Sosiaaliviranomaisia paikalla?

Ai tätä en tiennytkään! Toivottavasti asia tutkitaan oikein suurennuslasin kanssa ja asianosaisia rangaistaan kunnolla. Ihan hirveää - millainen ihmishirviösuku voi puolustella tuollaista isää, jonka lapsella on puolet tukastakin revitty pois??? Eikö ketään sukulaista ihmetyttänyt, että pikku sukulaistyttö on koko ruumiiltaan mustelmilla, koska "käyttäytyy huonosti ja repii vaatteitaan". Eikö noita lastensuojeluammattilais-sukulaisia kiinnostanut selvittää, että mitä tyttö oireilee?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 22:01"]

Ei tuo Eerikan tragedia johdu mistään sosiaalityöntekijöiden ajanpuutteesta. Päinvastoin. Touko Tarkin sukulaisilla, joista siis ainakin Eerikan isoäiti, isoisä, setä ja sedän vaimo ovat lastensuojelualalla, on ollut vähän liikaakin aikaa järjestellä Eerikan asioita. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä tuo, että lapsi on annettu noille ja pahoinpitelyltä on ummistettu silmät.

[/quote]

toisenlaista työtä tietysti mutta itselläni on 1000 asiakasta. Tietenkään kaikki eivät tarvitse asioita yhtä aikaa, kuten eivät lastensuojelun asiakkaatkaan. En pidä mahdottomana vastata 100 lapsesta, riippuu toki millaisia tapaukset ovat. Jos vaikkapa puolet on teinien kaljoittelusta, näpistyksistä tms. tulleita ilmoituksia, 30 nk. vakiasiakasta joilla pyörii perhetyö, perheneuvola jne. perhetilanteen kuormittavuudesta johtuen, niin jäljelle jää parikymmentä lasta joilla on "hätätilanne" .

Isoin ongelmahan tässä on se että omilta vanhemmiltaan lasta ei voi kukaan "pelastaa". Onhan tästä lukuisia surullisia esimerkkejä, sekä perheistä joilla on jo asiakkuus kuten myös perheistä, joista ei kukaan ole ennen tragediaa kuullut mitään.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 11:50"]

Mä olin lastensuojelussa töissä, mutta en jaksanut sitä viittä vuotta kauempaa.

[/quote]

Tuskin mitään muutakaan työtä jaksaisit. Löysempää suojatyöpaikkaa tuskin löytyy mitä nämä kuntasektorin työt ovat. Aina helvetillinen valitus, kaikki valittaa, että on kiire, mutta oma kokemus on ihan päinvastainen kun siirryin it-maailmasta tänne. Ei voi puhua edes samana päivänä.

[/quote]

Olenkohan oikeassa, kun arvaan, että et taida kuitenkaan olla lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä? Kuntasektorillakin on hyvin erilaisia duuneja ja lastensuojelussa ei todellakaan ehdi seisoskella lapion varteen nojailemassa. Itse olin opiskeluaikana ison kaupungin lastensuojelusossun sijaisena muutaman kuukauden ja se riitti vakuuttamaan, että keskivertostressinhallinnalla varustettu ihminen ei siitä selviä täyspäisenä. Hakeuduin yksityiselle puolelle paremmin palkattuihin ja huomattavasti kevyempiin hommiin. Iso kummarrus kaikille lastensuojelusossuille, jotka venyvät uskomattomiin suorituksiin.

Itse en kestänyt sitä vastuuta, enkä sitä ajatusta siitä, että tulee Eerika omalle kohdalle, joka leimaa ikuisiksi ajoiksi ja veisi mielenterveyden, koska ei kestäisi sitä taakkaa. Jokainen päivä vaatii niin sairaita venymisiä ja kamalissa oloissa huostaanottoa odottavat lapset vievät yöunet.

No ei tietenkään. Luuletko, että hengailemme päivät ja lähdemme vain jos tulee hälytys. Emme ole ambulanssi.

