Tutista vieroitus!?

Me vierotimme esikoisen tutista, kun hän oli 1,5 vuotta. Kerrasta poikki eikä tuttia enää ollut. Hetken nukahtaminen oli vaikeaa, mutta muut korvaavat " rituaalit" auttoivat muutamassa päivässä asian yli.



Nalle ja rätti tulivat entistä tärkeämmiksi unikavereiksi, vesitilkka ennen päiväunia ja iltapesut ennen iltaunia. Onko teillä käytössä unileluja tai rutiineita enne päivä- / iltaunia joita voisi korostaa/ lisätä?



En usko, että vaikea vaihe kestää kauaa, kun on vain johdonmukainen eikä tuttia enää ole olemassa.



Fedjasetä ja pojat 03/03 ja 09/05

Sama olis edessä meilläkin, joskus. Ikää pian 1v8kk ja tutti käytössä vain unilla. Nallekin on otettu pari kk sitten käyttöön ja aika hyvin poika sitä kaipaa kun unille menee. Tarkoitus olis että nalle korvaa joskus tutin. Tai tutit! Pojalla on 3 tuttia sängyssä, että löytää yöllä sitten...



Kai se pitää vaan jättää kerralla pois. Neuvolassa sanottiin (yks näkemys monista?) että 2-v tienoilla rutiinit yms. on tosi tärkeitä lapselle eikä vieroitusta tai esim. muuttoa olisi hyvä ajoittaa tuohon saumaan. Mene ja tiedä. Kaveri kyllä otti tutin 2-v tytöltään pois eikä tuottanut ongelmaa.

Ja tehtiin sitten " kaikki väärin" :.)) jos uskominen tohon rutiini juttuun. Eli muutimme kun lapset (kaksoset)oli 2v4kk ja siitä kuukausi eteenpäin niin päätin vihdoin lopettaa tuttirumban mikä oli vain pahentunut varsinkin tytöllä. Tyttö halusi tutin jo kesken leikkien ja aina jopa ulkona sitä kyseli...Että jotenkin jälkikäteen olin harmissani etten aiemmin jaksanut vieroitusta yrittää. Sillä se meni meillä tosi hyvin.

Pari viikkoa juttelin lapsille että pikku vauvalinnut tarvivat keväisin tutteja ja niiden äiti tulisi tosi mielellään hakemaan lasten tutit kun lapset ovat jo NIIIIN isoja ja reippaita etteivät enään tarvi tutteja. Vastaukset vaihteli päivästä riippuen jyrkästä " En anna" lempeään " vauva tarvii tuttia" ajatteluun.

Sitten yksi aamukerättin koko perheen voimin tutin muovipussiin ja laitettiin ulos lintua varten. Oltiin muualla leikkimässä ja pihalle tullessa lapset itse huomasivat että tutit ovat poissa. " äiti lintu hakli vaavoille" oli kummankin lause.

Ilman itkuja ei mennyt ja eka päikkäri oli vain 5min itku molemmilla. Rätti ja nallet lohdutti. Mutta yöunille itkettiin 55min ja seuraavana iltana 30min. Sitten loppu viikon meni sellasella 5-10 min itkulla/kyselyllä. Eli viikossa homma ohi.

Välillä kyllä hymyilytti kun lapset eivät hurjan hyvin vielä rakentele lauseita ja päätteet on vielä pahasti hukassa ja kun ne tohkeissaan toisilleen selittivät että minne ne tutit oikeesti on mennyt.Ja tyttö sanoi ekan 6 sanaisen lauseensa " Äiti hakee volvo autolla tutit takas" ja poika kommentoi muutamaan kertaan " Ei ole reipas.Ei ole iso poika. Saa tutit takas lintu äiti tuo takas."

Mutta suosittelen kyl alle 2v jättöä noiden hampaiden takia. Ja tosiaan jos oisin tiennyt että oli näin kivutonta niin oisin tehnyt 6kk aiemmin.

Hyvät kesän alut!

t.midwife ja tuplat 2v5kk

Tyttö on 2v2kk ja tutista oltaisiin luovuttu aiemmin, mutta sitten jäi vaipat kokonaan pois, eikä haluttu samanaikaisesti toista isoa muutosta. Tutti oli enää unilla ja jätettiin ekaksi pois päikkäreiltä. Ollaan juteltu jo aiemmin, että tutit menee oravavauvoille ja etsitty korvaavia unipehmoja. Ymmärsi sitten hyvin, kun tutit lopulta olivat kadonneet, eikä ollut millänsäkään aluksi. Mutta kun piti nukahtaa, tuli huutoa tietysti. Joka ilta on itkenyt joitakin minuutteja, mutta tyytynyt sitten tutittomuuteen. On tarvinnut äitiä istumaan sängyn viereen etc. Joka yö on tainnut itkeskellä pienen hetken ja kun menee katsomaan, on kiukkuinen, ei saa silitellä, ei koskea, saattaa sanoa: mene pois. Ja yllättäen unipehmotkaan eivät kelpaa lohduttajiksi. Hereillä on ollut vähän uhmakkaampi kuin tavallisesti. Odottelen, että tilanne tasoittuu, mutta voi olla, että pienet iltaitkut jatkuu kauan. Selvästi on paha olla, mutta ei kai auta, kuin pysyä tiukkana, nyyh.