Jos lapsi ei syö lautasta tyhjäksi, onko vika lapsessa vai annoskoossa?

Kaikesta saa ongelman jos niin haluaa. Myös suomalaisen lapsen ruokailusta. Heh. Ensin pieni lapsi ei syö tai maistele tarpeeksi ja hänet pakotetaan/kiristetään/uhkaillaan/lahjotaan syömään, ja sitten sama lapsi teininä syö liikaa tai ahmii tai oksentaa syömänsä tai ei syö ollenkaan. Ja ruokailuun liittyvät ongelmat sen kun kasvavat. Todella tervettä! Ja kiitos siitä kuuluu meille vanhemmille. Juuri meille ja TEILLE esim. tässä ketjussa. "Pakko maistaa koska lapselta vaatii 15 maistamiskertaa jotta oppii tykkäämään". Just.

Mitäs jos lapselle tarjotaan terveellistä ja hyvillä mielin itse tehtyä vaihtelevaa ruokaa, ja lapsi syö sen mitä syö. Tarjotaan päivittäin hedelmiä, kasviksia, täysjyväleipää ynnä muuta terveellistä ja maistuvaa. Samoin joskus herkkuja ja kaikenlaista eksoottista ja eri ruokakulttuurien antimia. Eikä asiasta tehdä sen isompaa numeroa. Lapset syövät mitä syövät, joskus enemmän ja joskus vähemmän ja jos eivät joskus syö, niin so what. Seuraavana päivänä on varmasti nälkä.

Kun kukaan ei painosta eikä vahtaa eikä kiroa eikä uhkaa eikä kiristä lasta ruualla, voin kuulkaas luvata, että normaalista terveestä lapsesta kehittyy normaali ja tervehenkinen ruokailija.

Ihme ongelmia.. huh huh.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 21:20"]

Mitäs jos lapselle tarjotaan terveellistä ja hyvillä mielin itse tehtyä vaihtelevaa ruokaa, ja lapsi syö sen mitä syö. Tarjotaan päivittäin hedelmiä, kasviksia, täysjyväleipää ynnä muuta terveellistä ja maistuvaa. Samoin joskus herkkuja ja kaikenlaista eksoottista ja eri ruokakulttuurien antimia. Eikä asiasta tehdä sen isompaa numeroa. Lapset syövät mitä syövät, joskus enemmän ja joskus vähemmän ja jos eivät joskus syö, niin so what. Seuraavana päivänä on varmasti nälkä.

[/quote]

Ja tärkein asia on vanhempien esimerkki. Jos vanhemmat itsekin syövät normaalisti, terveellisesti ja monipuolisesti, oppii lapsi yleensä aikanaan samoille tavoille. 

Mulla omat lapset syö hyvin ja kaikkea, johtuen ehkä siitä että meillä ei ikinä olla painostettu/kiristetty tai muuta. Ruokailu on iloinen asia ja siitä ei saa tehdä mitän pakkopullaa.  Syö mitä syö ja justiinsa sen verran kun jaksaa! Olin hieman ihmeissäni kun menin pienten ryhmään päiväkotiin- siellä ruokailu on nimenomaan tätä: "Lautanen tyhjäksi! Ei tule leipääkään jos et syö ruokaa! Ei tule maitoa jos ei ole lautanen tyhjä!" Moni 2-v jäi ilman jälkiruokaa kun jäi ruokaa syömättä ja sitten kaveri syö vieressä pullaa ja toinen itkee kun ei itse saanut .(

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 19:40"]

10, syntymäpituus ei ole mikään normi, jota lapsen pitäisi noudattaa koko lapsuutensa. Turhaan edes pyritte sille, lapsi luonnostaan osaa välttää aliravitsemuksen. Eivät kaikki ole runsasruokaisia.

[/quote]

Turha päteä asioissa, joista et tiedä yhtään mitään. Jos lapsen pituus oli + 2,5 -käyrällä syntyessään ja 1-vuotiaana -1 -käyrällä, niin kyse ei ole normaalista käyrältä "tippumisesta". Samoin paino tippui 0-käyrältä -20 -käyrälle ensimmäisen elinvuoden aikana. Aliravitsemus voidaan välttää pelkillä vitamiineilla ja rasvoilla, mutta riittävää kasvua nekään eivät takaa. Muutenkin aika typerää tuoda joku aliravitsemus tai kuolema tällaisiin keskusteluihin. Lapselle on myös haittaa siitä, että kasvu ei ole normaalia, vaikka hengissä säilyisi.

Jotkut lapset eivät syö tarpeeksi. Syy on lapsessa, ei vanhemmissa tai ruoassa.