Kiireellisiä sijoituksia, väkivaltaa, huumeäitejä ja häätöjä. Neuvotteluja, neuvotteluja. Puhelin soi yhtä päätä. Tätä on yhden ammatin arki. Lue lisää:

”On puolipäivä. Puhelintunti meneillään. Olin tällä ajalla ajatellut kirjata aamuisesta lasten tapaamisesta päiväkodilla. Iltapäiväksi on sovittu vielä kaksi neuvottelua. Toisessa on mukana tukiperhe, jossa lapsi käy kerran kuussa. Toinen neuvottelu liittyy edellisviikolla kiireellisesti sijoitetun lapsen tilanteeseen.

Puhelin soi. Koulukuraattori tekee lastensuojeluilmoituksen päihtyneenä koulussa väkivaltaisesti käyttäytyvästä oppilaasta. Puhelun aikana arvioin, kuinka kiireellisesti tilanteessa tulisi toimia. Sovin koulukuraattorin kanssa, että päivystävä sosiaalityöntekijä lähtee työparin kanssa koululle. Aamun tapaamisten kirjaamiset siirtyvät myöhemmäksi. Soitan lastensuojelun päivystäjälle. 

  Juuri kun ryhdyn puhelun jälkeen kirjaamaan lastensuojeluilmoitusta asiakastietojärjestelmään, puhelin soi uudestaan. Sairaalan sosiaalityöntekijä soittaa, että pitäisi sopia verkostoneuvotteluaika raskaana olevalle päihteitä käyttävälle äidille. Katson kalenteriani, josta seuraava vapaa neuvotteluaika löytyy kahdeksan viikon päästä. 

Puhelusta pitää kirjata ennakollinen lastensuojeluilmoitus, kirjaan senkin myöhemmin. Puhelin soi kolmannen kerran. Erään perheen äiti soittaa ja  kertoo saaneensa häätöilmoituksen vuokrarästien takia. Pyydän häntä lähettämään kaikki paperit asian tiimoilta minulle. Huokaisen. Puhelinaikaa on vielä varttitunti jäljellä.”

Sosiaalityöntekijä Jenni Karsion mukaan sosiaalityön arki on tulipalojen sammuttamista.

– Meillä on ammattitaitoa ja asiantuntijuutta, jota haluamme käyttää. Haluamme tehdä eettisesti laadukasta sosiaalialan työtä, joka on haasteellista yllä kuvatussa, totuutta mukailevassa, esimerkissä. Työ itsessään on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Koulutuksen myötä saatu ammattitaito antaa välineet hoitaa vaikeita asioita, mutta resurssien niukkuus vaikeuttaa työntekoa. Työn ydin on lapsen ja perheen kohtaaminen. Ihmisen kohtaaminen ja luottamuksen syntyminen vaatii aikaa.

Hän muistuttaa, että sosiaalityöntekijällä on vastuu asiakkaana olevien lasten tulevaisuudesta. 

– Sosiaalityöntekijän arvioimat tukitoimet lapselle eivät aina toteudu; perheneuvolassa on jonoa, perhetyötä on tarjolla vähän ja ostopalvelujen käyttämistä rajoitetaan ylittyneen budjetin vuoksi. Samaan aikaan toteutetaan mittavia rakennusprojekteja ja ilmoitetaan lapsiperheiden palvelujen säästösuunnitelmista. Valtakunnallisesti puhutaan lasten ja nuorten huonovointisuuden lisääntymisestä. Köyhien lapsiperheiden osuus on kasvanut. Karsion mukaan puheet avuntarpeesta jäävät korulauseiksi, jos sosiaalialan työhön ei suunnata tarpeen mukaisia voimavaroja. Riittävät resurssit jatkokoulutusta sekä työn vastuullisuutta vastaava palkkataso takaavat pätevien, ammattitaitoisten sosiaalityöntekijöiden saamisen ja pysymisen sosiaalialalla.

Karsio on akavalaisen Talentia Pirkanmaan hallituksen puheenjohtaja.

No eihän tuollainen ole mistään kotoisin! Siellä PITÄÄ olla se ambulanssi, joka lähtee tarkistamaan lapsen tilanteen!

Jos teidän työolot on noin huonot, teidän velvollisuus on nostaa siitä hirveä mekkala, mennä lakkoon, TEHDÄ JOTAIN! Ei meillä muilla ole käsitystä teidän työoloista, maksamme verot ja olemme siinä käsityksessä että te valtion virkamiehet hoidatte hommanne!

Maksa enemmän veroja ja äänestä oikein. 

