Mitä ajattelet jos näet jonkun itkevän kadulla yksin kulkiessaan.

Mä oo usein itkenyt kadulla yksin kulkiessani ja lähinnä toivonut, ettei kukaan kiinnittäisi siihen mitään huomiota.

Itse koen empatiaa, mutta en välttämättä kehtaisi mennä lohduttamaan, koska olettaisin sen tuntuvan henkilöstä epämiellyttävältä. Minä olen itkenyt väkivaltaisen riidan jälkeen kadulla kävellessäni, ohi menevät teinit kävivät nauramaan ja osoittelemaan.

Ajattelen että jotain surullista on tapahtunut. Itse itkin koulun käytävällä  erään ihmisen kuolemaa. Musta kenenkään ei pidä puuttua siihen.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:41"].

Vastaantulijat varmaan ajattelivat, että olen hullu ja karannut jostain :(

[/quote]

Tarkoittaako tämä sitä, että itse ajattelet itkijöiden olevan hulluja? Jos et, niin miksi kuvittelet, että toisetkaan ajattelevat niin? Itse uskon, että useimmat ihmiset ovat empaattisia itkijää kohtaan, mutta ei täällä ole tapana mennä osoittamaan sitä. Jos joku kääntää päänsä pois päin, se yleensä tarkoittaa, että haluaa antaa sen toisen ihmisen itkeä rauhassa.

Mieti mitä itse ajattelet itkevästä ihmisestä? Niin useimmat muutkin ajattelevat. Mä tuntisin myötäsurua ja miettisin varmaan vielä myöhemminkin, että mikä oli saanut ohikulkijan itkemään.

Tunnen myötätuntoa, ei sen kummempaa. Itse olen useinkin itkenyt julkisella paikalla, olen vähän itku-iita. Ihan pienistäkin jutuista joskus, kerran alkoi itkettämään lääkäristä tullessa kun oli kolesterolit koholla. :D Jotenkin vaan tuntui niin surulliselta kun olin aika nuori ja mielestäni elänyt terveellisesti mutta sukurasite pukkasi päälle.

Otan osaa suruusi.

Kerran näin miten pientä koiraa ulkoiluttanut nätti tyttö ensin itki ja sitten romahti polvilleen parkumaan. Olisin mennyt lohduttamaan, mutta olin raitiovaunussa.

t. Mies

Ajattelisin, että on vaikea elämäntilanne tai joku suru päällä.

Itse olen viime vuonna lopettanut kahdesti seurustelun ja on itkettänyt julkisissa kulkuvälineissä. Yritän itkeä huomaamattomattomasti mutta voihan se olla, että joku huomaa. Sitten kun itkettää niin itkettää, ei sille voi mitään.

No tuskin kukaan aikuinen järkevä ihminen ajattelee kenenkään olevan hullu jos itkee. Itse näin viime viikolla kauppakeskuksen parkkihallissa autossa itkevän naisen. Nopeasti kävi mielessä että menen koputtamaan ikkunaan ja lohduttamaan, vaikken edes tiennyt miksi hän itki. Olisikohan hän pitänyt minua hieman hassuna...

Eli sinut nähdessäni tuntisin varmaan aivan samalla tavalla kun tämän naisen nähtyäni.

No en minä ainakaan ajattele kenenkään itkevän olevan hullu. Ajattelen, että häntä on juuri kohdannut suuri suru ja tunteet pinnassa - ehkä ero, kuolemantapaus, sairaskohtaus, tms., josta kuullut vain hetki sitten.

Muistan, kun kuulin puhelimessa oman mummoni joutuneen sairaalaan ja tajusin, että hän ei siitä ehkä selviä. Kyllä minäkin silloin aloin itkeä keskellä Mannerheimintietä. Ja oli ihan evvk, mitä muut siitä ajattelivat.

Suomessa kaiken pitäisi olla niin hajutonta ja mautonta. Ei saa nauraa julkisella paikalla, ei itkeä. Jos joku hymyilee tai jutteleetai laulaa tai suuttuu tai suree julkisella paikalla, hänen täytyy olla hullu... Ainoa sallittu ilme on tiukka katse eteenpäin tyhjyyteen, suu viivasuorana ja kiukkuryppy silmien välissä. Ole hajuton ja mauton, muuten leimataan hulluksi.

