Ikävä syöpään kuollutta siskoa.Näen hänestä unia.

Voi sua, olisko jokin suuryhtiöiden tai vastaava hyvä sulle? juttelupaikka jonkin saman kokeneen kanssa.

voimia ja iloa kevääseen kuitenkin! 

Uskon että ikävä ja tuska on kova. Mutta, mitä arvelet, olisiko siskosi halunnut että alkoholisoidut hänen takiaan? Mitäs jos menisit puhumaan jollekin ammattiauttajalle surustasi? Yritä muistaa siskosi positiivisessa mielessä, älä turruta tuskaa viinaan.

Toivon voimia ja kaikkea hyvää tiellesi.

Yritin kirjoittaa SURUryhmä. Automaattikorjaus iPadissa muutti sanan, sorry!

Ootko soittanut Patrick Janelle? Suosittelen.

Siskon menetys on oikeasti kova paikka naiselle.Monesti sisar on kuin tytär.Ei sitä voi ymmärtää.

Osanottoni ap! Minun syöpään melkein 20 vuotta sitten kuollut mummoni käy välillä unissani tarkistamassa, että kaikki on hyvin, tai näin ainakin haluan uskoa.

osanottoni ap. olen niin pahoillani että siskosi on poissa. ymmärrän että sinulla on vaikeaa. en osaa kuvitella suruasi kun en ole itse ollut asemassasi. kuolema tulee ja vie, se on hyvin raskasta, ehdottaisin että ottaisit yhteyttä terveyskeskukseen ja pyytäisit saada terapiaa, sano että et oikein pärjää kun on liian raskasta. uskon että terapia ja ehkä lääkityskin on sinulle parempi ratkaisu kun alkohili ja meedio. toivotan sinulle jaksamista

Siskon menettäneenä nosti viestisi tunteet pintaan. Voi minun rakas siskoni kuinka sinua ikävöinkään.

Voimia sinulle ap, älä turruta tuskaasi viinaan. Ja lopeta meedioilla käyminen. Siskosi varmasti haluisi, että sinulla on hyvä olla. Yritä mennä eteenpäin hieman kevyemmin askelin.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 20:16"]

Siskon menetys on oikeasti kova paikka naiselle.Monesti sisar on kuin tytär.Ei sitä voi ymmärtää.

[/quote]

Menetin pikkusiskoni pari vuotta sitten leukemiaan. Meillä oli 7 vuotta ikäeroa. olin aina suojellut siskoa. Sairaudelta en voinut suojella enkä siltä pelastaa. Sisko kuoli hyvin lyhyen sairastamisen jälkeen. Olen tähän asti lähinnä pelännyt, että sisko ilmoittelee olemassa olostaan unessa tai jotenkin muuten. En olisi vielä sellaiseen jotenkin valmis, tää kyllä kuulostaa todella hämärältä, en osaa selittää. Yksi jännä juttu tapahtui siskon kuoleman jälkeen. En vielä tiennyt siskon olleen silloin jo kuolleen. Makasin sängyssä meidän 4 kk ikäisen tytön kanssa melkein puoliunessa. Äkkiä tuntui kuin joku olisi ollut siinä ja koskettanut mun olkapäätä. Se oli ihan fyysinen tuntemus se kosketus. En jostain syystä avannut silmiä. Vähän sen jälkeen mun isä soitti, että meillä ei enää ole maijua.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 20:16"]

Siskon menetys on oikeasti kova paikka naiselle.Monesti sisar on kuin tytär.Ei sitä voi ymmärtää.

[/quote]

Menetin pikkusiskoni pari vuotta sitten leukemiaan. Meillä oli 7 vuotta ikäeroa. olin aina suojellut siskoa. Sairaudelta en voinut suojella enkä siltä pelastaa. Sisko kuoli hyvin lyhyen sairastamisen jälkeen. Olen tähän asti lähinnä pelännyt, että sisko ilmoittelee olemassa olostaan unessa tai jotenkin muuten. En olisi vielä sellaiseen jotenkin valmis, tää kyllä kuulostaa todella hämärältä, en osaa selittää. Yksi jännä juttu tapahtui siskon kuoleman jälkeen. En vielä tiennyt siskon olleen silloin jo kuolleen. Makasin sängyssä meidän 4 kk ikäisen tytön kanssa melkein puoliunessa. Äkkiä tuntui kuin joku olisi ollut siinä ja koskettanut mun olkapäätä. Se oli ihan fyysinen tuntemus se kosketus. En jostain syystä avannut silmiä. Vähän sen jälkeen mun isä soitti, että meillä ei enää ole maijua.

Älä käy sentään meediolla. Raamatun mukaan ennustukset ovat paholaisen kanssa tekemisissä. Jos sun on pakko mennä meediolle, niin rukoile etukäteen, että sulle ei tapahdu siellä mitään pahaa.

Surullista aikaa sulla. Voisitko ajatella sillä tavalla, että ihanaa, kun sait kokea sen siskosi kanssa mukavia aikoja. Kaikilla ei ole sisaruksia ollenkaan tai sisarukset ovat ikäviä kilpailijoita vaan. Onneksi sulla on sentään oma lapsi. Kerro hänelle siskostasi, niin hän tavallaan jää elämään vielä heidänkin mieleensä.

