TE JOTKA ETTE OLE SYNNYTTÄNEET! Missä iässä repsahditte ja lihoitte?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen synnytys 24-vuotiaana, toinen 36-vuotiaana.

Ikää nyt 64 vuotta, ja vieläkään en ole levinnyt, lihonut enkä repsahtanut. Painan vähemmän kuin silloin 23-vuotiaana alkaessani odottaa esikoistani. Silloin 56 kiloa, nyt 54. Pituutta 168 cm.

Teitenkään en näytä teinitytöltä, mikä olisikin aika groteskia tämän ikäisellä! Aika on asia jota emme kukaan pysty hallitsemaan, mutta painomme ja kuntomme pystymme. Ei ole kiveen kirjoitettu että on lihottava kaksinumeroinen luku lapsen odotuksen ja syntymän jälkeen. Lihaskuntoa on täysin mahdollista pitää yllä vaikka iän mukana lihaksisto väkisinkin alkaa rapistua. Ei pysy kaksikymppisen tasolla, mutta varsin hyvässä kunnossa pystyy itsensä pitämään ilman verenmaku suussa rääkkiä. Ja se hyvä lihaksisto polttaa muuten enemmän niitä kaloreitakin ;)

Ruoka ei itsekseen suuhun hyppää, syömisiään voi hallita ja syödä järkevästi. Ihmiselle on luotu jalat liikkumista varten, joten käytetän niitä! Tekosyitä löytää pilvin pimein jos tahtoo. Ihminen pystyy vaikuttamaan paljoon jos vain tahtoo!

Huoh. Lue otsikko.

35

Päälle kolmikymppisenä tuli repsahdus. Parisuhde, vuosikausia opiskelu ja työ yhdistettynä ja siitä aiheutunut unettomuus ja stressi, työn vaihtuminen fyysisestä toimistossa istumiseen, muutto maalle (eli liikutaan autolla jokapaikkaan). Syytän kaikkea tätä. Nyt elämä on pikkuhiljaa asettunut uomiinsa, joten jaksan/ehdin enemmän kiinnittää huomiota syömiseen ja liikkumiseen.

Olen 33-vuotias ja nyt alan huomata sen, mikä ei nuorempana ollut minulle koskaan ongelma: elintavat näkyvät heti kropassa. Olin nuorempana geeneiltäni onnekkaasti ns. ”läpipasko” eli pysyin hoikkana vaikka söin mitä. Nykyään alkavat fysiikan lait vaikuttaa minuunkin. Tämä talvi oli töissä äärimmäisen stressaava, ja tuli laiminlyötyä liikuntaa ja syötyä normaalia enemmän pizzaa ja noutoruokaa. Ja eilen kävin vaa’alla: 65 kiloa! Painoin tasan 60 kg vuosikausia ja luulin painavani sen verran edelleen. Viisi kiloa on siis tullut ihan huomaamatta. Nyt täytyy tehdä sunnanmuutos. Olen 169 cm pitkä, joten ylipainosta ei kohdallani ole

vielä kyse, mutta tämä oli hyvä herätys: miten helppoa painon kerryttäminen alkaa tässä iässä ollakaan!

Mulla ei koskaan ole ollut sitä kuuluisaa nuoren ihmisen aineenvaihduntaa. Läski tarttuu helposti ja lähtee tuskallisen hitaasti ja vaivalloisesti. Olen ollut lihava vauva ja roteva lapsi ja nyt pyöreä aikuinen, poislukien syömishäiriökaudet jolloin itseäni näännyttämällä olen saanut painon hetkellisesti putoamaan. En ole koskaan ollut merkittävästi ylipainoinen, mutta ajan esteettisten standardien läpi katsottuna "iso" ja pullanaamainen kyllä. Painonhallinta on taistelua ja se on värittänyt koko elämääni. Ajatus "repsahtamisesta" ja sen myötä lihomisesta on vieras kun oma keho on lapsesta saakka ollut sotatanner.  