Jos minä olisin nähnyt sinut, olisin tuntenut vain suurta myötätuntoa. Joskus tekisi mieli mennä kysymään tällaisilta ihmisiltä, onko kaikki ok. Mutta eihän Suomessa voi. Voimaa ja jaksamista sinulle ap ja siunausta myös läheisellesi!

En tiedä, tuskin olisin ajatellut, että kyseessä olis hullu... En ole ikinä nähnyt kenenkään itkevän kadulla.

En ajattele mitään. Itsekin joskus itken kävellessäni ja viimeksi lentokoneessa muutama päivä sitten. Väsytti aivan kauheasti ja oli juuri vähän hankala asia päällä lapseen liittyen, ja kun laitoin silmät kiinni, kyyneleet vaan alkoivat valua. En ollut edes kauhean surullinen :)

Ajattelisin, että on surullinen. Syystä tai toisesta. Miksi tunteiden näyttäminen olisi hulluutta? Kun lähipiirissäni sattui yllättävä kuolemantapaus, niin usean kuukauden ajan saatoin purskahtaa itkuun ihan missä tahansa. Enkä koe olleeni hullu omasta tai kenenkään muunkaan mielestä.

Mä taidan olla näitä oudompia tyyppejä sitten, kun mä kyllä tarkkailen henkilöä hetken aikaa, jos ollaan vaikka vastakkain metrossa ja useinmiten sitten sanon jotain, kysyn voinko jotenkin auttaa tms. Jos vaan kuljen kiireellä jonkun ohi ja silmäkulmasta jotenkin rekisteröityy, että se taitaa itkeä, niin ehkä en sitten ehdi toimia ennen kuin tajuan asian. Mutta jos kuljen ohi lapsen tai nuoren, joka itkee niin aina pysähdyn kysmymään ja aina olen voinut auttaa. Aikuisetkin ovat kokeneet sanomiseni hyvänä, ei kukaan ole koskaan loukkaantunut ja joskus olen voinut hetken kuuntelemalla olla ehkä jopa tukena. Vastaavasti jos itsellä on  ollut itku herkässä, on se tuntunut ihan kivalta, että joku huomaa ja osoittaa välittävänsä, vaikka olisi ihan tuntematon. 

Miksi kukaan itkevää ihmistä hulluna pitäisi?

Tunnen myötätuntoa. Olen itsekin itkenyt kadulla.

Ajattelen, että jotain tosi surullista hänelle on tapahtunut ja tekisi mieli lohduttaa, mutta en kuitenkaan kehtaa.

Katson itkevää ja odotan voinko kysyä häneltä voinko auttaa jotenkin. Jos hän on vaikkapa sinun kaltaisesi, juttelen mielelläni ja autan eteenpäin omalta osaltani.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:41"]

Kävin katsomassa läheistäni sairaalassa, hän on sairastanut jo pitkään syöpää eivätkä hoidot enää paranna. Kadulla jkäynnin jälkeen tuli itku, kyyneleet vaan valuivat pitkin naamaa kävellessäni. Jotenkin purkautui kuukausien ahdistus tällä tavalla.

Vastaantulijat varmaan ajattelivat, että olen hullu ja karannut jostain :(

[/quote]

Kyllähän se vähän hävettää, kun itkee julkisesti, minua ainakin. Aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin pystyä hillitsemään itsensä niin, että itkee kotona omassa rauhassa. Itse kuulun niihin, joilta pääsee itku tuon tuostakin. Varsinkin jos olen sairas ja veto on poissa, itkettää herkästi. Myös hedelmöityshoitoihin liittyvä masennus sai minut itkemään ihan missä vain ilman yhtään mitään syytä, poru vain pääsi vaikka kaupan kassajonossa. Se hävetti ihan kauheasti, mutta en pystynyt hillitsemään itseäni. Onneksi sain vaihdettua lääkkeet ja päänikin selkesi. Sen kokemuksen jälkeen en kyllä ole enää kummastellut sitä, että joku itkee julkisella paikalla, ajattelen vain, että voi olla vaikka lääkkeen sivuvaikutusta tai PMS tai sitten on tapahtunut jotain ikävää sille ihmiselle.

Jos näen jonkun itkevän, tavallaan ilahdun siitä, koska se osoittaa muiden ihmisten olevan inhimillisiä. Yleensähän ihmiset aina esittävät julkisilla paikoilla, jotain työroolia tai sitten muuten vain. 

Tilanteesta riippuen voisin kysyä, voinko auttaa, mutta olettaisin ehkä kuitenkin, että itkevä haluaa olla rauhassa.