Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi "unohtaa" mitä on sovittu
08.03.2019 |
Ihmettelin tänä aamuna, kun on niin rauhassa lähdössä kouluun. Sanoi, että on menossa bussilla. Sovittu on, että bussikorttia käytetään vain tarpeeseen (kaverin luokse 3,5 km päähän, jos kouluun paljon välineitä kannettavana tmv.). Tämä oli nyt päässyt "unohtumaan" mutta olen varma siis, että lapsi vaan koettaa luistaa säännöistä. Tottakai sanoin, että hop kävelemään. Mikä tämmöisen aiheuttaa? Pitäisikö ne sovitut säännöt pistää kirjallisena ylös?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä uohdat, mitä tarkoittaa "sovittu". Se ei ole määräämistä.
Mitä lapsi saa tuosta sopimuksesta? Ruutuaikaa?
Mulla on lapsi joka "unohtelee", mies joka "unohtelee", ja hänellä lapsi joka "unohtelee". Tämä "unohtelu"han johtaa siihen että minun pitäisi tehdä ne asiat jotka nämä muut vain yksinkertaisesti"unohtavat".
Lapseni on jo aikuinen, joten hän saa unohdella keskenään. Miehen lapsen unohtelu häiritsee lähinnä miestä, koska en tosiaan laita rikkaa ristiin että mies kiertää autolla ympäri ämpäri kuskailemassa näitä unohdettuja asioita. Jänä homma että koskaan ei unohdeta sellaisia asioita kuin hellan levyä päälle, ulko-ovea auki, vesihanaa juoksemaan, tai ostaa kaljaa kaupasta ;) Aina unohdukset koskee sellaista mitä joku toinen voi heidän puolestaan tehdä, kun hänellä on "niin huono muisti!"
Kotiavaimet unohtuu miehellä silloin kun minulla on ne mukana, ei silloin kun olen vaikkapa reissussa. Perheen pyykit unohtuu koneeseen, mutta ei esim. omat harrastuskamat. Unhotuu imuroida, käydä kaupassa, ja ruokkia lemmikkieläin, mutta ei unohdu tietokoneella pelaaminen eikä facessa käynti. Unohtuu että sovittiin hääpäiväksi jotain, ja koko hääpäiväkin, mutta eipä unohdu juhannus, eikä kaverin kanssa sovittu illanvietto ;)
Sitä vain, että kyllä, on unohtelua ja "unohtelua".
Onko sinulle normaalia kävellä 3.5km aamuisin ja samat 3.5km iltaisin? Matka alkaa omaan korvaani kuulostaa melko pitkältä, ja todellakin mielummin ottaisin bussin jos sellainen menisi oikeaan suuntaan hyvään kellonaikaan.
Millainen matka sinulla on töihin? Menetkö matkan kävellen, bussilla vai autolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen lapsiparan mennä bussilla. Vika löytyy nyt peilistä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi joka "unohtelee", mies joka "unohtelee", ja hänellä lapsi joka "unohtelee". Tämä "unohtelu"han johtaa siihen että minun pitäisi tehdä ne asiat jotka nämä muut vain yksinkertaisesti"unohtavat".
Lapseni on jo aikuinen, joten hän saa unohdella keskenään. Miehen lapsen unohtelu häiritsee lähinnä miestä, koska en tosiaan laita rikkaa ristiin että mies kiertää autolla ympäri ämpäri kuskailemassa näitä unohdettuja asioita. Jänä homma että koskaan ei unohdeta sellaisia asioita kuin hellan levyä päälle, ulko-ovea auki, vesihanaa juoksemaan, tai ostaa kaljaa kaupasta ;) Aina unohdukset koskee sellaista mitä joku toinen voi heidän puolestaan tehdä, kun hänellä on "niin huono muisti!"
