Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi kun miehen kanssa tulee jatkuvasti väärinymmärryksiä?
05.03.2019 |
Sovitaan joku asia ja sitten ollaan ymmärretty se ihan eri tavalla. Esim eilen. Sovittiin että mies käy kaverillaan hakemassa yhden jutun ja sitten mennään kauppaan. Odottelin ja odottelin ja mietin että kyllä menee kauppareissu myöhäiseksi kun pitäis lapsen päästä iltapalalle ajoissa. Minä luulin että menään kaikki yhdessä ja mies luuli että minä menen lapsen kanssa kaksin.
Toinen tyypillinen tapaus on että on joku yhteinen meno, josta olen puhunut pari viikkoa joka päivä ja sitten kun se hetki tulee, niin mies ei ole kuullutkaan asiasta ja sopinut jotain ihan muuta. En käsitä??
Mitä mun pitäis tehdä toisin?
Kommentit (22)
Ei mitään toisin. Miehelläsi on pää täynnä jotakin kiinnostavampaa omiin menoihin liittyvää,ettei teidän yhteiset uunnitelman näytä kiinnostavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta uppailu! Jos ei sun juttu kiinnosta muita niin anna olla äläkä sitä väkisin tyrkytä.
No varmaan molemmat oletatte jonkin verran, että toinen tietää mitä itse ajattelee, vaikkei sano sitä ääneen. Tosin kyllä vähän vaikuttaa että mies ei useinkaan vaan kuuntele mitä sä sille puhut...
Kuullostaa ihan eksältäni, jolla oli aivan omintakeinen tyyli sopia menemiset ja tulemiset - hänen itsensä mukaan. Eli mentiin vain niin kuin hän sanelee tai ei menty ollenkaan. Mikään sovittu ei pitänyt ja vaikka pitikin, se peruttiin tai sai kummia sävyjä. Kenenkään muun kanssa ei ollut tuollaista säätöä alvariinsa kuin eksän kanssa. Tapailuvaiheessa hän teki kummallisia katoamistemppuja tai jos olimme puhuneet että nähdään ensi keskiviikkona niin jos muiden kohdalla luotin siihen että se pitää, niin tämän ty pe ry k sen kohdalla opin olemaan varma, että hän unohtaa kaikki tällaiset. Joskus luulin hänen olevan vain kiireinen, ennen kuin hän tunnusti tekevänsä sitä tahallaan ja istten hän ihmettelikin suu auki miksi suutuin ja käänsi sen toki mua vastaan "Sä suutut aina kun asiat ei mene sun mielen mukaan". Kaveri oli loistava puhumaan itsestään. Useinkin istuin kahvilassa odottamassa häntä ja saatuani hänet kiinni hän nöyryyttävästi ilmoitti ettei ole tulossa mihinkään. Joskus kun olin bussissa matkalla hänen luoksensa, hän perui tapaamiset ja kiukutteli kun ilmoitin etten tasan käänny enää takaisin kun olen jo melkein hänen ovensa takana. Jos sovimme, että näemmä kolmelta paikassa x, niin miestä ei kuulu eikä näy ja kolmannen soiton jälkeen selviää että hän on lähtenyt huitelemaan milloin minnekin.
Yhteenmuuton jälkeen tuo meininki vasta alkoikin. Ex päätti järjestää muuton ja sovimme, että hän hoitaa sen, niin eikö heti roudattu hänen kamat kämpille ja ai voi voi kun aika loppui. Ei hätää, muijahan jää purkamaan kun firman paljuilta koitti, heippa. Eli toisin sanoen hän hirveällä kiireellä kippasi koko muuttokuormansa ja oletti että jään yksin pyörimään niiden kanssa asunnollemme kun hän lähtee vähän ryyppäämään. En todellakaan ollut kiitollinen, ja silloin hän kävi eka kertaa päälleni.
Erotessakaan hän ei osannut näitä tai yrittänytkään osata. Silloin kun piti tehdä muuttosiivousta, niin ah niin tärkeät siskon pojan kaksi vee synttärit puskivat päälle. Ilmoitin eksälle, että hän joko tulee siivoamaan kämpän tai itkee ja tulee, eli nyt vähän tärkeysjärjestystä taas koska ilmoitin etten todellakaan maksa kuukauden vuokraa sen takia ettemme ehdi palauttaa avaimia ajoissa yhden nappulan synttäreitten takia, ja tämä muutto oli kumminkin jo tiedossa. Lopulta eks oli yksin yötä myöten tekemässä siivousta ja kiukutteli minulle miksi en osallistu riittävästi (jäänyt siivoamaan hänen jälkiään).
