Paljon puhuttu imetys askarruttaa
Olen kohta 3 kk pojan äiti ja täysimettäjä. Eli poikani on saanut vain äidinmaitoa eikä muuta ole tarvittu. Poika kasvaa oikein hyvin ja on omasta mielestäni aurinkoinen hyvinvoiva lapsi normaaleine itkuineen ja kiukkuineen sekä nukkumisineen ja valvomisineen.
Ongelma on se että lähipiirissä ei kannusteta imettämiseen vaan hoetaan koko ajan että anna lisäruokaa -eihän vauvat tissimaidolla kasva ! Harmittaa koko asia kun tuntuu että aina kun vedän tissin esille niin katsotaan kieroon että nyt se taas tekee tuota ja voi miksi se ei anna " oikeaa ruokaa" ja kun on ikää jo noin paljon ja ... Tuntuu kuin teksi väärin omaa lasta kohtaan vaikka tämähän on parasta mitä lapselleen voi antaa tässä vaiheessa. Olen tietty onnellisessa tilanteessa että maito on riittänyt oikein hyvin ja imetys nyt " sattuu onnistumaan" .
Olen jo harkinnut imetyksen lopettamista tai ainakin kiinteiden aloittamista -jossain määrin asia näköjään risoo oikein kovasti että näin pitää miettiä. Olen myös yrittänyt poikaa opettaa pullolle tuloksetta -jotta esim. pääsisin edes kampaajalle . missän en ole käynyt -yhden kerran hierojalla ja senkin isä ajeli pojan kanssa autolla ympäri kyliä että poika nukkuisi.
Ärsyttää ihan suunnattomasti muiden kyselyt ai vieläkö muka imetät ? no huh eihän nyt enää yms.. onko kellään vastaavaa ? ja ehkä vertaistukea imetyksen jatkamisessa tarvittaisiin jossakin mielessä eli hyviä kokemuksia tai neuvoja !
Tuntuu etten viitsi enää kenenkään luoksekaan mennä kun tuo tissi asia näyttää olevan hyvin vaikea muille ulkopuolisille.
Varsin sekavat ajatukset kirjoitettuna mutta toivottavasti niistä saa tolkkua !
Minkki kera poikain 3kk
Kommentit (15)
ja sano, että viralliset suositukset neuvolassa ovat, että annetaan pelkästään rintamaitoa puolivuotiaaksi. Tämä ehkäisee lapsen allergisoitumista ruoka-aineille. Kerro myös, että vasta siinä vaiheessa, jos näyttää ettei lapsi kasva riittävästi, on syytä harkita kiinteiden aloittamista aikaisemmin. Ei kyllä ole mukavaa joutua selittämään asiaa toistuvasti. Muista, että sinä äitinä päätät lapsen ruokinnasta. Koita sivuuttaa muiden ihmettelyt antamatta niille kovin suurta painoarvoa.
ja jatka ihmeessä imetystä kun se on noin hienosti onnistunut =) Älä välitä ulkopuolelta tulevista paineista. Minä täysimetin kuopusta 7kk ja voit arvata, että tuli kyselyjä ja ihmettelyä " ei noin iso poika maidolla kasva" paras oli " se kuolee nälkään kun saa pelkkää litkua" jne. kaupoissa taivasteltiin " kun noin isolle vielä pitää maitoa antaa" ja siis kysymyksessä oli alle 6kk vauva. Minä yritän suodattaa muiden äälilömäiset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tiedän että lapseni sai parasta mahdollista ruokaa.
Sinä tarjoat lapsellesi parasta mitä voi pienelle tarjota, älä vaan lopeta sitä tietämättömien kommentien takia. Ei ole yhtään hyvää syytä miksi alkaisit antamaan kiinteitä. Tsemppiä sinulle ja mukavia imetys hetkiä teille molemmille
T:mareila+pojat 5v ja 1v
Mulla oli melkoinen " imetysura" takana. Ensin maidon pumppausta keskoselle, pakolliset erityiskorvikeannokset, kiinteät kuvioihin 4-kuiselle, töihin paluu, kun tyttö oli 7-kuinen, osittaisimetystä, yöimetystä 11 kk:n ikään ja tytön lopullinen vieroitus (vieroittuminen?) " vasta" 13-kuisena. Sain tukea imetykseen äidiltäni sekä siskoiltani ja - yllätys - lääkäreiltä. Neuvolassakin ihmeteltiin, voiko keskosta imettää ja riittääkö maitoa vielä 8 kk:n jälkeen. Muiden ihmisten mielipiteistä puhumattakaan...
