Jos on raskausmyrkytys, niin paheneeko se vääjäämättä

Raskausmyrkytys ei parane levolla mutta sen etenemistä voi levolla hidastaa. Ehkä sulla oli jotain muuta. Ylävatsakipukin liittyy yleensä raskausmyrkytyksen loppuvaiheeseen, ei ole ensimmisiä oireita.

Minulla oli lääkäreiden mukaan todella paha raskausmyrkytys. Alkoi viikolla 31. Makasin sairaalassa ja se paheni aivan koko ajan. Lääkäri sanoi, että ainoa hoitokeino, joka parantaa myrkytyksen on raskauden lopettaminen eli synnytys. 33 viikolla tehtiin sektio. Siinä vaiheessa punasoluni olivat alkaneet hajota (mitä se tarkoittaneenkaan) ja sanottiin, että sektio on tehtävä heti. Aika viime tippaan siis jättivät sektion. Hassuinta tässä on mielestäni se, että minulla ei ollut mitään ihmeellisiä oireita tai huonoa oloa. Verenpainetta oli juu, mutta en mä sitä tuntenut. Ei ollut päänsärkyä enkä tuntenut itseäni yhtään sairaaksi. Ainoastaan närästys oli kovaa ja näin jälkikäteen olen miettinyt, että olikohan se sittenkin sitä ylävatsakipua, jota luulin närästykseksi, koska minulle ei ollut ollut aikaisemmin närästystä. Turvotusta kyllä oli tooodella paljon.

Minä ymmärsin tämän sairauden niin, että se ei parane vaan etenee koko ajan. Toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin. Ystävälläni alkoi myrkytys jo rv 20 tienoilla. Onneksi se eteni hänellä hitaammin ja sektio tehtiin vasta rv 31. Koko tämän ajan hän oli sairaalassa.

Jos äidin verenpainetaso on hyvin korkea, jos virtsaan alkaa erittyä valkuaista, tai jos äidille tulee raskausmyrkytyksen vaikeutumiseen viittaavia oireita kuten päänsärkyä tai ylävatsakipuja, hänet otetaan useimmiten sairaalaseurantaan.  Sairaalahoitoon liittyvä pakollinen lepo sinänsä lievittää usein oireita ja alentaa verenpainetasoa.  Äidin verenpainetasoa seurataan 2-3 kertaa vuorokaudessa, virtsaa päivittäin, ja laboratorioarvot tarkistetaan useimmiten 2-3 kertaa viikossa.  Jos virtsaan erittyy valkuaista, kerätään virtsaa valkuaisen vuorokausierityksen mittausta varten.  Sikiön vointia seurataan sykekäyrällä päivittäin, ja ultraäänitutkimuksella yleensä 2-3 kertaa viikossa.  Verenpainelääkitys aloitetaan, jos äidin verenpainetaso on selvästi kohonnut.  Verenpainelääkitys estää äidin vaarallisia verenpainekriisejä, mutta sikiön vointiin se ei vaikuta.  Liian rajuja verenpaineen laskuja vältetään, koska ne voivat heikentää istukan toimintaa.

Verenpaineongelman vaikeutumiseen viittaavia oireita ovat äidin päänsärky, ylävatsakipu tai näköhäiriöt, verenpaineen nopea nousu, valkuaisen lisääntyvä eritys virtsaan, virtsanerityksen väheneminen, ja verenkuvan tai laboratorioarvojen muutokset.  Tällaisten ilmaantuessa äiti ja äidin ympäristö pyritään rauhoittamaan, ja sikiön vointia seurataan tehostetusti.  Jos raskaus on edennyt pitkälle, harkitaan synnytyksen käynnistämistä tai keisarileikkausta.  Jos raskaus on vielä ennenaikainen, joudutaan tarkoin harkitsemaan raskauden jatkumisen ja ennenaikaisen synnytyksen riskejä äidin ja lapsen kannalta.  Vakavimmat raskausmyrkytyksen vaarat ovat äidin kouristelu eli eklampsia ja istukan ennenaikainen irtoaminen.  Tällaisten esiintyessä on synnytys välttämätön myös ennenaikaisessa raskaudessa.

Synnytyksen jälkeen äidin oireilu rauhoittuu yleensä muutamassa päivässä.  Verenpainelääkitys voidaan joskus lopettaa jo muutama päivä synnytyksen jälkeen, ja useimmiten raskauden aikana kohonnut verenpaine laskee muutamassa viikossa tai kuukaudessa synnytyksen jälkeen.