Erota. Itsekin seurustelin vuosia miehen kanssa, jonka kanssa saatettiin vaikka kuinka vääntää rautalangasta, että mitä nyt sovittii, ja hän onnistui silti jotenkin käsittämään sen väärin. Ei ilkeillessään ja välinpitämättömyyksissään, vaan siksi, että hän vain hahmotti sovitut asiat jotenkin aivan toisin. Ei siitä tullut mitään, kun toinen alkoi näyttäytyä omissa silmissäni aivan idioottina, ja varmasti samoin minä hänen silmissään. Meillä ei kai vain ollut yhteistä kieltä, vaikka ihan suomalaisia ollaan molemmat.
Yksi esimerkki, joka saa minut vieläkin repimään pelihousuni: Sovittiin, että minä menen kerrankin miestä töihin vastaan, kun pääsen itse aikaisemmin. Pyöräilin tavallista kotimatkaa vähän pidemmän reissun ja odottelin sitten miehen työpaikalla jo vähän etuajassa, ja odottelin, ja odottelin. Ajattelin hänen joutuvan tekemään hetken ylitöitä, kun ei näkynyt, joten odottelin vielä. Kun sitten lopulta ihmeissäni soitin hänelle, hän ilmoitti olevansa jo kotona. Hän oli ilmeisesti ajatellut, että menen kotiin olemaan häntä vastassa, kun hän tulee töistä. Hä? Tämä raivostutti etenkin siksi, että useista vastaavanlaisista sekaannuksista johtuen tämä asia oli sovittu mielestäni jo vähän liikaakin rautalangasta kangeten, ja silti mentiin metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan eksältäni, jolla oli aivan omintakeinen tyyli sopia menemiset ja tulemiset - hänen itsensä mukaan. Eli mentiin vain niin kuin hän sanelee tai ei menty ollenkaan. Mikään sovittu ei pitänyt ja vaikka pitikin, se peruttiin tai sai kummia sävyjä. Kenenkään muun kanssa ei ollut tuollaista säätöä alvariinsa kuin eksän kanssa. Tapailuvaiheessa hän teki kummallisia katoamistemppuja tai jos olimme puhuneet että nähdään ensi keskiviikkona niin jos muiden kohdalla luotin siihen että se pitää, niin tämän ty pe ry k sen kohdalla opin olemaan varma, että hän unohtaa kaikki tällaiset. Joskus luulin hänen olevan vain kiireinen, ennen kuin hän tunnusti tekevänsä sitä tahallaan ja istten hän ihmettelikin suu auki miksi suutuin ja käänsi sen toki mua vastaan "Sä suutut aina kun asiat ei mene sun mielen mukaan". Kaveri oli loistava puhumaan itsestään. Useinkin istuin kahvilassa odottamassa häntä ja saatuani hänet kiinni hän nöyryyttävästi ilmoitti ettei ole tulossa mihinkään. Joskus kun olin bussissa matkalla hänen luoksensa, hän perui tapaamiset ja kiukutteli kun ilmoitin etten tasan käänny enää takaisin kun olen jo melkein hänen ovensa takana. Jos sovimme, että näemmä kolmelta paikassa x, niin miestä ei kuulu eikä näy ja kolmannen soiton jälkeen selviää että hän on lähtenyt huitelemaan milloin minnekin.
Yhteenmuuton jälkeen tuo meininki vasta alkoikin. Ex päätti järjestää muuton ja sovimme, että hän hoitaa sen, niin eikö heti roudattu hänen kamat kämpille ja ai voi voi kun aika loppui. Ei hätää, muijahan jää purkamaan kun firman paljuilta koitti, heippa. Eli toisin sanoen hän hirveällä kiireellä kippasi koko muuttokuormansa ja oletti että jään yksin pyörimään niiden kanssa asunnollemme kun hän lähtee vähän ryyppäämään. En todellakaan ollut kiitollinen, ja silloin hän kävi eka kertaa päälleni.