Kotiavaimet unohtuu miehellä silloin kun minulla on ne mukana, ei silloin kun olen vaikkapa reissussa. Perheen pyykit unohtuu koneeseen, mutta ei esim. omat harrastuskamat. Unhotuu imuroida, käydä kaupassa, ja ruokkia lemmikkieläin, mutta ei unohdu tietokoneella pelaaminen eikä facessa käynti. Unohtuu että sovittiin hääpäiväksi jotain, ja koko hääpäiväkin, mutta eipä unohdu juhannus, eikä kaverin kanssa sovittu illanvietto ;)
Sitä vain, että kyllä, on unohtelua ja "unohtelua".
Noi unohtelijat oppii muistamaan todella hyvin kun antaa samalla mitalla takaisin.
Testattu on ja muisti palas senjälkeen todella nopeasti.
Pitää vain unohdella niitä asioita, jotka iskee siihen unohtelijaan ja kunnolla.
Toiset oppii jopa kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle normaalia kävellä 3.5km aamuisin ja samat 3.5km iltaisin? Matka alkaa omaan korvaani kuulostaa melko pitkältä, ja todellakin mielummin ottaisin bussin jos sellainen menisi oikeaan suuntaan hyvään kellonaikaan.
Millainen matka sinulla on töihin? Menetkö matkan kävellen, bussilla vai autolla?
Koulumatkan pituutta ap ei tainnut mainita. Kaverille on 3,5 km.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi joka "unohtelee", mies joka "unohtelee", ja hänellä lapsi joka "unohtelee". Tämä "unohtelu"han johtaa siihen että minun pitäisi tehdä ne asiat jotka nämä muut vain yksinkertaisesti"unohtavat".
Lapseni on jo aikuinen, joten hän saa unohdella keskenään. Miehen lapsen unohtelu häiritsee lähinnä miestä, koska en tosiaan laita rikkaa ristiin että mies kiertää autolla ympäri ämpäri kuskailemassa näitä unohdettuja asioita. Jänä homma että koskaan ei unohdeta sellaisia asioita kuin hellan levyä päälle, ulko-ovea auki, vesihanaa juoksemaan, tai ostaa kaljaa kaupasta ;) Aina unohdukset koskee sellaista mitä joku toinen voi heidän puolestaan tehdä, kun hänellä on "niin huono muisti!"
Kotiavaimet unohtuu miehellä silloin kun minulla on ne mukana, ei silloin kun olen vaikkapa reissussa. Perheen pyykit unohtuu koneeseen, mutta ei esim. omat harrastuskamat. Unhotuu imuroida, käydä kaupassa, ja ruokkia lemmikkieläin, mutta ei unohdu tietokoneella pelaaminen eikä facessa käynti. Unohtuu että sovittiin hääpäiväksi jotain, ja koko hääpäiväkin, mutta eipä unohdu juhannus, eikä kaverin kanssa sovittu illanvietto ;)
Sitä vain, että kyllä, on unohtelua ja "unohtelua".
Noi unohtelijat oppii muistamaan todella hyvin kun antaa samalla mitalla takaisin.
Testattu on ja muisti palas senjälkeen todella nopeasti.
Pitää vain unohdella niitä asioita, jotka iskee siihen unohtelijaan ja kunnolla.
Toiset oppii jopa kerrasta.
Minä en viitsi lähteä kisailemaan ja pelailemaan, vaan sanon miehelle ihan suoraan, että en tykkää tästä pelistä yhtään, missä minä teen hänen unohtamansa asiat. Se kyllä toimii, ja on paljon asioita joita ei enää "unohdeta". Mies on narautettu kyllä näistä unohteluistaan, ja hän on opiksi ottanut. Tahtoo vain sanoa, että kun oppii jonkun tavan luistaa, niin sitä käytetään kyllä sitten ihan aikuisenakin. Mun mieheni on niin puusilmä, että sekin vain kuvittelee että lapsensa oikeasti unohtaa, vaikka tosiasiassa lapsi ei viitsi huolehtia asioista, kun ne huolehditaan hänen puolestaan kuitenkin. Ja näin lapsestaan kasvaa samanlainen "unohtelija" kuin isästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi vastasi kaikkiin pyyntöihin "ihan kohta". Ja usein ne sitten unohtuivat jos pyynnöt eivät olleet mieluisia.