Miten synnyttämättömyys tähän liittyy? Onko se jokin oletus, että synnyttänyt lihoo? Ei se aineenvaihdunta siitä muutu että synnyttää. Jotkut vaan käyttää sitä tekosyynä.

Jos repsahtamisella tarkoitat ylipainoiseksi lihomista, niin sitten en ole repsahtanut vieläkään. Ikää melkein 55. Ei ole mikään 'pakko' lihoa vanhetessaan.

Synnyttymättömät repsahtaa vasta vaihdevuosien jälkeen, koska ei ole ollut sitä raskausajan aiheuttamaa 'paussia' sekoittamassa. 

En ole koskaan ollut mikään erityisen hoikka, normaalipainoinen kuitenkin, 60/165. Olen ollut tämän kokoinen koko aikuisikäni. Nyt 32-vuotiaana vaan on täytynyt alkaa oikeasti vähän katsomaan syömisiä, ennen pystyin syömään mitä vain ja paino ei lähtenyt nousemaan.

Vaihdevuosien jälkeen jouduin jättämään liikunnan urheiluvammojen takia. Sitä ennen liikuin vähintään tunnin päivässä. Kivut olivat niin kovat, että valvoin paljon. Liikkumattomuus ja huono nukkuminen johtivat lihomiseen. Ikää oli silloin 54.

En ole vielä rupsahtanut tai alkanut lihomaan. Vatsa pömpötti tietenkin vielä äitiysvuodeosastolla kun vatsalihakset olivat erillään, muuta nopsaan ne ainakin minulla palautui, samoin alapää, josta alapää lienee kiinnostunut. Kolme lasta, minulla ikää 26. Ajattelin repsahtaa lähempänä hautaa.

Siinä neljänkympin jälkeen alkoi muutoksia tulla... Täällä on usea ymmärtänyt tahallaan väärin ap:n otsikon... :)

Minusta otsikko on harhaanjohtava jos aloittaja ei tarkoitakaan, että synnytyksellä olisi mitään tekemistä aiheen eli rupsahtamisen kanssa. Ei ihmekään, että moni on tulkinnut väärin kun on otsikoitu vähän väärin. Olisi "te perhe-elämän uuvuttamat" tai jotain osuvampi?

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä rupsahtanut tai alkanut lihomaan. Vatsa pömpötti tietenkin vielä äitiysvuodeosastolla kun vatsalihakset olivat erillään, muuta nopsaan ne ainakin minulla palautui, samoin alapää, josta alapää lienee kiinnostunut. Kolme lasta, minulla ikää 26. Ajattelin repsahtaa lähempänä hautaa.

Mitä mieltä olet otsikosta? "Te, jotka ette ole synnyttäneet..."  Pyydetäänkö siinä sinua tulemaan kertomaan yksityiskohtia sinun alapäästäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä rupsahtanut tai alkanut lihomaan. Vatsa pömpötti tietenkin vielä äitiysvuodeosastolla kun vatsalihakset olivat erillään, muuta nopsaan ne ainakin minulla palautui, samoin alapää, josta alapää lienee kiinnostunut. Kolme lasta, minulla ikää 26. Ajattelin repsahtaa lähempänä hautaa.

Mitä mieltä olet otsikosta? "Te, jotka ette ole synnyttäneet..."  Pyydetäänkö siinä sinua tulemaan kertomaan yksityiskohtia sinun alapäästäsi? 

No miten synnytys liittyy tähän rupsahteluun sitten missään muodossa? Olen sitä mieltä otsikosta, että se on vähintään kummallinen. Av:ssa kun ei olisi ensimmäinen aloitus, jossa raskauden ja synnytyksen oletettaisiin lihottavan ja rupsahduttavan naista, etenkin alapäätä. En oikein ymmärrä, että aloittaja samaistuu vain synnyttäneisiin naisiin ja on kiinnostunut vain synnyttäneiden rupsahtamisesta, jos ei kuitenkaan oleta synnytyksellä olevan mitään tekemistä rupsahtamisen kanssa. Mitä mieltä olet itse tästä?

