Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten ratkaisisin tän asian äitini kanssa?
10.03.2013 |
Siis mulla rupeaa loppumaan hermo.
Sairastuin pari vuotta sitten vakavasti ja sairauteni vaikuttaa mm. ruoan imeytymiseen. Myös sairauteni hoidot vaikuttavat ruokahaluuni ja syömiseeni. Tällä hetkellä painoni on kuitenkin jopa noususuuntainen ja saan syötyä ihan riittävästi normaalia ruokaa. Pidän ruoanlaitosta ja syömisestä.
Äitini on saanut päähänsä, etten syö riittävästi tai riittävän laadukkaasti. Hän on puolentoista vuoden ajan kantanut meille ruokaa, kutsuu jatkuvasti syömään, kyselee syömisestäni ja arvostelee sitä. Eniten minua rasittaa se ruoan jatkuva tuputtaminen. Tiedän, että äitini tarkoittaa hyvää ja siksi en useinkaan viitsi kieltäytyä mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että voisin syödä ihan itse valitsemiani ja laittamiani ruokiakin.
En tajua, miten saan äitini päähän taottua, ettemme tarvitse hänen tekemäänsä mureketta ja lihakeittoa ja lihapullia! Äiti loukkaantuu herkästi, enkä osaa edes keksiä lausetta, joka edes pikkuisen hillitsisi äitiäni ilman, että hän loukkaantuisi tai suuttuisi. Minua rasittaa, etten voi saada apua muutoin kuin äitini ehdoilla. Tajuan, että hän on huolissaan minusta, mutta se biojätteisiin päätyvä mureke ei nyt minua pelasta.
Miten tollasen saa kuriin?
Kommentit (5)
Mä en voi noin suoraan sanoa. Äitini oikeasti loukkaantuisi ihan hirveästi. Meillä on kuitenkin ollut aikaisemmin varsin hyvät välit ja edelleenkin suhteemme on lämmin. Jotenkin homma pitäisi hoitaa niin, että äitini kuvittelisi ihan itse tajunneensa, ettei voi tuputtaa aikuiselle tyttärelle ruokaa.
Äidissäni on tiettyjä marttyyripiirteitä mutta vittumaisesta ja narsistisesta hän on kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiapuna valehtele, että sait uudet ohjeet lääkäriltä ja sinun pitää sekoittaa ruokaan lääke siinä valmistusvaiheessa ja siksi sinun pitää kokata itse.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 18:23"]
Mä en voi noin suoraan sanoa. Äitini oikeasti loukkaantuisi ihan hirveästi. Meillä on kuitenkin ollut aikaisemmin varsin hyvät välit ja edelleenkin suhteemme on lämmin. Jotenkin homma pitäisi hoitaa niin, että äitini kuvittelisi ihan itse tajunneensa, ettei voi tuputtaa aikuiselle tyttärelle ruokaa.
Äidissäni on tiettyjä marttyyripiirteitä mutta vittumaisesta ja narsistisesta hän on kaukana.
[/quote]
Jos äitisi on hyvä ihminen, hän ei loukkaannu vaan ymmärtää. Saattaa ehkä ottaa vähän hätkähtää aluksi mutta tokenee pian. Ei ole mitään syytä loukkaantua tuollaisesta.
Alue: Aihe vapaa
Sanot yhden kerran, että älä tuo ruokaa tai heitän sen roskiin. Jos tuo, niin heität sen murekkeen sen nenän edessä suoraan roskiin (on toiminut mun kohdalla). Jos se tästä suuttuu, niin kyseessä on vittumainen ja narsistinen ihminen jonka kanssa ei muutenkaan kannata olla tekemisissä joten välit poikki. Saattaa alkaa marttyroimaan tyyliin "Kun minä vaan sinun parastasi ajattelin...kylläpä olet kiittämätön". Marttyyrit eivät oikeasti halua tehdä toisille ihmisille mitään hyvää ja he haluavat vain sen maineen joka seuraa "hyväntekemisestä". Jos äitisi oikeasti haluaisi auttaa sinua, hän kysyisi sinulta mitä sinä tarvitset ja toimisi sen mukaan. Jos äitisi ei tee niin, niin hän vain hyväksikäyttää sinua.
Sama juttu esim. lahjojen kanssa. Jos jollekin lahjan antajalle sanoo suoraan etukäteen, että älä vaan osta mitään mutta menevät silti ostamaan, niin silloinhan heidän toimintansa perimmäinen motiivi ei ole lahjansaajan ilahduttaminen.
Jos ei suutu, niin hyvä.