Erotessakaan hän ei osannut näitä tai yrittänytkään osata. Silloin kun piti tehdä muuttosiivousta, niin ah niin tärkeät siskon pojan kaksi vee synttärit puskivat päälle. Ilmoitin eksälle, että hän joko tulee siivoamaan kämpän tai itkee ja tulee, eli nyt vähän tärkeysjärjestystä taas koska ilmoitin etten todellakaan maksa kuukauden vuokraa sen takia ettemme ehdi palauttaa avaimia ajoissa yhden nappulan synttäreitten takia, ja tämä muutto oli kumminkin jo tiedossa. Lopulta eks oli yksin yötä myöten tekemässä siivousta ja kiukutteli minulle miksi en osallistu riittävästi (jäänyt siivoamaan hänen jälkiään).
Katkeruus ja mielensäpahoittaminen huokuu tuosta avautumisesta. Katso seuraavassa parisuhteessasi välillä myös peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan eksältäni, jolla oli aivan omintakeinen tyyli sopia menemiset ja tulemiset - hänen itsensä mukaan. Eli mentiin vain niin kuin hän sanelee tai ei menty ollenkaan. Mikään sovittu ei pitänyt ja vaikka pitikin, se peruttiin tai sai kummia sävyjä. Kenenkään muun kanssa ei ollut tuollaista säätöä alvariinsa kuin eksän kanssa. Tapailuvaiheessa hän teki kummallisia katoamistemppuja tai jos olimme puhuneet että nähdään ensi keskiviikkona niin jos muiden kohdalla luotin siihen että se pitää, niin tämän ty pe ry k sen kohdalla opin olemaan varma, että hän unohtaa kaikki tällaiset. Joskus luulin hänen olevan vain kiireinen, ennen kuin hän tunnusti tekevänsä sitä tahallaan ja istten hän ihmettelikin suu auki miksi suutuin ja käänsi sen toki mua vastaan "Sä suutut aina kun asiat ei mene sun mielen mukaan". Kaveri oli loistava puhumaan itsestään. Useinkin istuin kahvilassa odottamassa häntä ja saatuani hänet kiinni hän nöyryyttävästi ilmoitti ettei ole tulossa mihinkään. Joskus kun olin bussissa matkalla hänen luoksensa, hän perui tapaamiset ja kiukutteli kun ilmoitin etten tasan käänny enää takaisin kun olen jo melkein hänen ovensa takana. Jos sovimme, että näemmä kolmelta paikassa x, niin miestä ei kuulu eikä näy ja kolmannen soiton jälkeen selviää että hän on lähtenyt huitelemaan milloin minnekin.
Yhteenmuuton jälkeen tuo meininki vasta alkoikin. Ex päätti järjestää muuton ja sovimme, että hän hoitaa sen, niin eikö heti roudattu hänen kamat kämpille ja ai voi voi kun aika loppui. Ei hätää, muijahan jää purkamaan kun firman paljuilta koitti, heippa. Eli toisin sanoen hän hirveällä kiireellä kippasi koko muuttokuormansa ja oletti että jään yksin pyörimään niiden kanssa asunnollemme kun hän lähtee vähän ryyppäämään. En todellakaan ollut kiitollinen, ja silloin hän kävi eka kertaa päälleni.
Erotessakaan hän ei osannut näitä tai yrittänytkään osata. Silloin kun piti tehdä muuttosiivousta, niin ah niin tärkeät siskon pojan kaksi vee synttärit puskivat päälle. Ilmoitin eksälle, että hän joko tulee siivoamaan kämpän tai itkee ja tulee, eli nyt vähän tärkeysjärjestystä taas koska ilmoitin etten todellakaan maksa kuukauden vuokraa sen takia ettemme ehdi palauttaa avaimia ajoissa yhden nappulan synttäreitten takia, ja tämä muutto oli kumminkin jo tiedossa. Lopulta eks oli yksin yötä myöten tekemässä siivousta ja kiukutteli minulle miksi en osallistu riittävästi (jäänyt siivoamaan hänen jälkiään).