Mitään muuta tehtykään kuin huudettu, että lisää rahaa. Ei tule! Ei tule resursseja eikä rahaa. Osa on epäpäteviä, kun päteviä ei saa, jolloin tulee määräaikaisuuksia ja aina uusia työntekijöitä, jotka aloittavat alueen kartoittamisen alusta.

Huostaanottoja ei saa tehdä kun ei ole rahaa.

sossu

P.s. en kirjoita tätä työaikana, vaan lapseni sairaslomalla, joka on 4 viikkoa. Sillä aikaa pahimmat tapaukseni ehkä hoitaa joku muu, jos ehtii. Eli hoitaa huonosti.

Kuinka paljon sinne tarvitaan lisää työntekijöitä? Puolet enemmän, riittäkö? Haluaisin tietää ammattilaisilta, kuinka iso ongelma on?

Eipä ole kauhean suurta tunkua lastensuojelun avoimiin sosiaalityöntekijöiden virkoihin. Vaikka hakuun saataisiin kuinka monta paikka tahansa niin hakijoita tosi vähän eli resursseja voidaan paperilla lisätä vaikka kuinka mutta missä tekijät.

Mikä koulutus pitää olla, että voi hakea töihin lastensuojeluun? Voisiko siellä tehdä jotain avustavia tehtäviä myös sellainen, jolla ei ole alan koulutusta? Esim. jos sosiaalityöntekijällä olisi avustaja, joka hoitaisi kaikki aikaa vievät paperityöt tms??

Resurssit pitäisi kolminkertaistaa ja ehdottomasti huostaanottoihin enemmän rahaa! Nyt lapsia ei voida huostaanottaa, koska ei ole sijoituspaikkoja tai rahaa.
Aiemmin huostaanotettaville lapsille löytyi paikka kaupungin vastaanottoyksiköstä. Nyt olen joutunut viimeisen kahden kuukauden aikana sijoittamaan jo neljä lasta omaan kotiinsa odottamaan vastaanottopaikan vapautumista.

Las­ten­suo­je­lu­työ­tä teh­dään lä­hes jo­kai­ses­sa kun­nas­sa sel­lai­sen pai­neen al­la, jo­ka on kau­ka­na laa­tu­suo­si­tuk­sis­ta, kat­soo so­siaa­li­alan kor­kea­kou­lu­tet­tu­jen am­mat­ti­jär­jes­tö Ta­len­tia. Pa­him­mil­laan yh­del­lä las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jäl­lä on asiak­kaa­na yli sa­ta las­ta. Suo­si­tus­ten mu­kaan laa­du­kas työ vaa­ti­si, et­tä työn­te­ki­jäl­lä oli­si asiak­kaa­naan kor­kein­taan 20–35 las­ta.

Aikaa vievät paperityöt pitäisi ehdottomasti tehdä koulutettu viranomainen. Ei niihin papereihin voi kirjoitella mitä tahansa. Kyse on perheen ja lapsen oikeuksista, että asiat kirjataan täsmälleen oikein.

Koulutukseksi vaaditaan: Yliopistotutkinto (sosiaalityöntekijän pätevyys) kuntien lastensuojeluun erikoistuneelta sosiaalityöntekijältä.Usein virkaa hoitaa sosionomi AMK, joka ei saa vakituista virkaa vaan potkitaan pois, jos pätevä löytyy eli koko kartoitus alkaa alusta.

No pääsisikö sinne toimistolle kirjaamaan tai tekemään jotain paperihommaa joku muu kuin ammattilainen, että vapautuisi oikeille ammattilaisille enemmän aikaa? Mitä tarvittais? Olen itse työtön ja yhteiskuntatieteellisesti koulutettu. Mulla olisi IT-taitoja ja oppisin tarvittaessa lisääkin nopeasti. 5 opintoviikkoa sosiaalipolitiikkaa ja erityispedagogiikkaakin olen opiskellut. Haluan olla hyödyksi!

Mikä teitä suomalaisia vanhempia vaivaa!!!

OLKAA VÄHEMMÄN SAIKULLA, NIIN NE DUUNITKIN HOITUU!

JOS POISSAOLOISTANNE TEHTÄISIIN TUTKIMUS, KAIKKI NÄKISIVÄT ASIAN OIKEAN LAIDAN!

