Supernanny Suomi - OFFICIAL

Ei varmasti olleet siskoksia. Aivan erinäköisiä naisia, mm päänmalli, silmät, ruumiinrakenne ja kaikki. Olivat varmasti parisuhteessa mutta lasten vuoksi julkisesti esiteltiin äidin siskona. Ei kenenkään sisko muuta kolmikymppisenä siskonsa perheen luokse ja elele siellä tyytyväisenä. Ja supernanny puhui tosiaan ystävästä, eli "ystävästä". 

Ihmettelen, millä he elävät, kun vaikutti siltä, ettei kumpikaan aikuisista käynyt töissä. Onko nyt niin, että kun tekee liudan lapsia niin voi jäädä kotiin ties miten pitkäksi aikaa ja saa kivan rivariasunnon kaupungilta. Minä luulin, että kodinhoidon tuki on tosi pieni. Olisin voinut itsekin jäädä kotiin pitkäksi aikaa, mutta valitettavasti kukaan ei tullut elättämään minua.

Enkä ymmärrä, miksi pitää tehdä noin monta lasta, jos jo ensimmäisen kanssa on ollut vaikeaa ja itsellä vielä ADHD-diagnoosi eikä äiti kovin näyttänyt lapsiensa kanssa olemisesta nauttivan. Entä mihin isä / isät oli ulkoistettu?

Enkä ymmärrä, miksi pitää lapset tuoda julkisuuteen, kai sitä apua voisi löytyä muualtakin.

Mutta pitää kehua siistiä kotia, kahta fiksua vanhinta lasta, kotiruokaa ja loputtoman rauhallista tätiä.

Mäkin ihmettelin tuota, että mielestäni tämä "sisko" näkyi nukkumassa äidin sängyssä. No, voivathan he tosi läheisiä siskoksia, mutta kaikin puolin kuulostaa oudolta. Lisäksi eivät mielestäni olleet yhtään saman näköisiä. Sääli, jos eivät kehtaa olla rehellisesti sitä mitä ovat. Nannykin puhui äidin "ystävästä" tosiaan ja onhan lapsien kanssa taas voitu sopia, että nyt puhutaan tädistä telkkarissa. 

Mun mielestä siinä sängysssä oli nukkumassa yksi lapsista, mahdollisesti se 5v

Katsoin eilen Supernannyä, ja varttitunnin sisällä tuli sana "arki" viisi kertaa. Siis ohjelmassa sanottiin "arki" noin kerran kolmessa minuutissa. Aaaargh! Minua on alkanut suunnattomasti ärsyttämään arki-sanan käyttö, koska sitä käytetään aivan liikaa, ja milloin missäkin yhteydessä. Se kuulostaa myös jotenkin tärkeilevältä. Muita ärsyttäviä sanoja, joilla ohjelmassa yritetään tärkeillä, on "työkalut" ja "rakenteet". Esim. "annetaan työkaluja arjen rakenteisiin". Yääääk!

Koko kaudessa pistää silmään juuri adhd-diagnoosin yliviljely: kyse on neurologisesta vakavasta oireyhtymästä, mutta silti Supernanny saa lapset rauhoittumaan kanssaan erinomaisesti saman tien. Eli onko oirehdinta sittenkin vain opittua käytöstä kodin kaaoksessa selviämiseen? Ja vanhemmille tekosyy lyödä hanskat tiskiin?

Toinen: missä neuvolan tuki? Voiko tosiaan olla niin, että kotien kaaokseen adhd-lasten kohdalla kukaan ei tule apuun? Ja Supernanny parissa päivässä tuo huikeaa parannusta? Diagnoosi annetaan muttei mitään käytännön tukea juuri kotiin? Lapset eivät juurikaan harrasta näissä kodeissa mitään.

Jos tässä sarjassa nähtävä on sitä ”lasten ja lapsiperheiden eriarvoistumista” (toiset kasvaa kaaoskodeissa ja toiset ei) niin neuvola-sosiaalihuolto-kodinhoitajat-toimintaterapeutit- akselille se lisäresurssi pitää saattaa lisää jotta tilanne korjaantuu.

