Mies otti eron vaimon liiallisen tv:n katselun takia

.

Eli he elivät kuin kaksi kämppistä eikä kuin parisuhteessa olevat. Ihan ymmärrettävä eron syy.

Ottakaa siitä naiset vinkkiä. Jos ette tee mitään muuta, kuin tuijotatte televisiota ja mussutatte naamaanne, suklaata, sipsiä ja sidukkaa, mies väsyy katselemaan sitä velttoa leviävää per_settänne ja lähtee menemään.

Jostain syystä porukka ei näe telkkaria enää huomiosyöppönä, vaikka on sitä siinä missä esim. some ja pelaaminen. Usein ihmettelen yhtä naapuritaloa, jossa on aina joka huoneessa iso telkkari päällä (näkyvät kadulle verhottomista ikkunoista). Istuuko siellä koko perhe kukin omassa huoneessaan tuijottamassa välkkyvää näyttöä? Kuva, jonka perheestä olen muodostanut on surullinen. Eikä ole edes ainoa talo, jossa töllöjä on useita. Samaa näkee tuttujen luona vieraillessa. En itsekään jaksaisi katsoa vuositolkulla telkkaria tuijottavaa zombia.

Eipä ihme. Toinen samanlainen on kännykällä somettaminen. Ihmeen vähän on vielä tullut eroja näiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ihme. Toinen samanlainen on kännykällä somettaminen. Ihmeen vähän on vielä tullut eroja näiden takia.

Mitä sitä eroamaan, kun vaimo somettaa ja mies pelaa. Ihan win-win tilanne. Kumpikaan ei häiritse toista ja laskut menee puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ihme. Toinen samanlainen on kännykällä somettaminen. Ihmeen vähän on vielä tullut eroja näiden takia.

Mitä sitä eroamaan, kun vaimo somettaa ja mies pelaa. Ihan win-win tilanne. Kumpikaan ei häiritse toista ja laskut menee puoliksi.

Heh, no taitaa kuitenkin nuo pelaavat miehet olla aika vähäinen ongelma. Somettavat naiset paljon yleisempi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ihme. Toinen samanlainen on kännykällä somettaminen. Ihmeen vähän on vielä tullut eroja näiden takia.

Tai nämä kaikki yhdistettynä. :(

.

Mitähän ap mahtaa tarkoittaa tuolla "Jotenkin odotin ihan muuta vastausta"-kommentillaan? Sitäkö, että hänestä on täysin vieras ajatus, että löytyisi ihmisiä, jotka olisivat koukussa tv:n katseluun?

Niitäkin ihmisiä nimittäin on.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ap mahtaa tarkoittaa tuolla "Jotenkin odotin ihan muuta vastausta"-kommentillaan? Sitäkö, että hänestä on täysin vieras ajatus, että löytyisi ihmisiä, jotka olisivat koukussa tv:n katseluun?

Niitäkin ihmisiä nimittäin on.

Jotain sinne päin, kun kyseessä on kuitenkin lapsiperhe. Ehkä hän sitten oli tv:n äärellä kaikki ajat milloin vain mahdollista.

Ilmeisesti tässä olisi mies, jonka kanssa voi viettää yhteistä aikaa keskustellen. Tosin nuo lapset vielä mietityttää..

.

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ihme. Toinen samanlainen on kännykällä somettaminen. Ihmeen vähän on vielä tullut eroja näiden takia.

Mitä sitä eroamaan, kun vaimo somettaa ja mies pelaa. Ihan win-win tilanne. Kumpikaan ei häiritse toista ja laskut menee puoliksi.

Heh, no taitaa kuitenkin nuo pelaavat miehet olla aika vähäinen ongelma. Somettavat naiset paljon yleisempi.

Seksiäkin voi harrastaa vain takaapäin ettei naisen sometus keskeydy.

Isäni oli todella vihainen nykyisen vaimonsa telkuntuijottamiselle aikanaan. Isäni tosin on toimen mies eli jumalaton jäärä ja despootti, ja kantoi kerran telkun sitten piiloon. Siitä syntyi parisuhdekriisi ja telkku ilmestyi paikalleen suhteellisen pian. Mutta ymmärrän häntä: jos toivoisi saavansa puolisoltaan huomiota, mutta puoliso vahtaa Dallasia ja Dynastiaa koko vuosikymmenen, niin kai siinä alkaa hiiltyä.

Minulle kävi samoin. Vaimo tulee töistä usein viiden, kuuden maissa. Sitten on ohjelmassa Emmerdale, sen jälkeen sairaalasarjoja ja jossain vaiheessa Sinkkuelämän 27. tuotantokauden 57. jakso seitsemäntenä uusintana ja kymmenen uutisten jälkeen lisää lasarettisarjoja, kunnes puoli kahdentoista aikaan hän siirtyy hömppäkirjan pariin vuoteeseen. Olen yrittänyt kilpailla hohdokkuudessa telkkarisarjojen kanssa, mutta toiseksi jäin. Uhkasin joskus pirstoa töllöttimen, mutta rouvakulta muistutti sen olevan hänen omaisuuttaan - kuten se onkin. Jos se olisi minun, se olisi kadonnut mystisesti kauan sitten.