Kaveri oli loistava puhumaan itsestään eli hän löysi kaikki omat vikansa aina minusta. Olisi heti pitänyt älytä juosta karkuun, ja hälytyskelloja ei soittanut sekään että tyyppi kertoi miten kaikki hänen tapailujuttunsa päättyivät alle kuukaudessa. Mistähän olisi voinut johtua..
Tarkentelen hieman juttujani, mutta Joka tapauksessa yhteenmuuttaessa tajusin millainen virhe tuli tehtyä. Ex silloin halusi välttämättä hoitaa muuttopakun ja näyttää marssijärjestyksen, eli hänen mielestään meidän piti välttämättä ensin purkaa hänen kämppänsä ja vasta sitten mun. Kun koko päivä oltiin puurrettu ja seuraava ilta koitti eli oletin, että muuttoa jatketaan, niin tyyppi ilmoitti lähtevänsä firman kalaaseihin. Olin tosi vihainen ja syystäkin, eli mihinkään ryyppäämään ei lähdetä tolla tavalla tai olisi ainakin lopettanut sen päsmäröinnin että olisin saanut ensin hoidettua muuttoni pois alta ja ollut vaikka hänen ryyppyreissunsa ajan siivoamassa tyhjennetämässä asuntoani. Vaan ei. Näitä aivopieruja tuli ihan liukuhihnalta, mutta miehessä ei itsensä mielestä ollut mitään vikaa.
Erilleen muutettua (silloin kun asunnon pystyi aikaisintaan irtisanomaan) hänelle tuli sitten shokkiyllärinä nämä kaksiveebileet. Olisin ymmärtänyt jos ne olisivat olleet hänen oman lapsensa tai hän olisi ollut edes kummi, mutta tuo oli taas sitä kuuluisaa itseään eli tahallista oikuttelua.
Sopikaa kommunikaatiotavoista. Meillä on merkitty yhteiseen (sähköinen kalenteri, joka päivittyy molempuien kännykkään) sellaiset menot, jotka vaikuttaa toiseen (eli perheen yhteiset menot tai menot, joiden vuoksi toisen on sitouduttava katsomaan lapsia). Kalenterista on helppo tarkistaa onko toinen jo sopinut jotain tai onko joku yhteinen juttu unohtumassa.
Toinen mikä auttaa on asioiden kertaaminen eli kun toinen sanoo jotain, niin toinen toistaa. Tyyliin mies pohtii, että tänä iltana hän haluaisi käydä salilla ja minä sanon, että täytyisi käydä kaupassa. Ja sitten keskustelun jälkeen sovitaan, että molemmat tulee töiden jälkeen kotiin, sitten laitetaan ruoka ja minä käyn kaupassa ja mies lähtee salille sitten, kun lapset alkaa iltapalle. Sitten sanon vielä ääneen, että töistä kotiin ja ruoka, minä käyn kaupassa ja sitten, kun lapset alkaa iltapalle sinä ehdit salille. Ja mies toistaa perässä. Näin varmistuu, että molemmat ovat ymmärtäneet keskustelun kulun samalla lailla ja on kutakuinkin tyytyväisiä ratkaisuun. Vähän hassua toistelua, mutta oikeasti toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuuntele sinua. Laitan aina tekstarilla varmistuksen, koska meillä oli juuri tuollaista. Nyt ei voi enää väittää, mitä on sovittu ja mitä ei. Toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan eksältäni, jolla oli aivan omintakeinen tyyli sopia menemiset ja tulemiset - hänen itsensä mukaan. Eli mentiin vain niin kuin hän sanelee tai ei menty ollenkaan. Mikään sovittu ei pitänyt ja vaikka pitikin, se peruttiin tai sai kummia sävyjä. Kenenkään muun kanssa ei ollut tuollaista säätöä alvariinsa kuin eksän kanssa. Tapailuvaiheessa hän teki kummallisia katoamistemppuja tai jos olimme puhuneet että nähdään ensi keskiviikkona niin jos muiden kohdalla luotin siihen että se pitää, niin tämän ty pe ry k sen kohdalla opin olemaan varma, että hän unohtaa kaikki tällaiset. Joskus luulin hänen olevan vain kiireinen, ennen kuin hän tunnusti tekevänsä sitä tahallaan ja istten hän ihmettelikin suu auki miksi suutuin ja käänsi sen toki mua vastaan "Sä suutut aina kun asiat ei mene sun mielen mukaan". Kaveri oli loistava puhumaan itsestään. Useinkin istuin kahvilassa odottamassa häntä ja saatuani hänet kiinni hän nöyryyttävästi ilmoitti ettei ole tulossa mihinkään. Joskus kun olin bussissa matkalla hänen luoksensa, hän perui tapaamiset ja kiukutteli kun ilmoitin etten tasan käänny enää takaisin kun olen jo melkein hänen ovensa takana. Jos sovimme, että näemmä kolmelta paikassa x, niin miestä ei kuulu eikä näy ja kolmannen soiton jälkeen selviää että hän on lähtenyt huitelemaan milloin minnekin.