Lapsille harrastuksia iltoihin, jotteivät vaan pyöri kotona riehumassa. Kodinhoitaja uupuneen vanhemman tueksi (huomaa heti että vanhempi jaksaa paremmin kun Supernanny on paikalla tukemassa ja tsemppaamassa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä jotenkin niin näkee sen että ”huono-osaisuus” periytyy. Tarkoitan nyt tässä tunne-elämän malleja ja tapoja toimia muiden ihmisten kanssa, muusta huono-osaisiudesta tuossa perheessä en tiedä. Hirveää huutoa, tiuskimista ja epäkunnioittavaa käytöstä, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Ja kaikki tää siirtyy eteenpäin noille lapsille ja miten he sitten toimivat omien lastensa kanssa tulevaisuudessa...

Ja sitten päiväkodissa ja koulussa täytyy opettajan tehdä kaikkensa, jotta tällaiset lapset saa huonoihin lähtökohtiin kompensaatiota. Entä jos vain hyväksyttäisiin se, että jos kauhalla ei anneta, niin lusikkakin on joskus liikaa.

Toivottavasti et ole opettaja. Minä olen ja asenteesi on karmiva. Ja valitettavan yleinen. Lapset voivat nousta huonoistakin lähtökohdista ja niiden erojen tasaaminen on päiväkodin ja koulun tärkeimpiä tehtäviä. Helppoa se toki ei aina ole, mutta jos olisin halunnut helpon työelämän, en olisi hakeutunut opettajaksi.

Kyllä, olen opettaja. Juuri siksi minulla on lupa olla tätä mieltä.

Minä haluan keskittyä opettamaan, kannustamaan ja ohjaamaan. Minä en halua olla uskottu, en halailuautomaatti, en ymmärtäjä, en puolustaja, en terapeutti. Päiväkodin ja koulun tehtävänä ei ole päivästä toiseen paikata sitä, minkä perhe samana iltana tai viimeistään viikonloppuna nakkelee pois, koska ei nyt vaan jakseta näitä typeriä sääntöjä tai kun kaikilla on kivaa, jos ei tedä niin kuin pitäisi. Läksyt on lasten kiusaamista, muiden kunnioittaminen ihan typerää!

Meidän tulee vaatia enemmän perheiltä, ei koululta! Nyt vanhemmat voivat tavallasi aina selittää, että koulun ja päiväkodin tehtävänähän se lasten huonojen lähtökohtien tasoittaminen on, ei koskaan isän tai äidin.

Me opettajat mahdollistamme vaikenemalla sen, että vanhempien ei tarvitse ottaa vastuuta muusta kuin parisuhteestaan. Lapset voi aina laittaa isovanhempien, päiväkodin tai opettajien vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Koko kaudessa pistää silmään juuri adhd-diagnoosin yliviljely: kyse on neurologisesta vakavasta oireyhtymästä, mutta silti Supernanny saa lapset rauhoittumaan kanssaan erinomaisesti saman tien. Eli onko oirehdinta sittenkin vain opittua käytöstä kodin kaaoksessa selviämiseen? Ja vanhemmille tekosyy lyödä hanskat tiskiin?

Toinen: missä neuvolan tuki? Voiko tosiaan olla niin, että kotien kaaokseen adhd-lasten kohdalla kukaan ei tule apuun? Ja Supernanny parissa päivässä tuo huikeaa parannusta? Diagnoosi annetaan muttei mitään käytännön tukea juuri kotiin? Lapset eivät juurikaan harrasta näissä kodeissa mitään.

Oikeastaan kaikki uupumusta valittavat villien lasten vanhemmat pitäisi pakottaa koulutukseen, jossa annetaan ohjeita ja neuvoja arkeen. Ei se tuki kotiin muuta mitään vai ajattelitko, että laiskat saisi ilmaisen kotiavun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko kaudessa pistää silmään juuri adhd-diagnoosin yliviljely: kyse on neurologisesta vakavasta oireyhtymästä, mutta silti Supernanny saa lapset rauhoittumaan kanssaan erinomaisesti saman tien. Eli onko oirehdinta sittenkin vain opittua käytöstä kodin kaaoksessa selviämiseen? Ja vanhemmille tekosyy lyödä hanskat tiskiin?