Jos ei usko jumalaan, niin paha on turvata jumalaan. Minä olen menettänyt todella läheisen pikkuveljen auto-onnettomuudessa ja surutyö kestä varmasti läpi elämän. Välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa. Alkoholia en suostu päästämään osaksi surutyötä, koen, että se olisi liian "helppo" tie. Suru ja ikävä on pakko ottaa osaksi elämää ja oma suru on käytävä läpi askel kerrallaan. Jonain päivänä niiden kanssa oppii elämään. Hakisin sinuna ammattiapua, ei mitään jumalahöpötyksiä, vaan ihan oikeaa apua surun ja tunteiden käsittelyyn. "Jumalaan turvaaminen" on tosi kätevä tapa jättää ajattelematta ja käsittelemättä kaikki kipeät asiat, kun kyllä se Jeesus hoitaa ja "kohta taas tavataan". Valitettavasti en usko jälleennäkemisiin, siksi juuri suru ja ero rakkaasta ihmisestä tekeekin niin kipeää. Meidän yhteiset päivät olivat ja menivät ja tästä eteenpäin muistot on ne, jotka kantaa.

Syöpä ei puhkea eron takia. On ollut jo ennen eroa, älä syyllistä exää-

Minulatkin on sisko kuollut. En kuitenkaan ole ikinä ajatellut häntä lapsenani, enemmänkin kaverina. Ikävöin ajoittain kovasti, varsinkin juhlapyhinä ja merkkipäivinä, mutta muutoin olen jatkanut elämää. Uskon että siskosi haluaisi myös sinun tekevän niin.

Toiset elää lyhyemmän ajan, toiset pidemmän. Pituudella ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, tiedän että tapaan vielä siskoni. Sinä myös.

Siksi koita elellä tämä elämä koska turhaa murehdit.

myös minä menetin siskoni. jätti niin suuren aukon. eilen taas itkin, miksi näin piti käydä?

tiedän miltä tuntuu... menetin itse pikkusiskon 9 vuotta sitten. Käsittämättömän pitkä aika näin kun sen kirjoittaa mutta fiilis on kuin siitä olisi vain hetki. Me ei oltu parhaita kavereita... sellaisia normaaleja joka asiasta napit vastakkain- siskoja. Se kaduttaa. Kaikki ne tyhjät lupaukset joita ei ehtinyt täyttää... kaikki se katumus sen jälkeen kun kaikki oli jo ohi ja myöhäistä. Onneksi ehti sanoa paljon.. leukemiaan kuoli 5 vuoden on-off sairastamisen jälkeen. Kaikki keinot kokeiltiin luuydinluovutuksesta kantasoluluovutukseen mutta voimat hiipuivat kesken taistelun. Löydän itseni aina aika ajoin kieriskelemästä itsesäälissä ja huonossa omassa tunnossa. Osaakohan sitä ikinä unohtaa ja antaa itselleen anteeksi ettei ollut tarpeeksi hyvä sisko. Tai sitten olikin, mutta ei ole enää ketään kuka vois siitä vakuuttaa. Noh.. tätähän tää on.

sisko käy sua tervehtimässä :)

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 20:45"]

Älä käy sentään meediolla. Raamatun mukaan ennustukset ovat paholaisen kanssa tekemisissä. Jos sun on pakko mennä meediolle, niin rukoile etukäteen, että sulle ei tapahdu siellä mitään pahaa.

Surullista aikaa sulla. Voisitko ajatella sillä tavalla, että ihanaa, kun sait kokea sen siskosi kanssa mukavia aikoja. Kaikilla ei ole sisaruksia ollenkaan tai sisarukset ovat ikäviä kilpailijoita vaan. Onneksi sulla on sentään oma lapsi. Kerro hänelle siskostasi, niin hän tavallaan jää elämään vielä heidänkin mieleensä.

[/quote]

Minä sanoisin, että älä mene meediolle missään tapauksessa. Turvaa Jumalaan. Se riittää.

Sisko nukkui pois yli 10 vuotta sitten. Hävisi raskaan taistelun leukemiaa vastaan. Oli kamalaa istua hänen vierellään ja katsella niitä silminnähtäviä kipuja ja tuskaa. Oltiin molemmat parikymppisiä ja elämä vasta edessä... Odotin kovasti tulevaisuutta. Sellaista missä oltais molemmat. Olis perheet ja työpaikat...kivat kodit ja hyvä elämä. Ja tietty se siskosten välinen yhteys ja ystävyys. Se että voisi soittaa ja käydä kahvilla... Mennä leffaan ja shoppailemaan. Tehdä niitä juttuja mitä siskot tekee. Nyt on vaan tyhjää... Suru tulee ja menee. Mulla se on aina mukana ja yllättää monessa hetkessä ja paikassa. Unessa mä sanoin hänelle kuinka paljon ikävöin..halasin ja rutistin enkä halunnut koskaan irrottaa.