Yhteenmuuton jälkeen tuo meininki vasta alkoikin. Ex päätti järjestää muuton ja sovimme, että hän hoitaa sen, niin eikö heti roudattu hänen kamat kämpille ja ai voi voi kun aika loppui. Ei hätää, muijahan jää purkamaan kun firman paljuilta koitti, heippa. Eli toisin sanoen hän hirveällä kiireellä kippasi koko muuttokuormansa ja oletti että jään yksin pyörimään niiden kanssa asunnollemme kun hän lähtee vähän ryyppäämään. En todellakaan ollut kiitollinen, ja silloin hän kävi eka kertaa päälleni.
Erotessakaan hän ei osannut näitä tai yrittänytkään osata. Silloin kun piti tehdä muuttosiivousta, niin ah niin tärkeät siskon pojan kaksi vee synttärit puskivat päälle. Ilmoitin eksälle, että hän joko tulee siivoamaan kämpän tai itkee ja tulee, eli nyt vähän tärkeysjärjestystä taas koska ilmoitin etten todellakaan maksa kuukauden vuokraa sen takia ettemme ehdi palauttaa avaimia ajoissa yhden nappulan synttäreitten takia, ja tämä muutto oli kumminkin jo tiedossa. Lopulta eks oli yksin yötä myöten tekemässä siivousta ja kiukutteli minulle miksi en osallistu riittävästi (jäänyt siivoamaan hänen jälkiään).
Katkeruus ja mielensäpahoittaminen huokuu tuosta avautumisesta. Katso seuraavassa parisuhteessasi välillä myös peiliin.
Katseltu on, ei voi mitään kun näkyy rehellisen ja asioista kiinni pitävän kuva! Mitä odotit saavuttavasi tällä? eksänikö se siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa kommunikaatiotavoista. Meillä on merkitty yhteiseen (sähköinen kalenteri, joka päivittyy molempuien kännykkään) sellaiset menot, jotka vaikuttaa toiseen (eli perheen yhteiset menot tai menot, joiden vuoksi toisen on sitouduttava katsomaan lapsia). Kalenterista on helppo tarkistaa onko toinen jo sopinut jotain tai onko joku yhteinen juttu unohtumassa.
Toinen mikä auttaa on asioiden kertaaminen eli kun toinen sanoo jotain, niin toinen toistaa. Tyyliin mies pohtii, että tänä iltana hän haluaisi käydä salilla ja minä sanon, että täytyisi käydä kaupassa. Ja sitten keskustelun jälkeen sovitaan, että molemmat tulee töiden jälkeen kotiin, sitten laitetaan ruoka ja minä käyn kaupassa ja mies lähtee salille sitten, kun lapset alkaa iltapalle. Sitten sanon vielä ääneen, että töistä kotiin ja ruoka, minä käyn kaupassa ja sitten, kun lapset alkaa iltapalle sinä ehdit salille. Ja mies toistaa perässä. Näin varmistuu, että molemmat ovat ymmärtäneet keskustelun kulun samalla lailla ja on kutakuinkin tyytyväisiä ratkaisuun. Vähän hassua toistelua, mutta oikeasti toimii
Tämä oli muuten hyvä neuvo, mutta ei toimi tuollaisten tyyppien kanssa joiden ajatukset pyörivät täysin oman navan ympärillä. Näillä tyypeillä on tärkeintä kaikkien muiden aika ja ajankäyttö, mutta se puoliso on ihan yksi lysti, jonka sanomisia ei tarvitse kuunnella, lukea, kunnioittaa saati noudattaa yhteisiä sopimuksia. On ihan ajantuhlausta tilittää menemiset. Eksäni olisi saanut tuosta vain yhden tavan kiusata lisää.