Eli: aina on ihmisiä, jotka arvostelevat, suuntaan ja toiseen. Pitää oppia olemaan välittämättä.
aikani mietittyäni asiaa tajusin itse aiheuttaneeni sen:( En tarkoita, että sinä olisit tehnyt samoin, mutta kerron oman tarinani.
Imetin esikoista ja itseäni mietitytti myös tuo kiinteiden aloitus ja sitä sitten kyselin siskoltani (3 lasta), että miten kannattaisi aloittaa. Olin antanut ymmärtää, että vauvani ei nuku ja siskoni ymmärsi, että kyselin ihan sen takia vaan, koska luulin vauvani olevan nälkäinen. Näinhän ei siis ollut vaan tuli väärin ymmärrettyä puolin ja toisin.
Luulin että siskoni on kateellinen minulle ja siskoni oli luullut että halusin apua. Puhumallahan siitä selvittiin pienen yhteenoton jälkeen. Ehkä ne hormonit tekee myös imettävästä äidistä hieman vainoharhaisen yms..
Kärsivällisyyttä vaan imettäjät kommenttien takia. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Ja TSEMPPIÄ!
jöördis ja poika 1v5kk (osittaisimetyksellä vieläkin)
Meidän esikoinen (synt. 2003) oli täysimetyksellä 6 kk, vaikka neuvolassa alettiin " tyrkyttää" kiinteitä jo silloin kun poika oli 3 kk, vaikka poika kasvoi aivan hienosti pelkällä rintamaidolla. 4 kk iässä sama juttu, samoin 5 kk iässä. Pidin oman pääni ja poika sai ekan kerran muuta kuin äidinmaitoa 2 päivää vajaan 6 kk ikäisenä (koska silloin oli viikonloppu, niin isikin pääsi näkemään ekat kiinteän maistelut). Pojan ollessa 8 kk, neuvolassa alettiin vihjailla, että imetyksen voisi kokonaan lopettaa. Sama juttu 10 kk iässä. 1 v neuvolassa en enää kertonut imettäväni ja neuvolatäti luuli varmaan, että imetys oli " vihdoin" loppunut. Ei ollut, vaan poika sai edelleen rintaa noin 3 kertaa päivässä, kunnes 1 v 5 kk ikäisenä lopetti sen itse. Olen tosi onnellinen, ettei mun tarvinnut lopettaa imetystä väkisin, koska se oli sekä mulle että pojalle tosi tärkeä hetki aina.
En voi käsittää, miksi neuvolassa ei tosiaankaan tueta yhtään tossa imetyksessä. Ei kerrota rintaraivareista, ei tiheän imun kausista, ei imetystuki-listasta tms. Mulla ei juurikaan ole ollut ongelmia imetyksen suhteen, mutta jos olisi ollut, olen aika varma, että neuvolasta en olisi apua saanut. Nyt mulla on eri neuvolatäti, joten mielenkiinnolla odotan hänen suhtautumistaan imetykseen.
Jos vauva kasvaa hyvin ja on tyytyväinen ja äiti haluaa imettää, niin en tajua, miksei 6 kk täysimetykseen ja 1 v osittaisimetykseen voi kannustaa! No, tässä pinossa sen voi onneksi tehdä =) Meidän molemmat lapset ovat osanneet/osaavat onneksi myös syödä pullosta (pumpattua) maitoa, joten täysimetys ei ole koskaan estänyt mua käymässä omissa menoissani. Ja aina silloin tällöin, kun syötön vauvaa pullosta (pidetään taitoa yllä), huomaan, miten paljon helpompaa imetys on, kun siinä jää vaikka molemmat kädet vapaaksi. Pullosta kun antaa, on molemmat kädet varattu (ainakin mulla). Ja yöllä on ihanaa, kun vauva nukkuu vieressä, eikä tarvitse muuta kuin nostaa paidan helmaa ylös, kun " anna mulle maitoa" -ähinä alkaa. Nauttikaamme siis tästä helposta (juu, tiedän, ettei se kaikille ole helppoa...) ja luonnollisesta tavasta ruokkia lapsemme!
-Fassiloora-:
sai ekan kerran muuta kuin äidinmaitoa 2 päivää vajaan 6 kk ikäisenä (koska silloin oli viikonloppu, niin isikin pääsi näkemään ekat kiinteän maistelut).
-Fassiloora-:
sai ekan kerran muuta kuin äidinmaitoa 2 päivää vajaan 6 kk ikäisenä (koska silloin oli viikonloppu, niin isikin pääsi näkemään ekat kiinteän maistelut).