Pari päivää vastailin kaikkiin kyseisen lapsen pyyntöihin "ihan kohta". Teini ymmärsi parissa päivässä miten ärsyttävää tuo oli ja pääsi tuosta tavasta (pääosin).
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vastasi kaikkiin pyyntöihin "ihan kohta". Ja usein ne sitten unohtuivat jos pyynnöt eivät olleet mieluisia.
Pari päivää vastailin kaikkiin kyseisen lapsen pyyntöihin "ihan kohta". Teini ymmärsi parissa päivässä miten ärsyttävää tuo oli ja pääsi tuosta tavasta (pääosin).
Tää on ihan ja just mikä tepsii.
Sanominen käsitetään vain ainaisena vittuiluna....
Samalla mitalla takaisin, niin tehoaa...vaikka toi edellinen vastaaja ei samaa mieltä asiasta ollutkaan....
Siinähän keskustellaan sitten, heidän perheessään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna sen lapsiparan mennä bussilla. Vika löytyy nyt peilistä.
Ei todellakaan saa nipistää arkiliikuntaa pois. Harva suomalainen lapsi liikkuu suositusten mukaan. Seurauksena on aineenvaihdunnan, luuston, ja mielialan ongelmia. Usein myös ylipainoa.
Koulumatkan pituutta ei kerrottu, mutta oletan että kohtuullinen. Hyvä periaate tuo, että bussilla saa mennä jos on paljon kannettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle normaalia kävellä 3.5km aamuisin ja samat 3.5km iltaisin? Matka alkaa omaan korvaani kuulostaa melko pitkältä, ja todellakin mielummin ottaisin bussin jos sellainen menisi oikeaan suuntaan hyvään kellonaikaan.
Millainen matka sinulla on töihin? Menetkö matkan kävellen, bussilla vai autolla?
Kävellen 3,5 km? Et ole koskaan kuullut keksinnöstä nimeltä polkupyörä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöt on helppo "unohtaa" jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään kouriintuntuvaa.
Kunnon rangaistus bussikortin väärinkäytöstä, niin eiköhän väärinkäyttö vähene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vastasi kaikkiin pyyntöihin "ihan kohta". Ja usein ne sitten unohtuivat jos pyynnöt eivät olleet mieluisia.
Pari päivää vastailin kaikkiin kyseisen lapsen pyyntöihin "ihan kohta". Teini ymmärsi parissa päivässä miten ärsyttävää tuo oli ja pääsi tuosta tavasta (pääosin).
Tää on ihan ja just mikä tepsii.
Sanominen käsitetään vain ainaisena vittuiluna....
Samalla mitalla takaisin, niin tehoaa...vaikka toi edellinen vastaaja ei samaa mieltä asiasta ollutkaan....
Siinähän keskustellaan sitten, heidän perheessään...
Lapsen kanssa joo ehkä opetusmielessä, mutta ei aikuisessa suhteessa enää, kun unohtelijakin tietää jo että kiinni on jääty "unohtelusta". Ja jep, on ollut tapana keskustella puolison kanssa. Ehkä hyvä keino antaa "samalla mitalla takaisin" mikäli puhe ei tehoa. Lapsiinhan se ei aina tehoa, mutta ettei aikuisiinkaan...
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle normaalia kävellä 3.5km aamuisin ja samat 3.5km iltaisin? Matka alkaa omaan korvaani kuulostaa melko pitkältä, ja todellakin mielummin ottaisin bussin jos sellainen menisi oikeaan suuntaan hyvään kellonaikaan.
Millainen matka sinulla on töihin? Menetkö matkan kävellen, bussilla vai autolla?
Sinulla tuo luetun ymmärtäminen aika heikkoa.
Alue: Aihe vapaa
Ei lapsi ole sen kummallisempi kuin aikuisetkaan. Kerrohan, miten itse luistelet, kun joku asia ei huvita? Ole rehellinen.