[/quote]

NO noin meilläkin kävi esikoisemme kanssa, mutta ei meille kukaan mistään mitään varoitellut. KAsvukontrolleissa käytiin ja tutkittiin allergiat, keliakia jne.

Sitten vaan mentiin vähällä ruoalla.

Nyt poikamme on jo 10-vuotias, edelleen aika pieniruokainen ikätovereihinsa nähden, ja kasvaa keskikäyrän alapuolella, on myös tosi hoikka. Tosin urheilee aktiivisesti, niin on saanut myös lihaksia.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:23"]

Jos 1-vuotias olisi -20-käyrällä, hän painaisi alle yhden kilon. Taitaa olla mahdottomuus.

[/quote]

Huoh. Lastenlääkäri on itse kirjoittanut epikriisiin, että "paino edelleen -20 -käyrällä". Liekö jotain vanhaa perua sitten, mutta suomennetaan nyt sinulle, että painon olisi pitänyt olla 5-6 kg enemmän yksivuotiaalla. Tajuat varmaan itsekin, että paino on ollut huomattavan alhaalla.

[/quote]

Mua kiinnostaisi tosi paljon sun 1-vuotiaan mitat, siis ne syntymämitat ja 1-v mitat. Ihan vaan vertailuna omaani käyrillä romahtaneeseeni.

Ja kyllä siitä puhutaan painon kohdalla -20-käyränä, omanikin on siellä kasvanut. Pituudessa puhutaan  +1 jne käyristä. Ja mulla on ollut ainakin 4 eri neuvolatöntekijää näin puhumassa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:32"]

28, kerro minulle että mitä lapselle halutaan opettaa kun sanotaan että ei jälkkäriä jos syö vain pari haarukallista? Minä en ole koskaan sitä ymmärtänyt. Tosin meillä jälkiruoat ovat harvinaista herkkua ja yleensä sellaista mitä on lasten kanssa yhdessä tehty. Tottahan toki silloin ajatus ja mielihalu on siinä herkussa, ei siinä lihakeitossa joka on lautasella.

[/quote]

Ei mitään sen syvällisempää. Herkkuja nyt vain ei syödä pääasiallisena ravintona, vaan ensin syödään jonkun verran jotain ns. oikeaa ruokaa.

[/quote]

Juuri näin. Ja herkuilla ei ole tarkoitus täyttää mahaa, vaan opetellaan siinä myös sitä oikeaa syömisen suhdetta: n 4/5 kunnon ruokaa ja 1/5 sitä herkullista jälkiruokaa, eikä toisin päin.

Meillä on myös kuopus sellainen, että ruokapöydässä keskittyminen menee kaikkeen muuhun kuin syömiseen niin kauan kuin pöydässä on isoveljet. Kun isoveljet lähtee, lähtisi tuo 4-vkin. SYömättä. Ja sitten alkaa vartin päästä se monkuminen että anna porkkanaa, anna kurkkua anna omppua...

Mä laitan lapselle pienen annoksen ruokaa ja jos se on tuttua ja tiedän tasan että hänellä on myös nälkä, niin kannusta syömään lautasen tyhjäksi. Aina ei tarvitse, olemme lasten kanssa sopineet, että jos aloittaa syömään reippaasti ja syö sen aikaa että ei ole enää nälkä, niin saa toki jättää. Sen sijaan jos syöminen on ensimmäisestä haarukallisesta märinää ja monkunaa, niin sillä ei pääse suoraan pöydästä pois, vaan silloin syödään n. puolet.

Aika jännä jos kaikilla muilla tuo ruokailu toimii pienten lasten kanssa noin hienosti ihan automaattisesti. Paitsi tietty se, jonka pentu juoksenteli ruokapöydästä välillä leikkimässä... mahtaa tulla kivaa sitten kun menee päiväkotiin ja on opetettu noin älyttömille tavoille.

Ei tarvitse jos ei ole itse annosta ottanut.

Itse laitan aina pienet annokset, koska lisää saa aina. Ja saman olen sanonut tarhalle, että pieniä annoksia meidän tytöille tai heille tulee kamalat syömispaineet eikä ruoka maistu.

Ja todella harvoin käykin meillä niin ettei lautasta tyhjäksi syödä.

Meillä kyllä lapset pääsääntöisesti syövät lautasensa tyhjäksi, mutta kyllä meillä ymmärretään sitäkin, että ruokahalussa tapahtuu vaihteluja. On myös koetettu opettaa, että sellaisiakin ruokia voi syödä, joista ei niin hirveästi pidä, kaiken ei aina tarvitse olla herkkuruokaa. Koskaan ei pakoteta syömään eikä istuteta ruokapöydässä tuntikausia, että lautanen olisi tyhjä. Minulle tehtiin lapsena niin, ja vieläkin muistan, kunka yökkäsin ruokaa ja yritin niellä sitä takaisin.