-Fassiloora-:
sai ekan kerran muuta kuin äidinmaitoa 2 päivää vajaan 6 kk ikäisenä (koska silloin oli viikonloppu, niin isikin pääsi näkemään ekat kiinteän maistelut).
Tätä usein olen myös omalla kohdalla miettinyt. Mulle imettäminen on vastaava asia kuin aamupalan syönti, vaikkapa vessassa käynti (no ei ehkä ihan verrattava) tms. elämään arkipäiväisenä asiana kuuluva juttu. Imetys siis tavallaan " kuuluu mun hommiin" nyt, enkä sit sen enempää mieti. EIkä ole pahitteeksi, että itse pidän siitä, vauvanikin nauttii ja koen sen elämää ja vauvanhoitoani helpottavana. En ole koskaan vihkiytynyt asialle tai suunnitellut, miten kauan imetän, jne. Ympäristö sen sijaan näkee siitä kovastikin vaivaa. " Kauanko aiot imettää" , kysyi terkkari, kun nuorimmainen oli kuukauden. Vastasin vain lyhyesti, että ainakin nyt tänään, en ole kovin pitkälle suunnitellut. Olen useammin kuin kerran " imetysurillani" löytänyt itseni selittelemästä, miksi imetän. Aina vähänkään kun lapsi on ollut isompi, on hommaa pitänyt ruveta salailemaan ja välttelemään muiden nähden.
Yksi asia mua myös usein tökkii. Jos imettää ja puhuu siitä, hyvin vähin perustein saa " imetysfanaatikon" leiman. Ei sillä, että se olisi paha asia olla imetysfanaatikko, mutten ymmärrä, että täysin normaalin ja tavallisen asian arvossa pito (tai mitä nyt sitten onkaan) on heti fanaattisuutta. Huoh.
Tästä voisi jatkaa miten paljon vain. Ehkä nyt kolmanne kohdalla (vasta) koen olevani sen verran itsevarma, että piut paut annan ympäristön kommenteille. Ja ehkäpä lähipiirinikin ja muut asiasta vaivaa näkevät vihdoin ovat hoksanneet, että turha kommentoida.
Ainakaan lähipiirin painostuksen vuoksi. Voipi olla, että he vain ihmettelevät, mistä sinulla noin hyvin maitoa riittää, kun X:llä ja Z:llakin tuli vain pari viikkoa. He eivät välttämättä osaa ilmaista itseään hyvin ja ovat tökeröitä. Ole ylpeä siitä, että vielä imetät ja että lapsesi on kasvanut hienosti " omalla ravinnolla" ! Sano, että nykyään " kaikki" imettävät vähintäänkin vuoden ikään ja että neuvolassakin niin käsketään. (Viimeinen sana voi tehota vanhaan sukupolveen, vaikka ei totta olisikaan...)
Voi olla, että suvut, joissa on suurin osa porukasta on pulloruokittu, ihmettelevät ja äimistelevät imetystä enemmän kuin muut. Minun sukunikin on tällainen. Kun imetin kuuden kuukauden ikäistä, lähisuku äimisteli ja kyseli vieroituksesta. Nyt vauva on kymmenen kuukautta, ja kukaan ei puhu enää mitään, vaikka imetän edelleen aktiivisesti. Eli voivat ne sinunkin ympäristösi pahat kielet vähitellen hiljentyä, kun näkevät, ettei imetyksellesi loppua näy, vaikka kuinka saarnaisivat.
Tsemppiä imetykseen! Ja muista, että kiinteät aloitetaan VAUVAN, ei ympäristön painostuksen eikä edes suositusten, mukaan.
Todella hyviä ja miettimisen arvoisia ajatuksia tullut.
Lähinnnä olen sanonut kaikille kun on kyselty että tavoitteeni on 6 kk täysimetys ja sitten vasta ne kiinteät. Siitä on tullut kamalaa palautta vähän joka suunnasta, ethän sä pääse minnekään ja ei se lapsi kasva ja .... tiedättehän? Olen mielummin vähän niinkuin jäänyt kotosalle omiin oloihin sillä tuntuu paljon helpommalle olla selittämättä kenellekään ko. asiaa. neuvolan suositus näyttää olevan heti ruokaa kun vaan vauva on vähän isompi ..
Mietinkin onko imetyksestä tullut tabu ?
Hienoa että on tälläinen lista mistä saa oikeasti tukea :) Ja niinkui tuossa jo mainitttiin yhdessä viestissä saa helposti fanaatikon leiman kun puhuu imettämisestä !!
Me olemme nauttineet pojan kanssa imetyshetkistä ja mikään ei ole sen ihanampaa kuin se " tissihymy" jonka saa usein imetyksen päätteeksi ! !
