Mukava lukea, millaisia ratkaisuja muut ovat tehneet :)
Olen samaa mieltä, että minun tulisi selvittää myös noita äitispäivärahoja.. Ehkä sen jälkeen en enää niin stressaisi?! :)

Minulle oikea aika oli, kun täytin 18v. Synnytin vain hiukan ennen, kuin täytin 19v, kävin kouluni loppuun äitiysloman jälkeen, olin hetken aikaa työelämässä ja tulin raskaaksi. Juuri 3 päivää sitten olen synnyttänyt kaksospojat, enkä kyllä vaihtaisi elämääni mihinkään :) Olen onnellinen ja tyytyväinen valintoihini, en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman lapsiani.

   Nyt siis ikää 21v, kesällä humahtaa mittariin 22v. 3 lasta, onnellinen parisuhde :) Nyt ajattelin jäädä hoitovapaallekin, ja palata sen jälkeen takaisin työelämään. Eipä tarvitse työnantajan jännittää, että jäisin enää äitiyslomalle, minun lapseni ovat tässä :)

Kiitos kommentistasi! Ihanaa, että olet tyytyväinen elämääsi (:
Itseäni pelottaa (näin sijaisena) myös se, että entä jos itselleni ei löydy äitiysloman ja/tai hoitovapaan jälkeen työpaikkaa..

Lisäys:

Onneksi olkoon kaksospojista <3 :)

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:04"]

Minulle oikea aika oli, kun täytin 18v. Synnytin vain hiukan ennen, kuin täytin 19v, kävin kouluni loppuun äitiysloman jälkeen, olin hetken aikaa työelämässä ja tulin raskaaksi. Juuri 3 päivää sitten olen synnyttänyt kaksospojat, enkä kyllä vaihtaisi elämääni mihinkään :) Olen onnellinen ja tyytyväinen valintoihini, en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman lapsiani.

   Nyt siis ikää 21v, kesällä humahtaa mittariin 22v. 3 lasta, onnellinen parisuhde :) Nyt ajattelin jäädä hoitovapaallekin, ja palata sen jälkeen takaisin työelämään. Eipä tarvitse työnantajan jännittää, että jäisin enää äitiyslomalle, minun lapseni ovat tässä :)

[/quote]

onnea vaan ja toivon että voimat riittää kaikki tulevat vuodet

Naiselle on vain erilaisia huonoja aikoja. Olet liian nuori tai liian vanha, pitää opiskella, ei ole rahaa, pitää saada kunnon työpaikka, pitää tehdä sitä työtä ja saada ylennys ja palkankorotus, omistusasunto oikealta alueelta... Ei hyvää aikaa ole, jossain vaiheessa noille asioille vain haistattaa huilut, koska haluaa niitä lapsia.

Jos aviopuoliso on jo löytynyt, se on hyvä lähtökohta lisääntymiselle.

Itse tapasin puolisoni toukokuussa 1999, uutena vuotena mentiin naimisiin ja lapsi syntyi 2000 marraskuussa. Naimisiin mennessä olin duunarihommissa ja sitten lapsen kanssa 5 vuotta kotona. Sitten pätkätöitä, työvoimakoulutusta ja vihdoin 2008 menin opiskelemaan ja nyt joulukuussa valmistuin tradenomiksi. Töitä en ole vielä löytänyt, mutta ainakin minulla on tutkinto. Niitä duunarihommia, joita aiemmin tein, ei enää Suomessa juuri ole, joten alanvaihto olisi ollut edessä joka tapauksessa. Nyt 42-vuotiaana vastavalmistuneena ei nämä työmarkkinat niin ruusuisilta näytä, mutta ainakin lapsi on tehtynä, jos ei muuta.

Sinä ole vielä nuori, joten mitään hätää ei ole vielä moneen vuoteen. Jos sinulla ei olisi töitä, neuvoisin lisääntymään, koska ajat ovat kovat ja työpaikan löytäminen vaikeaa. Nyt kun niitä töitä on, kannattaa niitä tehdä ja kartuttaa työkokemusta, joka auttaa työpaikan saannissa kotivuosien jälkeen. Vakituisia työpaikkoja ei nykyisin enää käytännössä ole, mikä tahansa vakituinen työpaikka voi muuttua irtisanomislapuksi, joten sen puolesta ei kannata turhaan sen vakituisen työpaikan perään haikailla.

Millä alalla olet? Jos työnäkymät ovat heikot tai työtä on vaikea saada pitkän tauon jälkeen, yrittäisin saada vakityön ensin. Jos nämä ei ole esteenä, mikset hankkisi lasta heti sijaisuuden jälkeen? On kuitenkin jo tutkinto ja työkokemusta. Mitä mieltä miehesi on?

Kiitos kommenteistanne!

Olen sosiaali- ja terveysalalla töissä. Välillä itsekin ajattelen, että olen vielä nuori.. 25-vuotias, mutta JOS nyt tulisin raskaaksi, olisin lapsen saadessani 26-vuotias. Olen aina halunnut lapsen nuorena ja vähitellen pelkään, että pian on 30 plakkarissa kun esikoiseni saan.. ;(

Monet ystäväni ovat jo äitejä, ja samanikäisiä kuin itse. Tosin, he eivät ole samanlailla opiskelleet, joten heidän elämäntilanteensa ovat olleet hyvin erilaiset kuin minun..

Vielä..

Mieheni mielestä voisimme jättää ehkäisyn pois ja antaa lapselle mahdollisuus..