Mutta jos ruoka ei ole ollenkaan maistunut, niin ei silloin mitään leipääkään vedetä kaksin käsin korvikkeeksi tai haeta kaapista jätskiä jälkkäriksi.

Lapsi syö minkä jaksaa, ja jättää lautaselle loput. Pyrkimys on antaa lapsen itse ottaa lautaselle, ja rohkaisen ottamaan mieluummin lisää kuin kerralla hurjasti. Jos ei jaksa syödä ottamiaan kokonaan, sittenpäs jättää loput. Kenellekään ei ole hyväksi syödä liikaa, tai yli oman tarpeen.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 07:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:23"]

Jos 1-vuotias olisi -20-käyrällä, hän painaisi alle yhden kilon. Taitaa olla mahdottomuus.

[/quote]

Huoh. Lastenlääkäri on itse kirjoittanut epikriisiin, että "paino edelleen -20 -käyrällä". Liekö jotain vanhaa perua sitten, mutta suomennetaan nyt sinulle, että painon olisi pitänyt olla 5-6 kg enemmän yksivuotiaalla. Tajuat varmaan itsekin, että paino on ollut huomattavan alhaalla.

[/quote]

Mua kiinnostaisi tosi paljon sun 1-vuotiaan mitat, siis ne syntymämitat ja 1-v mitat. Ihan vaan vertailuna omaani käyrillä romahtaneeseeni.

Ja kyllä siitä puhutaan painon kohdalla -20-käyränä, omanikin on siellä kasvanut. Pituudessa puhutaan  +1 jne käyristä. Ja mulla on ollut ainakin 4 eri neuvolatöntekijää näin puhumassa.

[/quote]

Syntymämitat 54,5 cm / 3,7 kg

1-vuotiaan mitat 75 cm / 8,5 kg

ONNEKSI tilanne on parantunut tuosta, kun tajuttiin alkaa lisätä ruokaan reilusti kaloreita. Etenkin pituuskasvua on saatu korjattua, paino laahaa edelleen. Nyt nelivuotiaana mitat 107 cm ja paino n. 14 kiloa.

Hyvänen aika, eikö tuo yksi tiedä, ettei -2 painokäyrä ole mikään hälytystila, jolloin lapsi täytyy saada lihomaan? Sehän on TÄYSIN NORMAALIN RAJOISSA.

Nollakäyrä ei ole mikään tavoite tai ihanne, vaan KESKIARVO. Lapset on niin erilaisia, toiset hoikkia ja toiset tukevampaa tekoa. He jakautuvat +2 ja -2 käyrien välille kaikki tasaisesti, kuka mihinkin kohtaan. Eri asia on sitten, kun noilta käyriltä tiputaan tai mennään yli, mutta se onkin jo sitten neuvolan ja lääkärin asia.

Oma lapseni on koko ikänsä ollut -2 käyrällä. On pieni ja siro ja syö tosi vähän. Syö lautaselta mieluummin kasvikset kuin hiilihydraatit eli perunat ja pastat ja muut. On kuitenkin terve, iloinen ja energinen fiksu lapsi. Ikää nyt pari kuukautta vaille 6v, mitat 105cm ja 15,8kg. Onneksi omalla kohdallamme neuvola ei ole alkanut ikinä hössöttää tuosta koosta yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 09:20"]

Hyvänen aika, eikö tuo yksi tiedä, ettei -2 painokäyrä ole mikään hälytystila, jolloin lapsi täytyy saada lihomaan? Sehän on TÄYSIN NORMAALIN RAJOISSA.

Nollakäyrä ei ole mikään tavoite tai ihanne, vaan KESKIARVO. Lapset on niin erilaisia, toiset hoikkia ja toiset tukevampaa tekoa. He jakautuvat +2 ja -2 käyrien välille kaikki tasaisesti, kuka mihinkin kohtaan. Eri asia on sitten, kun noilta käyriltä tiputaan tai mennään yli, mutta se onkin jo sitten neuvolan ja lääkärin asia.

Oma lapseni on koko ikänsä ollut -2 käyrällä. On pieni ja siro ja syö tosi vähän. Syö lautaselta mieluummin kasvikset kuin hiilihydraatit eli perunat ja pastat ja muut. On kuitenkin terve, iloinen ja energinen fiksu lapsi. Ikää nyt pari kuukautta vaille 6v, mitat 105cm ja 15,8kg. Onneksi omalla kohdallamme neuvola ei ole alkanut ikinä hössöttää tuosta koosta yhtään mitään.

