Lue keskustelun säännöt.
Jos käännyn pois kun tulet koirasi kanssa lähelle
10.03.2019 |
se on merkki siitä, että koirani ja minä emme halua seurustella kanssasi.
Kun menen ulos koiran kanssa, väkisin tulee iholle joku ylisosiaalinen mummo tai pappa elukkansa kanssa. Kun näen heidän lähestyvän, käännyn, lähden kävelemään päinvastaiseen suuntaan.
Vaan ei, juostaan perässä ja huudellaan ja kysellään koiran nimeä tai muuta yhtä mukavaa.
Nyt olen alkanut käyttää koiran pikapissalla tuossa omalla etupihalla, koska en aamu-unisena halua seurustella kenenkään kanssa. Noh, menin pihalle, josta on 10 metriä tielle. Näin ihmisen ja koiran, käänsin selkäni ja seisoin omalla pihallani. En katsonut siihen suuntaan. Niin eikös tämä henkilö elukkansa kanssa jää siihen seisomaan ja huutelemaan jotain. En jäänyt kuuntelemaan, painelin sisälle.
En halua seurustella, olen ulkona koirani vuoksi.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et halua mutta koirasi saattaisi haluta muutakin kontaktia kuin sinut.
Minun koira ainakin haluaisi muutakin kontaktia lenkillä kuin minut. Se haluaisi alistaa jokaisen vastaantulevan uroksen ja nylkyttää kaikki nartut. Kyllä oon tympee tyyppi kun estän nämä sosiaaliset elämykset koirilta ja kanssaihmisiltä.
T. Ei Ap.
Kun välttelee kaikkia kontakteja ja käskyttää jämerästi "ohi", tulos on tämä, täysin sosiaalistamaton koira. Tämän jälkeen sitten suututaan siitä, kun joku haluaa ylläpitää hyvin sosiaalistetun koiran taitoja.
Höpöhöpö. Ei koiran tarvi päästä sosialisoimaan toisen koiran kanssa hihnassa ollessaan. Se on niille luonnotonta. Ei pysty toimimaan koiran kielellä ja siitä seuraa usein konflikteja.
Koiran sosiaalistaminen on jotain ihan muuta, kuin toisten koirien moikkailuja lenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voit sanoa ettei kiinnosta seurustelu ja että olet koirasi kanssa kaksistaan. Ei sinun tarvitse olla mieliksi kenellekään ellet halua. Jos loukkaantuu niin se on hänen oma asiansa.
Minä olen ihminen, jolla ei ole koiraa, mutta lenkillä ne muiden ihmisten koirat lähestyvät minua, ja minä joudun juoksemaan karkuun. :D En vain tiedä, miten koirien kanssa ollaan, enkä todellakaan halua tunkea kenenkään iholle, on se sitten ihminen tai eläin. Kerran kotipihalla tuli vastaan koira ja nuori poika. Koira jumahti paikoilleen ja osoitti innostusta minua kohtaan, mutta itse melkein panikoin siinä, kun en tiennyt mitä tehdä. Väistin vain koiraa ja hymyilin pojalle, mutta poika näytti siltä, että olisin saanut jäädä rapsuttelemaan koiraa. Ei kiitos, vaikken koiravihaaja olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten olen ankea. Työssäni kohtaan koko ajan ihmisiä, kotona on lapsia ja niiden kavereita, maailmani on pullollaan ihmisiä. Haluaisin joskus olla ihan itsekseni, tai siis koiran kanssa. Onko se liikaa vaadittu? Nyt on pakko ajaa autolla jonnekin metsään. Tosin sielläkin tulee joku yltiösosiaalinen kärttämään koiran ikää ja nimeä. ap
Vastaa sille että "joo tulin tänne metsään ulkoiluttamaan koiraa, koska haluan olla rauhassa kun tuolla kaupungissa on niin paljon väkisin juttusille tunkijoita." Sitten ota vastaan hiljaisuus ja hämmentynyt katse äläkä ala lieventämään tai vakuuttamaan että no ethän SINÄ kuitenkaan haittaa.
Mun koirat eivät edes näytä vaarattomilta, tavallaan, sillä kivan ulkokuoren lisänä on stanan ärsyttävät luonteet, molemmat kovia remmirähjääjiä, välillä ihan syyttäkin. Silti moni mummo ja pappa haluaa niitä silitellä ja jutella mun kanssa. Tosin, mua harvemmin se haittaa. Muut koiranulkoiluttajat kyllä ketuttavat.