Meillä vastaavaa. Esim kaupungilla hajaannutaan hoitamaan omia asioita, sitten tavataan paikassa x klo y ja mennään kahville. Sitten odotan ja odotan ja selviää että mies on jo kahvilassa ja juonut kahvitkin jo, vaikka mitään tiettyä kahvilaa ei oltu edes sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laitan nykyään ihan lyhyetkin 2-3 tuotteen kauppalaputkin miehelle whasapilla, koska ei se muuten muista niitä. SILTI toisinaan ei muista ostaa kaikkea ja vänkää ettei ollut siitä ja siitä puhetta. Ja sitten tarkistetaan kännykästä...
Tiesittekö, että suurin yksittäinen syy eroihin on kommunikaatio-ongelmat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan eksältäni, jolla oli aivan omintakeinen tyyli sopia menemiset ja tulemiset - hänen itsensä mukaan. Eli mentiin vain niin kuin hän sanelee tai ei menty ollenkaan. Mikään sovittu ei pitänyt ja vaikka pitikin, se peruttiin tai sai kummia sävyjä. Kenenkään muun kanssa ei ollut tuollaista säätöä alvariinsa kuin eksän kanssa. Tapailuvaiheessa hän teki kummallisia katoamistemppuja tai jos olimme puhuneet että nähdään ensi keskiviikkona niin jos muiden kohdalla luotin siihen että se pitää, niin tämän ty pe ry k sen kohdalla opin olemaan varma, että hän unohtaa kaikki tällaiset. Joskus luulin hänen olevan vain kiireinen, ennen kuin hän tunnusti tekevänsä sitä tahallaan ja istten hän ihmettelikin suu auki miksi suutuin ja käänsi sen toki mua vastaan "Sä suutut aina kun asiat ei mene sun mielen mukaan". Kaveri oli loistava puhumaan itsestään. Useinkin istuin kahvilassa odottamassa häntä ja saatuani hänet kiinni hän nöyryyttävästi ilmoitti ettei ole tulossa mihinkään. Joskus kun olin bussissa matkalla hänen luoksensa, hän perui tapaamiset ja kiukutteli kun ilmoitin etten tasan käänny enää takaisin kun olen jo melkein hänen ovensa takana. Jos sovimme, että näemmä kolmelta paikassa x, niin miestä ei kuulu eikä näy ja kolmannen soiton jälkeen selviää että hän on lähtenyt huitelemaan milloin minnekin.
Yhteenmuuton jälkeen tuo meininki vasta alkoikin. Ex päätti järjestää muuton ja sovimme, että hän hoitaa sen, niin eikö heti roudattu hänen kamat kämpille ja ai voi voi kun aika loppui. Ei hätää, muijahan jää purkamaan kun firman paljuilta koitti, heippa. Eli toisin sanoen hän hirveällä kiireellä kippasi koko muuttokuormansa ja oletti että jään yksin pyörimään niiden kanssa asunnollemme kun hän lähtee vähän ryyppäämään. En todellakaan ollut kiitollinen, ja silloin hän kävi eka kertaa päälleni.
Erotessakaan hän ei osannut näitä tai yrittänytkään osata. Silloin kun piti tehdä muuttosiivousta, niin ah niin tärkeät siskon pojan kaksi vee synttärit puskivat päälle. Ilmoitin eksälle, että hän joko tulee siivoamaan kämpän tai itkee ja tulee, eli nyt vähän tärkeysjärjestystä taas koska ilmoitin etten todellakaan maksa kuukauden vuokraa sen takia ettemme ehdi palauttaa avaimia ajoissa yhden nappulan synttäreitten takia, ja tämä muutto oli kumminkin jo tiedossa. Lopulta eks oli yksin yötä myöten tekemässä siivousta ja kiukutteli minulle miksi en osallistu riittävästi (jäänyt siivoamaan hänen jälkiään).
Katkeruus ja mielensäpahoittaminen huokuu tuosta avautumisesta. Katso seuraavassa parisuhteessasi välillä myös peiliin.