Olen yrittänyt ehdottaa vaihtoehtoista tekemistä ja kysellä, mikä vaimoani kiinnostaisi. Kerran hän suostui jumalatonta uhrimieltä osoittaen ja pitkää naamaa näyttäen kanssani kävelylle. Ennen vanhaan kävimme sentään muutaman kerran kuukaudessa oluella, mutta nyt minä en voi lääkitykseni tähden juuri käyttää alkoholia ja lisäksi tämä nykyinen lähitrahtööri on sellainen räkälä, ettei sinne viitsi mennä.

Lopulta minä linnoittauduin tähän koneen ääreen. Osallistun AV-mammana paskanjauhantaan tarpeettomin pitkin viestein. Juttelen tuolla vähän välittömämmässä somessa kaikenlaisten ihmisten kanssa, useimmiten naisten. Olen ehkä vähän nössö. Kenties minunkin olisi aikani todeta, että voin vähentää koneen äärellä istumista, mutta hänen on tehtävä valinta: telkkari tai minä. Eikä sen edes tarvitsisi olla mikään äärimmäinen uhkaus, että ei koskaan saa katsoa telkkua. Minun puolesta saa katsoa vaikka monta tuntia illassa, jos minäkin saan edes sen huomion, jota kaipaisin. Viihdyn hyvin yksin kirjojen ja netin ääressä, en kaipaa jatkuvaa huomiota. Haluaisin kuitenkin pitää parisuhteen parisuhteena, kämppäkavereita on ollut oman mittani täydeltä niinä kahtena ja puolena vuotena, jotka asuin soluasunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli todella vihainen nykyisen vaimonsa telkuntuijottamiselle aikanaan. Isäni tosin on toimen mies eli jumalaton jäärä ja despootti, ja kantoi kerran telkun sitten piiloon. Siitä syntyi parisuhdekriisi ja telkku ilmestyi paikalleen suhteellisen pian. Mutta ymmärrän häntä: jos toivoisi saavansa puolisoltaan huomiota, mutta puoliso vahtaa Dallasia ja Dynastiaa koko vuosikymmenen, niin kai siinä alkaa hiiltyä.

Minulle kävi samoin. Vaimo tulee töistä usein viiden, kuuden maissa. Sitten on ohjelmassa Emmerdale, sen jälkeen sairaalasarjoja ja jossain vaiheessa Sinkkuelämän 27. tuotantokauden 57. jakso seitsemäntenä uusintana ja kymmenen uutisten jälkeen lisää lasarettisarjoja, kunnes puoli kahdentoista aikaan hän siirtyy hömppäkirjan pariin vuoteeseen. Olen yrittänyt kilpailla hohdokkuudessa telkkarisarjojen kanssa, mutta toiseksi jäin. Uhkasin joskus pirstoa töllöttimen, mutta rouvakulta muistutti sen olevan hänen omaisuuttaan - kuten se onkin. Jos se olisi minun, se olisi kadonnut mystisesti kauan sitten.

Olen yrittänyt ehdottaa vaihtoehtoista tekemistä ja kysellä, mikä vaimoani kiinnostaisi. Kerran hän suostui jumalatonta uhrimieltä osoittaen ja pitkää naamaa näyttäen kanssani kävelylle. Ennen vanhaan kävimme sentään muutaman kerran kuukaudessa oluella, mutta nyt minä en voi lääkitykseni tähden juuri käyttää alkoholia ja lisäksi tämä nykyinen lähitrahtööri on sellainen räkälä, ettei sinne viitsi mennä.

Lopulta minä linnoittauduin tähän koneen ääreen. Osallistun AV-mammana paskanjauhantaan tarpeettomin pitkin viestein. Juttelen tuolla vähän välittömämmässä somessa kaikenlaisten ihmisten kanssa, useimmiten naisten. Olen ehkä vähän nössö. Kenties minunkin olisi aikani todeta, että voin vähentää koneen äärellä istumista, mutta hänen on tehtävä valinta: telkkari tai minä. Eikä sen edes tarvitsisi olla mikään äärimmäinen uhkaus, että ei koskaan saa katsoa telkkua. Minun puolesta saa katsoa vaikka monta tuntia illassa, jos minäkin saan edes sen huomion, jota kaipaisin. Viihdyn hyvin yksin kirjojen ja netin ääressä, en kaipaa jatkuvaa huomiota. Haluaisin kuitenkin pitää parisuhteen parisuhteena, kämppäkavereita on ollut oman mittani täydeltä niinä kahtena ja puolena vuotena, jotka asuin soluasunnossa.

Oi kun löytäisi tuollaisen miehen, joka haluaa lähteä kävelylle ja viettää aikaa yhdessä. Ex-miestä ei kiinnostanut ollenkaan yhdessä ulkoilut.