Olen miettinyt myös tuota, että jos sijaisuuden jälkeen alkaisimme yrittämään. MUTTA, entä jos tämän hetkinen työpaikka ei pysty vuoden päästä enää tarjoamaan töitä? Kuka ottaisi raskaana olevan sijaiset seuraavaan työpaikkaan? Tai ENTÄ jos sijaisuuttani jatketaan.. se ei ainakaan helpota valintojani! :/

Kukin tekee tyylillään. Itse ajattelin asian niin, että ensin opinnot loppuun, sitten vakituinen työpaikka, mies ja lapset. Varsin perinteisesti siis. Halusin, että elämäni on mahdollisimman pitkälle taloudellisesti turvattu äitiysloman aikana ja sen jälkeen. Jos sinä kuitenkin tunnet, että alallasi riittää töitä ja että lapsen aika on nyt, niin siitä vaan. Sehän on jo paljon, jos mies on vakituisessa työssä ja vanhempainloman ajan elatus on turvattu.

Ei ole oikeaa aikaa, aina on jotain muuta.

Itse tein lapset 24 ja 27v. Uskaltaisin sanoa että se oli vähiten muita ongelmia olevaa aikaa. Ja nyt 34v on jo niin isot lapset että tekisi mieli iltatähteä... Kaverit tekevät vasta nyt esikoisiaan, heillä taloudellinen tilanne on varmasti parempi kuin meillä aikanan tosiin ovat jotenkin hermostuneempia kun kaiken täytyy olla täydellistä. Meillä oli rennompaa.

Minkä ikäinen olit, kun sait esikoisen? Jos olit ehtinyt opiskella ja saada vakituisen työpaikan..

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:51"]

Olen sosiaali- ja terveysalalla töissä.

[/quote]

Eikös tuo nyt kuitenkin ole niitä harvoja aloja, jolla töitä piisaa? En olisi työllistymisestä huolissani sinun sijassasi. Ja eikös nykyisin saa äitiyspäivärahankin työttömyyspäivärahan perusteella, jos käy niin että tulet raskaaksi nykyisen määräaikaisuuden jälkeen etkä löydä töitä. Kannattaa katsoa nuo päiväraha-asiat valmiiksi, niin on yksi taloudellinen huoli vähemmän. Muutenkin ne taitaa ensisijaisesti mennä verotietojen mukaan, tänä vuonna 2011 tulojen mukaan jne. 

Jos mieheltä on lupa, niin mitä vielä viivyttelet?

Minusta otollisin aika on kun molemmat tuntevat olevansa valmiita vanhemmiksi ja parisuhde on vakaalla pohjalla ja ilman isompia ongelmia. Toki hyviä vanhempia voi tulla myös sellaisista joiden parisuhde ei pelitä kunnolla, tai jotka saavat lapsen yllättäen liian aikaisin, mutta jos nyt puhutaan siitä optimiajasta. Plussaa jos on koulutusta ja työpaikka, mutta en pidä välttämättömänä omien kokemusten takia.

Itse synnyin kun vanhemmat olivat 27-vuotiaita opiskelijoita ja asuimme opiskelija-asunnossa. Valmistuivat maistereiksi ja saivat hyvät työpaikat, enkä koe että olisin jäänyt jostain paitsi siksi että esim. asuimme elämäni ekat 5 vuotta kaksiossa emmekä aluksi matkustelleet kuin kesäisin mummolaan. Vanhemmat alkoivat kuitenkin tienata jossain vaiheessa enemmän, asunto vaihtui isompaan, matkustelimme jne.

Oma lapsi syntyi kun minä ja mies olimme 26-vuotiaita opiskelijoita. Sen jälkeen valmistuimme ja mies jatkoi tohtoriksi, itse en väitöskirjaa ole halunnut tehdä. Ulkomaillakin olemme ehtineet asua lapsensaannin jälkeen useamman vuoden. Olihan ne ekat vuodet lapsiperheenä taloudellisesti tiukempia, mutta kun rahaa riitti mieluisaan (vuokra-)asuntoon ja muihin välttämättömyyksiin ilman että tarvitsi joka senttiä laskea tai hakea toimeentulotukea tjsp. niin en koe että se aika olisi ollut mitenkään raskasta.

Minusta siis toimiva parisuhde ja oma henkinen valmius on tärkeämpää kuin esim. vakiduuni. Toisaalta, en myöskään koe että esim. parisuhteen puuttuminen tekisi epäkelvoksi äidiksi (jos vaikka sinkku tulee raskaaksi). Mitä useampia palanen on kohdallaan sen parempi, mutta kyllä epätäydellisissäkin perheissä kasvaa ihan onnellisia ja hyvinvoivia lapsia :)

Sosiaali- ja terveysalalla riittää töitä. Eli sen puolesta en huolehtisi. Äitiyspäivärahaa saa ansioiden mukaan vaikka olisikin vähän aikaa työttömänä. Riittää että on ollut samana tai edellisenä vuonna töissä vähintään puoli vuotta. Näin itselläni. Parin kuukauden työttömyys ei pienentänyt päivärahaa.

Itse suunnittelin vuosia työpaikan vaihtoa.Nauroinkin itsekseni,että kuiten käy niin kun olen vaihtamassa,tulen raskaaksi. Ja niinhän kävi.Kerkesin vielä perumaan irtisanomiseni,pomolle kerroin vasta myöhemmin olevani raskaana ja uuteen työpaikkaan ilmoitin,ettei taida olla järkeä tulla vielä töihin ja kuukauden päästä ilmoittaa olevansa raskaana.Uuden työpaikan pomo ymmärsi ja sanoi,että voin ottaa taas yhteyttä mammaloman loputtua.Nyt on ihan hyvä,vaikken työpaikastani tykkää (olenpahan nyt silti kotona,poissa sieltä),täydet lomatkin on.Palaan töihin ihan kuntoa virkistääkseni ja sitten vaihdan.Turha sitä elämää liiaksi suunnitella,menee virran mukana.Minä kuiten en popsahtanut tuosta vain raskaaksi.