Viime yökin nukuttiin hyvin, eka syöttöväli 6 h niin kyllä sen maidon pitäisi oikein hyvin riittää, siitä vaan näytetään puhuvan että jo 4 kk vauvan pitäisi nukkua läpi yönsä ja jos ei nuku niin on jotain vikaa ja ja loputtomiin näitä asioitahan voisi jauhaa !!
Hienoa ajatuksia siis kiitos vielä niistä.
Minkki ja poika 3kk
Tuo " läpi yön nukkuminen" saa mut usein näkemään punaista. Monet puolivuotiaat eivät tarvitse ruokaa yöllä, mutta ei yösyöttöjen lopetus 6-kuisena silti mikään suositus ole. Ja läpi yön nukkuminen ei tarkoita 10 tuntia ilman ruokaa.
Meillä tyttö söi puolivuotiaana öisin muutaman kerran. Maitomäärät olivat pieniä, kun tyttökin oli pieni. Hän ei kerta kaikkiaan jaksanut tankata illalla tarpeeksi, vaikka puurot oli aloitettu 5 kk:n iässä. Lääkäreiden mielestä oli OK. Hampaiden kannalta tietty ei ollut kovin hyvä, mutta toisessa vaakakupissa oli pienipainoisena syntyneen vauvan kasvu...
minkki75:
Viime yökin nukuttiin hyvin, eka syöttöväli 6 h niin kyllä sen maidon pitäisi oikein hyvin riittää, siitä vaan näytetään puhuvan että jo 4 kk vauvan pitäisi nukkua läpi yönsä ja jos ei nuku niin on jotain vikaa ja ja loputtomiin näitä asioitahan voisi jauhaa !!
Minusta on hassua, että jos lapsi kasvaa hyvin - varsinkin jos lapsi on vähän ikäisiään isompi - alkavat tutut ja sukulaiset ja kaupantädit hokea, etteihän se voi millään kasvaa pelkällä äidinmaidolla. Ai miksei? Kun kerran on kasvanut siihenkin asti.
Itse täysimetin esikoista 5kk 3vko eli melkein puolivuotiaaksi. Hän on syntynyt 2002, tuolloin täysimetyssuositus oli 4-6kk. Aloitin kiinteät vähän ennen puolen vuoden ikää, jotta voisin neuvolassa sanoa kiinteät aloitetun... Heh, esikoinen oli ja on vieläkin nirso syöjä. Annokset on tosi pieniä, joten eipä olisi ollut kiirettä kiinteillä. Itselle vain tuli asiasta mielenharmia. Pieniruokaisuuskin on muutoin joidenkin mielestä pitkän täysimetyksen syytä ;-)
Kuopusta (synt. 7/05) imetin tasan puolivuotiaaksi. Hän alkoi heti kerralla syödä isoja annoksia. Tuntui, ettei niin paljoa ruokaa löydy, että hän tulee tyytyväiseksi. Nyt kun hän on vähän reilut kymmenen kuukautta on kulutus tasaantunut, mutta vieläkin hän syö isoja annoksia.
Imetän edelleen. Esikoinen otti viimeiset maitohörppynsä joskus 13kk iässä. Kuopus nyt saa ainakin sinne vuoden ikään pelkkää äidinmaitoa, hapanmaitotuotteet olemme pikkuhiljaa jo aloitelleet.
Jos tarvitset hyviä puolusteluja imettämiselle, tässäpä muutama (sellaisia, joilla ei kovin helposti loukkaa ei-imettäneitä/vähänimettäneitä kanssaeläjiään):
- tulee halvemmaksi kuin maitojen rahtaaminen kaupasta
- ei tarvi tolskata pullojen kanssa (=äiti on laiska ja mukaavudenhaluinen ;-)
- onpahan eväät aina mukana
- äiti on laiska
- imetyshetket on niin ihania ja tärkeitä molemmille
Ja sittenhän on sekin pointti, että tutkimusten mukaan puolen vuoden täysimetys on vain hyväksi lapselle. Ja oman äidin maito on lapselleen parasta. Jos kerran imetys onnistuu, miksi ihmeessä pitäisi ottaa jotain muuta käyttöön.