Mä en ottaisi ketään apulaista henkilökohtaisesti, mutta ei hassumpi ajatus sinänsä. Lastensuojelulaki on hyvin koukeroinen ja vaatii perehtymistä. On myös äärimmäisen tärkeää, että tietää mitä tekee. Se, että vähän kirjaa sitä ja tätä ei oikein auta. Ehkä se on sellainen asia, jota pitäisi miettiä yhteiskunnallisella tasolla, että voitaisiinko käyttää ns. kouluttamattomia vapaaehtoisia.

Suurin osa ihmisistä suuttuu kun lastensuojelu puuttuu heidän asioihinsa, joten on äärimmäisen tärkeää, että ei tapahdu oikeusmurhia.

LAPSELLA ON KIPSI JALASSA: LAPSI ON KUUSI VUOTIAS!

Sitäpaitsi kyseessä on henkisesti niin kuormittava ammatti, että burn outtia pukkaa aika monella. Kokeile itse olla yli sadasta lapsesta vastuussa ja ottaa koko ajan lisää asiakkaita!

Omiin kirjauksiin merkitään itsensä vastuukäsittelijäksi. Niin että ei niitä kirjauksia oikein muut voi tehdä. Itse kuuntelet asiakasta ja itse kirjaat ja allekirjoitat kirjauksesi. Ja oot niistä vastuussa viimeisimpäänkin oikeusasteisiin asti.

Mitä tälle sosiaalialalle pitäisi tehdä? Mun ajatukset koko järjestelmästä on niin sekavat, että on vaikea edes jäsentää sitä mitenkään ymärrettävästi.

Mutta herää sellainen ajatus pitäisikö jossain tapauksissa esim. salassapitovelvollisuudesta joustaa, ainakin näissä räikeämmissä tapauksissa?
Koska nyt koko touhu on niin äärettömän salamyhkäistä ja salassapidon taakse on helppoa piiloutua koko sosiaalitoimen. Tässäkin tapauksessa on oltu hiljaa kun huopatossu tehtaalla. Millä muulla alalla tahansa kun tapahtuu jotain järisyttävää, niin jonkun on oltava vastuussa, joku astuu julkisuuteen tai saa potkut. Kun kyseessä on sosiaalitoimi vedotaan johonkin järjestelmään ja resursseihin. Jokuhan siellä on tämänkin tapauksen päätökset tehnyt, kuka?

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä ratsastusmaneesin turma, jossa myös kuoli yksi lapsi. Kauanko meni, että vastuuhenkilö oli selvillä ja otti onnettomuudesta vastuun.
Kyseisessä tapauksessa se oli maneesin suunnittelija, viallinen tuote, suunnittelu virhe.

Kuka Eerikan tapauksessa on ottanut vastuun? Kuka teki päätöksen, että annetaan olla, vaikka kaikki varotusmerkit oli ilmassa, kuka teki virheen?

Toinen asia on nämä aina puhutut aiheettomat huostaanotot, mitä nämä ovat? Eiköhän olisi jo aika sosiaalipuolen avautua?
Tuntuu oudolta, että paljon liikkuu näitä tarinoita, että lapset on huostaanotettu tyyliin äidin masennuksen tai syövän vuoksi, vaikka hoito olisi ollut hyvää tai ainakin välttävää ja toisaalla sitten on tälläisiä tapauksia, että lasta oikeasti rääkätään systemaattisesti vuosikausia. Tai narkkiäidin vauva tukehtuu yksinään omaan sänkyynsä, omaan oksennukseensa. Kun koko ala on pelkkää hyssyn hyssyn, niin mihin tässä tavallisen kansalaisen pitää uskoa ja mihin luottaa?

Onko joka kunnalla oma politiikkansa koskien lastensuojelua?  Vai onko se peräti niin, että joka lastesuojelun työntekijällä on oma politiikkansa? Minkä linjan mukaan lapsia tässä maassa suojellaan? suojellaanko lapsia nyt liikaa vai liian vähän? Onko vallalla holhous vai laiminlyönti kulttuuri?

Selittäkää nyt joku miten tää systeemi toimii vai toimiiko ja kuka näistä on vastuussa?