Toinen: missä neuvolan tuki? Voiko tosiaan olla niin, että kotien kaaokseen adhd-lasten kohdalla kukaan ei tule apuun? Ja Supernanny parissa päivässä tuo huikeaa parannusta? Diagnoosi annetaan muttei mitään käytännön tukea juuri kotiin? Lapset eivät juurikaan harrasta näissä kodeissa mitään.

Oikeastaan kaikki uupumusta valittavat villien lasten vanhemmat pitäisi pakottaa koulutukseen, jossa annetaan ohjeita ja neuvoja arkeen. Ei se tuki kotiin muuta mitään vai ajattelitko, että laiskat saisi ilmaisen kotiavun?

No se koulutus tulisi tuossa sivussa: varmasti tehokkaampaa kuin mitkään väsyneille vanhemmille suunnatut kurssit. Kädestä pitäen niissä haastavissa tilanteissa olisi se kodinhoitaja apuna jonkun tietyn ajan ja auttaisi pahimman yli.

Jokainen näistä perheistä tarvitsisi samat säännöt (mitä siis kaikki normaalit perheet hyödyntää ihan automaattisesti);

-puhelimen käyttö minimiin

-lapsilta pelikoneet pois kokonaan tai 1h viikossa

-ulkoilua joka päivä

-lapsille liikuntaa 2-3h päivässä

-terveellistä ruokaa ja riittävästi unta

-rajoja ja runsaasti rakkautta

-lapsien määrän suunnittelu omien voimien mukaan ja riittävällä ikävälillä

Tämä sarja on kyllä huippu! Ja Pia Penttala osaa asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä sarjassa nähtävä on sitä ”lasten ja lapsiperheiden eriarvoistumista” (toiset kasvaa kaaoskodeissa ja toiset ei) niin neuvola-sosiaalihuolto-kodinhoitajat-toimintaterapeutit- akselille se lisäresurssi pitää saattaa lisää jotta tilanne korjaantuu.

Lapsille harrastuksia iltoihin, jotteivät vaan pyöri kotona riehumassa. Kodinhoitaja uupuneen vanhemman tueksi (huomaa heti että vanhempi jaksaa paremmin kun Supernanny on paikalla tukemassa ja tsemppaamassa).

Miten olisi sellai vanhanaikaisesti, että isä mukaan perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä sarjassa nähtävä on sitä ”lasten ja lapsiperheiden eriarvoistumista” (toiset kasvaa kaaoskodeissa ja toiset ei) niin neuvola-sosiaalihuolto-kodinhoitajat-toimintaterapeutit- akselille se lisäresurssi pitää saattaa lisää jotta tilanne korjaantuu.

Lapsille harrastuksia iltoihin, jotteivät vaan pyöri kotona riehumassa. Kodinhoitaja uupuneen vanhemman tueksi (huomaa heti että vanhempi jaksaa paremmin kun Supernanny on paikalla tukemassa ja tsemppaamassa).

Miten olisi sellai vanhanaikaisesti, että isä mukaan perheeseen?

Miten? Kielletään erot ja avioerot? Tehdään yksinhuoltajuudesta taas niin sosiaalisesti paheksuttavaa ja noloa, että sen pelko ennaltaehkäisee eroja? Pakotetaan perheet asumaan yhdessä? Otetaan kaikki tuet yhden vanhemman talouksilta pois?

Kerrohan keinot.

Vierailija kirjoitti:

Koko kaudessa pistää silmään juuri adhd-diagnoosin yliviljely: kyse on neurologisesta vakavasta oireyhtymästä, mutta silti Supernanny saa lapset rauhoittumaan kanssaan erinomaisesti saman tien. Eli onko oirehdinta sittenkin vain opittua käytöstä kodin kaaoksessa selviämiseen? Ja vanhemmille tekosyy lyödä hanskat tiskiin?