Itse siis imetän 10½kk ikäistä. Ihan missä vain. Joko olen ihan älyttömän tyhmä tai sitten sinisilmäinen. En nimittäin ole mielestäni kohdannut kuin pelkkää aitoa hämmästystä tai uteliaisuutta tai suvaitsevaisuutta, kun olen lasta imettänyt. Ehkä tajuamattani joku on minulle aukonut päätään, mutta itse en ole sitä älynnyt. Varsinkin vanhemmat miehet on aina älyttömän positiivisia (eikä varmasti johdu siitä että paljastelisin, sillä en minä rintojani näkyvillä heiluttele ;-)
Olen aina ollut älyttömän ylpeä ja tyytyväinen siitä, että imetykseni on onnistunut. Minulla oli suunnattomat ongelmat esikoisen imetyksen alkuaikoina. Ja kun niistä pääsin yli, olen maailman onnellisin - edelleen.
Ja nukkumisesta vielä: kiinteitä saavatkin heräilee yöllä...
itselläni oli aikanaan samansuuntainen fiilis. imetys sujui mukavasti, mutta ympäristölle sai olla aina selittämässä miksi poika oli täysimetetty reilusti yli 6 kk ikäiseksi asti.
siinä 3-4 ikäkuukauden paikkeilla utelut ja kommentit täysimetyksestä olivat ainakin meillä kuumimmillaan. pahoitin niiden takia kovasti mieleni ja kerran jopa tälläisen kommentin jälkeen purskahdin itkuun, josta ei loppua meinannut tulla.
jotenkin vaan kovetin itseni ja aloin laukomaan (välillä kovaankin sävyyn) takaisin kommentoijille siitä, että minä lapsen äitinä päätän mikä on pojallemme parhaaksi. no, pikkuhiljaa ihmiset lopettivat kyselyt ja ihmettelyn. tajusivat, ettei asiasta kannata mainita ilman meikäläisen piikikkäitä vastakommentteja.
kummallista kyllä kaikilla ihmisillä (lapsettomilla ja lapsellisilla) tuntuu olevan kovasti kaikenmaailman neuvoja pienten lasten vanhemmille. tämä imetysasia ei ole ainoa, jonka tiimoilta pahoitin mieleni.
kummaa noissa ohjeissa ja neuvoissa on aina se, että koetaan, että olisi vain yksi ja ainoa oikea tapa hoitaa lapsia. ihmisten on kauhean vaikea tajuta, että jokainen lapsi on oma persoonansa jo vastasyntyneenä ja se mikä toimii jonkun lapsen kanssa ei toimikkaan toisen kanssa + jokaisella perheellä on omat tapansa ja toiveensa. emmehän me aikuistekaan kaikki samasta puusta ole veisetty. toinen tykkää makaroonilaatikosta ja toinen hernekeitosta...
no nyt poikamme lähentelee vuoden ikää ja imetän häntä edelleen. huomaan kummastuneita silmänpyörityksiä kun asia joskus tulee esiin (todella harvoin häntä kuitenkaan imetän julkisesti, imetys liittyy meillä nykyään lähinnä aamu- ja iltatoimiin), mutta harva asiaa " uskaltaa" kommentoida.
voimia minkki75! muista, että sinä päätät! sinä heräät öisin lastasi hoitamaan ja huolehdit hänestä läpi vuorokauden. SINÄ TIEDÄT MIKÄ ON SINULLE JA LAPSELLESI PARASTA!
Hei!
Tilanteesi tuntuu tutulta, minuakin katsellaan ihmeissään ja hieman paheksuvasti kun vielä täysimetän (vauva 6,5 kk). Onneksi olen silti jaksanut uskoa itseeni ja imetystukilistan ja WHO:n suosituksiin. Vauva voi todella hyvin, kasvaa upeasti ja nukkuu yöt. Kiinnostusta kiinteisiin hänellä ei vielä ole, aloitamme ne heti kun hän niitä suostuu syömään (kokeilemme tasaisin välein). " Finger food" :ia hän tutkiskelee jos innoissaan (esim. kurkunpalat, perunanpalat, maissinaksut, eli hän imee niitä hetken), mutta soseet eivät mene alas.
Kuuden ensimmäisen kuukauden ajan pelkkä äidinmaito ruokana on jopa suositeltavaa! Ei edes makuannoksia tarvii antaa ennen sitä, päinvastoin, ne pienet lusikallisetkin voivat vaikuttaa maidontuotantoon! Jatka ihmeessä, äläkä anna muiden tietämättömien neuvoa! He eivät osaa kyseenalaistaa omia " totuuksiaan" eivätkä ole perillä uusimmista suosituksista.
Mua harmittaa niin suuresti ettei imetystä tueta ja sen etuja hoeta enempää esim. neuvolassa! Se on luonnollisin tapa ruokkia lastaan, ja jos saa sen onnistumaan ja nauttii siitä itse, niin miksi sitä katsotaan paheksuvasti? En ymmärrä.