Minusta kysymys on ihan hyvä, on mielenkiintoista tietää miten lapsettomat naiset asian kokevat. Olen huomannut että useimmissa kaikille suunnatuissa keskusteluissa ne rupsahtamiset kuitenkin liittyy enemmän lisääntymiseen kuin ikään. Monesti esim esitetään totuutena kuinka "nelikymppisen tissit nyt vaan ei ole enää samat kuin kaksikymppisellä." mutta kun se muutos liittyy eniten lisääntymiseen, ei ikään! Olisi mielenkiintoista verrata itseään "vertaisiinsa", ei keskimäärin kahden lapsen äiteihin...

Itse olen 40, eikä mullakaan ikinä ole ollut mitään "voin syödä mitä vain mutta odotas kun..." kokemuksia. Aina olen lihonut helposti ja laihtunut vaikeasti. En ole ainakaan vielä huomannut mitään muutosta siinä. Ja ihan vilpittömästi kroppa on sama kuin 20v sitten! Mikään ei roiku tai riipu, aina olen ollut lievästi pullea (olen roteva ja lihaksikas, joten BMI:n mukaan liian painava) ja sitä olen yhä. Rintaliivejä en käytä kun ei tarvitse, pari mekkoa on säilynyt teini-ajoilta ja ne on ihan yhtä sopivat kuin ennen. Liikuntaa harrastan varmaan keskimääräistä enemmän, joten se varmaan auttaa. Esim suurimman osan aikuisikää en ole edes omistanut autoa.

Voi hitto, luin "te jotka olette synnyttäneet"......... sorisorisori :D - tuo n26, on muuten lievä lukivika, mutta ilmenee pääasiassa vain lukemisen hitautena, tänään sitten näköjään luin ihan kunnolla väärin. No ymmärsimpä nyt viimein sisällön kun hahmotin otsikon. Ashamed*

"N26 on poistunut av:sta, olkaa hyvä"

Olen kolmen lapsen äiti. Esikoisen sain 27 vuotiaana. Paino nousi 17kg mutta vuoden sisään kaikki oli pois. Treenasin kovasti ja olin paremmassa kunnossa kuin ennen synnytystä. Rinnat jäivät pienemmäksi mutta eivät roikkuneet. Toisen sain 30 vuotiaana. Poika oli isokokoinen sain napatyrän. Panonuousi 18kg mutta 16kg hävisi nopeasti mutta yleiskunto tulehduksien vuoksi oli huono, maito loppui ja muutenkin voin huonosti vielä pitkään. Kolmas syntyi kun olin 33 vuotta, paino nousi taas 17kg mutta 16 katosi vuoden sisään. Olo oli aika hyvä mutta syöksysynnytyksestä jäi lievä rektosele. Niin lievä etteivät halua korjata sitä.

Ikääntymisen merkkejä alkaa tulla mutta en yhdistä sitä lasten saantiin. Ennen lapsia painoin 49 ja nyt 53 joten isoa painon muutosta ei ole tullut. Kasvoille silmien reunaan ilmestynyt vähän ryppyjä ja poskissa näkyy että kohta alkaa kasvot roikkua.

Mutta olen sentään jo 38 että kummahan se olisi jo ei mitään ikääntymisen merkkejä näkyisi. Meillä mies on kerännyt enemmän painoa lapsiarjesta ja harmaantunutkin jo mutta vielä viihdytään yhtä hyvin yhdessä ja toivottavasti saadaan kerätä yhdessä ne loputkin vanhenemisen merkit..

Mulla kävi päinvastoin. 39v. aloin laihtua. 42v. olin normaalipainoinen, ja siinä on pysytty nyt 2,5v. Olin siis aiemmin sairaalloisen lihava, nyt nippanappa normaalipainoinen.