Laihduttajat ja varsinkin laihdutuksessa onnistuneet: oletteko törmänneet laihdutussabotaasiin?

Kyllä vastuu omasta laihdutuksesta on laihduttajalla itsellään. Jatkuvastihan meille mainoksin ja tuotesijoitteluin tuputetaan "osta ja syö"-käskyä.

Mainitsen että hän on ylipainoinen eikä ole sinut itsensä kanssa, ja että sinäkin olet ylipainoinen etkä sinäkään ole sinut sen kanssa kun laihdutat.

En tai sitten osaan vaan suodattaa ja laittaa "pahat" sanat sanojan puutteellisuuden piikkin. Laihdutus vaatii sekä itsekuria ja itsetuntoa!

Juuri näin. Älä laihduta liikaa, vaikka vieläkin on 10 kg ylipainoa. Näin minulle sanotaan. Olen laihtunut 20 kg. Tämä muutos on loppuelämäksi. Olen aivopessyt pääni sillä, että nuo kommentit ovat kateellisten panettelua. Aikaisemmin saivat irvailla ja sanoa, että on sinullakin kertynyt tuota maallista hyvää kroppaan. Silloin nauttivat siitä, nyt pelkäävät että laihdun. En ole heille katkera, sillä he eivät osaa parempia tapoja.

Kyllä olen törmännyt. Olen aina ollut normaalipainoinen joten minulla ei kai sitten "virallisesti" ollut syytä laihduttaa. Minä kun halusin timmiksi ja elää terveellisesti joten kun tauolla ihmeteltiin miksen ottanut kakkua/pullaa/muuta tarjottavaa ja ilmoitin laihduttavani niin tuntu kuin olisi sohaissut ampiaispesään. Alkoi aina niin turhautunut ja vähättelevä ihmettely miksi laihdutan ja kuinka TERVEELLISEEN ruokavalioon kuuluu aina silloin tällöin herkuttelu vaikka sanoin että pidänkin kerran viikossa herkkupäivän jolloin ostan yhden suklaalevyn (tosin sekin raakasuklaata) ja se riittää. Niin ei, silti ihmetellään ja vakuutellaan melkein vihaisina etten liho yhdestä pullasta. Ja kun töissä on melkein päivittäin keksiä tai muuta herkkua tarjolla joten niitä pitäisi ilmeisesti aina ottaa kun kerran on ostettu! Kerrankin eräs työntekijä toi tyttärensä tekemää suklaamuffinseja ja vaikka sanoin että kiitos en syö herkkuja niin kyllä tämä henkilö tauon lopussa lähes agressiivisesti tunki käteen yhden muffinsin. No annoin sen salaa kaverille. Onneksi toinenkin työntekijä rupesi katsomaan mitä suuhunsa pistää niin sain hänestä seuraa.

En vain ikinä ole ymmärtänyt miten toisen ruokavalio voi v@#uttaa noin paljon muita ihmisiä ja varsinkin toi herkkujen väliin jättäminen on kuin pyhäin häväistys. Tuntuu että se on pahempaa kuin se että jättää salaatin ja vihannekset syömättä. Aivan outoa touhua..

Mäkin oon normaalipainoinen ja välillä otan kuukauden spurtteja kun liikun enemmän ja syön laadukkaammin. Viimeksi kun koitin kuukauden vehnätöntä ja sokeritonta niin sitä ihmeteltiin isoon ääneen ja tyrkytettiin pullaa jne, juurikin ylipainoisten tätien toimesta.

Oon oppinut että elämäntapansa kannattaa pitää omana tietonaan, joillekin on vaan kamalan iso pala se että vaikka ylipainoisuus on nykyään normi niin kaikki ei halua olla punkeroita.

Miehet on niin fiksuja ettei kommentoi toisten painoa jos ei kysytä mutta naiset näköjään haluaa pitää toisensa tuhteina ettei kävisi niin itsetunnon päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vastuu omasta laihdutuksesta on laihduttajalla itsellään. Jatkuvastihan meille mainoksin ja tuotesijoitteluin tuputetaan "osta ja syö"-käskyä.

Toki vastuu on aina yksilöllä, mutta onhan se ajatuksena aika kamalaa jos vaikka raitistuneelle alkoholistille tyrkytettäisiin viinaa yhtä raivokkaasti kuin pullaa laihduttajalle. Sitäkin tosin tapahtuu, viinan tyrkytystä siis.