Toinen: missä neuvolan tuki? Voiko tosiaan olla niin, että kotien kaaokseen adhd-lasten kohdalla kukaan ei tule apuun? Ja Supernanny parissa päivässä tuo huikeaa parannusta? Diagnoosi annetaan muttei mitään käytännön tukea juuri kotiin? Lapset eivät juurikaan harrasta näissä kodeissa mitään.

Valitettavasti nepsylasten vanhemmat saa ihan naurettavan vähän vanhempainohjausta, vaikka se olisi usein se tuloksellisin hoito. Se ei tarkoita että oireet olisivat kasvatuksella aiheutettuja, vaan että niiden kanssa pärjää ja voi opettaa lasta pärjäämään kun tietää mitä tekee.

Voiko 5-vuotiaalle jo tehdä adhd diagnoosin?

Vierailija kirjoitti:

Voiko 5-vuotiaalle jo tehdä adhd diagnoosin?

Tuo on niitä alaikärajoja mille jo voi. Mutta pitää erittäin huolellinen, että tulee tehtyä oikea diagnoosi.

Tämä viimeisimmän jakson äippä oli kyllä itse se pahin este lapsien hyvinvoinnille. Pia sanoi ihan perusjutut ja lapset oikein tykkäsivät kun saivat säännöt kotiin, vaativat äitiä ja oliko se täti noudattamaan niitä kun he heti lipesivät. Tuo 5 v. tyttö oli ihan tavallinen tyttö, perusjutut kuntoon eikä ole mitään adhd juttuja. Minsi tämä nainen oli tehnyt 4 lasta kun ensimmäisenkin kanssa oli vaikeata? Kaikki ehkäisy nykyään käytössä niin tehdään vaan vaikka resurssit ei riitä. Käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä viimeisimmän jakson äippä oli kyllä itse se pahin este lapsien hyvinvoinnille. Pia sanoi ihan perusjutut ja lapset oikein tykkäsivät kun saivat säännöt kotiin, vaativat äitiä ja oliko se täti noudattamaan niitä kun he heti lipesivät. Tuo 5 v. tyttö oli ihan tavallinen tyttö, perusjutut kuntoon eikä ole mitään adhd juttuja. Minsi tämä nainen oli tehnyt 4 lasta kun ensimmäisenkin kanssa oli vaikeata? Kaikki ehkäisy nykyään käytössä niin tehdään vaan vaikka resurssit ei riitä. Käsittämätöntä.

Toivottavasti kulissien takana lähdettiin äidille hakemaan kunnon apuja. Moni asia viittasi masennuksen jatkuvan edelleen. Sanoi itse olevansa adhd myös. Ja oli vasta 31 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko kaudessa pistää silmään juuri adhd-diagnoosin yliviljely: kyse on neurologisesta vakavasta oireyhtymästä, mutta silti Supernanny saa lapset rauhoittumaan kanssaan erinomaisesti saman tien. Eli onko oirehdinta sittenkin vain opittua käytöstä kodin kaaoksessa selviämiseen? Ja vanhemmille tekosyy lyödä hanskat tiskiin?

Toinen: missä neuvolan tuki? Voiko tosiaan olla niin, että kotien kaaokseen adhd-lasten kohdalla kukaan ei tule apuun? Ja Supernanny parissa päivässä tuo huikeaa parannusta? Diagnoosi annetaan muttei mitään käytännön tukea juuri kotiin? Lapset eivät juurikaan harrasta näissä kodeissa mitään.

Valitettavasti nepsylasten vanhemmat saa ihan naurettavan vähän vanhempainohjausta, vaikka se olisi usein se tuloksellisin hoito. Se ei tarkoita että oireet olisivat kasvatuksella aiheutettuja, vaan että niiden kanssa pärjää ja voi opettaa lasta pärjäämään kun tietää mitä tekee.

Totta! Ja koska vahvasti periytyvää, usein vanhemmatkin kipuilee samojen ongelmien kanssa. Koko perheen ohjaus siis tarpeen ja hyödyllistä.