Katseltu on, ei voi mitään kun näkyy rehellisen ja asioista kiinni pitävän kuva! Mitä odotit saavuttavasi tällä? eksänikö se siellä?
En ole sinulle kommentoinut, mutta alkoi kiinnostaa, mitä tuollainen urpo mies tekee työkseen? Ei varmaan asiakaspalvelussa tai myyntineuvottelija ainakaan! 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan eksältäni, jolla oli aivan omintakeinen tyyli sopia menemiset ja tulemiset - hänen itsensä mukaan. Eli mentiin vain niin kuin hän sanelee tai ei menty ollenkaan. Mikään sovittu ei pitänyt ja vaikka pitikin, se peruttiin tai sai kummia sävyjä. Kenenkään muun kanssa ei ollut tuollaista säätöä alvariinsa kuin eksän kanssa. Tapailuvaiheessa hän teki kummallisia katoamistemppuja tai jos olimme puhuneet että nähdään ensi keskiviikkona niin jos muiden kohdalla luotin siihen että se pitää, niin tämän ty pe ry k sen kohdalla opin olemaan varma, että hän unohtaa kaikki tällaiset. Joskus luulin hänen olevan vain kiireinen, ennen kuin hän tunnusti tekevänsä sitä tahallaan ja istten hän ihmettelikin suu auki miksi suutuin ja käänsi sen toki mua vastaan "Sä suutut aina kun asiat ei mene sun mielen mukaan". Kaveri oli loistava puhumaan itsestään. Useinkin istuin kahvilassa odottamassa häntä ja saatuani hänet kiinni hän nöyryyttävästi ilmoitti ettei ole tulossa mihinkään. Joskus kun olin bussissa matkalla hänen luoksensa, hän perui tapaamiset ja kiukutteli kun ilmoitin etten tasan käänny enää takaisin kun olen jo melkein hänen ovensa takana. Jos sovimme, että näemmä kolmelta paikassa x, niin miestä ei kuulu eikä näy ja kolmannen soiton jälkeen selviää että hän on lähtenyt huitelemaan milloin minnekin.
Yhteenmuuton jälkeen tuo meininki vasta alkoikin. Ex päätti järjestää muuton ja sovimme, että hän hoitaa sen, niin eikö heti roudattu hänen kamat kämpille ja ai voi voi kun aika loppui. Ei hätää, muijahan jää purkamaan kun firman paljuilta koitti, heippa. Eli toisin sanoen hän hirveällä kiireellä kippasi koko muuttokuormansa ja oletti että jään yksin pyörimään niiden kanssa asunnollemme kun hän lähtee vähän ryyppäämään. En todellakaan ollut kiitollinen, ja silloin hän kävi eka kertaa päälleni.
Erotessakaan hän ei osannut näitä tai yrittänytkään osata. Silloin kun piti tehdä muuttosiivousta, niin ah niin tärkeät siskon pojan kaksi vee synttärit puskivat päälle. Ilmoitin eksälle, että hän joko tulee siivoamaan kämpän tai itkee ja tulee, eli nyt vähän tärkeysjärjestystä taas koska ilmoitin etten todellakaan maksa kuukauden vuokraa sen takia ettemme ehdi palauttaa avaimia ajoissa yhden nappulan synttäreitten takia, ja tämä muutto oli kumminkin jo tiedossa. Lopulta eks oli yksin yötä myöten tekemässä siivousta ja kiukutteli minulle miksi en osallistu riittävästi (jäänyt siivoamaan hänen jälkiään).
Katkeruus ja mielensäpahoittaminen huokuu tuosta avautumisesta. Katso seuraavassa parisuhteessasi välillä myös peiliin.
Katso peiliin ja katso peiliin. Oletko itse näitä "kaikki on muiden vika eikä koskaan oma" tyyppejä?
Itsellänikin oli vähän samantapainen ex. Aivan toivotonta, kun toinen pitää itseään jonain täydellisenä kaikkivaltiaana.
"Joo joo, kyllä minä käsitin. Ei minulle tarvitse puhua kuin lapselle, en minä mikään idiootti ole", puhkui mieheni joka kerta, kun koetin vielä kerrata tai tarkentaa, mitä oltiin juuri sovittu. Ja sitten teki aivan toisin kuin mitä oltiin juuri puhuttu. Ex-mieheni.
Up!!