[/quote]

Tarkoititkohan nyt minua "tuolla yhdellä"? Joo, tiedän, että -20 on vielä normaalin rajoissa, mutta kun kyse on ollut melko rajusta käyrältä tippumisesta, niin sitten ei enää ollakaan normaalin rajoissa. Tiedän myös, että nollakäyrä on keskiarvo, eikä mikään ihanne. Mutta sekään ei ole mikään hyvä asia, jos sinne nollakäyrälle on tipahdettu +2,5 -käyrältä. Useimmat lapset kasvavat suht nätisti omalla käyrällään, oli se sitten plussalla, nollalla tai miinuksella. Se on tärkeintä. Ongelmia tulee sitten, jos siltä omalta käyrältä tipahdetaan tai aletaan nousta reilusti. Ja se nyt oli "tällä yhdellä" pointtina.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 17:36"]

Mielipiteitä siitä, että pitääkö lapsen syödä annos loppuun (siis sellainen, jota ei ole itse annostellut) vai ei?  Miksi?

[/quote]

Lapsi osaa luonnostaan säädellä annoskokoaan ja tarvitsemansa ravinnon määrää JOS siihen ei mennä tuputtamaan ja kehumaan kun lautanen on tyhjä. Kuvitteles itse syöväsi joku tolkuton annos ja pakko syödä kaikki mitä lautasella on. Eli annoskoko, lisää saa pyytämällä.

Annoskoossa minusta. Lapsen nyt ei muutenkaan ole helppoa arvioida paljonko syö, jos on vaan vähän nälkä ottaa helposti liian vähän, jos on iso nälkä ottaa helposti liian paljon.

En ole ikinä käsittänyt tuota "lautanen tyhjäksi"-periaatetta, etenkin jos ei itse ole saanut päättää annoskokoaan. Aikuisilla ymmärrettävämpää, mutta virhearviointeja tulee aikuisillekin. Jos tyhjäksi syömistä perustellaan sillä ettei tule ruokahävikkiä, niin eikö järkevämpää olisi ottaa pieniä annoksia ja lisää jos on tarve?

Nimim. eräs jonka koulussa piti aina syödä lautanen tyhjäksi

Annoskoossa. Meillä saa lopettaa silloin, kun on vatsa täynnä. Ensin pieni annos ja lisää saa tarvittaessa.

Ei tarvi syödä kaikkea, mutta maistaa pitää. Lapsille kannattaa laittaa aika vähän ruokaa. Muuten sitä menee turhaan hukkaan.

Ei tarvitse.

Tästä tulikin mieleeni kurja tapaus ollessani erään tutun luona kylässä. Hän oli laittanut ensimmäistä kertaa jotain jälkiruokaa (en muista sen nimeä, rahkantapaista ehkä), joka oli mansikoista huolimatta aika hapanta. Se oli tosi herkullisen näköistä ja hänen lapsensa otti siitä ison annoksen, muttei sitten oikein tykännytkään. Siinä sitten istuttiin pöydän ääressä varmaan tunti, jotta lapsi tuskaisesti sai syötyä jälkkärinsä. Minulla ei ollut vieraana kovinkaan hauskaa seurata sitä touhua.

Kenenkään toisen annostelemaan ei ole mitään tarvetta syödä loppuun. Itse ottamansa on kohteliasta syödä loppuun mutta parempi silloinkin jättää jos on täynnä. Pakottaminen on aina huono liittyessään lapsen syömiseen.

Ja kokin keitoksissahan ei koskaan ole mitään vikaa?

Vika voi olla huonossa ruuassa ihan yhtä hyvin kuin annoskoossa , lapsesta kyllä viimeksi lähtisin vikaa hakemaan, aikuisella peiliin katsomisen paikka.

Samaa komppaan muiden kanssa, eli missään nimessä lapsessa ei ole vikaa. Kyllä he syövät sen verran kuin tarvitsee.

Ja 8:n kanssa täysin samaa mieltä, eihän me aikuisetkaan syödä ruokaa mistä ei tykätä? Mun mielestä on vähän epäreilua, että me voidaan tehdä kaikkea meille hyvää kotona, ja lapsen olis sitten pakko muka syödä vaikka makuja on erilaisia.
Mä en edes maistamaan pakota omia lapsiani, mutta hienosti ovat pärjänneet. Tyttö syö oliiveja ja kaikkea, mitä mä en edes itse syö, kun on vaan ITSE HALUNNUT maistaa kylässä ollessaan ja tykästynyt.