Joo. Olin sairaalloisen lihava ja jo siinä vaiheessa, kun 15 kiloa oli lähtenyt, alkoi varoittelu, että helposti voi tulla syömishäiriö ja kohta sua ei näe lyhtypylvään takaa, alkaa kasvot roikkua jnejne. Sellaisilta, jotka olivat itsekin ylipainoisia mutta eivät niin isoja kuin minä. Kai heitä pelotti, että kohta he ovatkin se lihavin joukosta. Tietoisesti olen vähentänyt yhteydenpitoa heihin, kun en vaan jaksa vääntää aiheesta, joka mun mielestä on yksityisasia.

Kyllä. 50kg ylipainoa ja sain muutaman kymmen pois niin sanottiin ettei sun enää tarvii laihduttaa. Hoikat ja terveet ihmiset kommentoi. Saako ne jotain mielihyvää siitä että joku toinen on ajautunut epäterveelliseen elämään?

Tai tungetaan naaman eteen kaikenlaisia herkkuja ja suorastaan laitetaan syömään niitä, vaikka ei mieli vain kertakaikkiaan halua.

Parempi laihduttaa vaan niin ettei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Perusoikeus syödä terveellisesti ja liikkua. Ugh.

Sanan "laihdutus" voi myös pyyhkiä pois. Kyse on vain normaaleilla elintavoilla tavoiteltava normaalipaino. Mikä näiden joidenkin takia välillä haastavaa.

Surullisia kokemuksia. Sitä kun luulisi, että ihmiset noin yleensä tukisivat toisiaan tällaisissa elämänmuutoksissa sekä terveyden ja hyvän olon tavoittelussa.

Hauskin näistä tuputtajista on varmaan oma äitini. Muistaa kyllä muistuttaa, että ”etpä se sinäkään mikään laiheliini ole”, mutta salakavalasti vaan kaupasta eksyy kyläilyn aikana keksiä, pullaa, sipsiä, limsaa jne, mitä en omaan kotiini ostaisi.

No joo. Tässä nyt lähtenyt 8 kiloa joulun jälkeen. Ajattelin jatkaa yhteensä 15 kiloon, mutta viimeisen 2-3 viikkoa koko homma on ollut ihan pysähdyksissä, varmaan kun en ihan aina ole jaksanut joka pullasta kieltäytyä.

On tuttua. Ystävät ovat normaalipainoisia ja muille en elämäntavoistani huutele, jollei joku ole samassa tilanteessa, koska en jaksa sitä mäkätystä mikä elämäntavoista keskustelusta alkaa.

Mutta, elämässäni erityisesti äitini on kunnostautunut terveellisten elintapojen ja elämänhallinnan sabotööriksi. Mulla pitäisi olla "eväät levällään" ja mieluiten 30 kg ylipainoa sekä taistelua arjessa, että hän olisi tyytyväinen. Mieluiten niin, että tukeudun häneen. Jokainen varmasti ymmärtää, että en lapsuudessa oppinut elämänhallinnan aakkosia vaan olen niitä aikuisena pala kerrallaan opetellut. En myöskään puhu äidilleni asioistani, mutta vääntöä tulee, kun esim. ohjeistan häntä lasteni hoidossa, että hän pärjää lasten kanssa. Hän siis haluaa hoitaa heitä, mutta lopulta oikein jaksaisi. Hän ei jaksa, koska ei hallitse tilannetta. Lapset ovat hyvin kasvatettuja ja meillä on tietyt rutiinit, joita seuraamalla ei tule ongelmia päivässä tai parissa, mutta jos lasten arki rikotaan, niin alkavat "häiriköimään" nälkää ja väsyä jossain vaiheessa. Äidilläni on jokin diagnosoimaton ADD tms. eikä hän tunne omia voimavarojaan ennen kuin ne loppuu kuin seinään ja alkaa kiukuttelu.

Oon huomannut! Kiva tietää, että muillakin samoja kokemuksia. Kun aloin joskus aikoinaan kasvissyöjäksi, niin "kaverini" selitti muille seläntakana, että aloin kasvissyöjäksi, että laihtuisin. (Olin tuolloin alipainoinen jo valmiiksi). Ja se ei todellakaan pitänyt paikkaansa, söin normaalia enemmänkin, herkkuja ym. Aloin kasvissyöjäksi taistelujen jälkeen eettisistä syistä. Tuosta on aikaa jo n. 10-vuotta, mutta vieläkin ärsyttää. 

Kahvipöydässä myös, jos ei ota pullaa/keksiä niin sitä pitää ihmetellä ja arvostella. Tuntuu, että pitää aina selitellä miksei halua syödä sokeria/vehnää/maitoa, ja sitä saa halveerata ja arvostella. 

Up