Mä oon ihan liian mukavuudenhalunen; lapseni kärsii minun takia.

Ei sun tarvikaan olla mikään sirkushuviautomaatti. Ei sellainen ole edes hyväksi lapselle. Minkäikäinen lapsi? Ei ilmeisesti ole päivähoidossa tai koulussa? En mäkään tollaista jaksaisi, enkä ole koskaan ryhtynytkään. Eikö lapsella ole kavereita joiden kanssa leikkiä?

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 13:48"]

Ei sun tarvikaan olla mikään sirkushuviautomaatti. Ei sellainen ole edes hyväksi lapselle. Minkäikäinen lapsi? Ei ilmeisesti ole päivähoidossa tai koulussa? En mäkään tollaista jaksaisi, enkä ole koskaan ryhtynytkään. Eikö lapsella ole kavereita joiden kanssa leikkiä?

[/quote]

Kolmevuotias lapsi, joka on hoidossa normaalisti. Nyt vaan on talviloma. Lapsi äsken sanoikin, että voi kun olisi joku kaveri. Äiti vaan makaa sohvalla :(

No, pitää vääntäytyä sinne uimahalliin nyt ainakin. Hitto kun joutuu aina yksin järjestämään kaiken. :(

ap

Kunhan nyt pidät kodin edes vähän siistinä, annat monipuolista ruokaa, paljon hellyyttä ja jaksat välillä olla läsnä lapsellesi (ei tarvitse olla kokoajan), ulkoilette niin eipä tuo juuri paljon vaadi. Ei sinun tarvitse koko ajan olla miettimässä mitään virikkeitä, lapsi oppii kun on tylsää itse kehittämään leikkejä, ja se on lapselle juuri parhainta ja kehittävintä.

Enkä itse usko, että lapselle pitäisi koko ajan olla yyberläsnä. Tänä päivänä lapset ovat väärällä tavalla tottuneet olemeen kaiken keskipiste. Lapsen tulisi kuitenkin saada läheisyyttä ja huomiota, mutta ei tarvitse tauottomasti olla ottamassa syliin tai jutellla, riittä että normaalien arkiaskareiden välissä välillä ottaa syliin tai jutellaan.

Mulla samanlainen, 5v kohta kyllä jo 6v. On ollut jo nyt toista tuntia pihalla leikkimässä, kun en jaksanut alkaa leikkimään. On kyllä muutakin tekemistä, kotitöitä ja pikkusisarus. Enkä jaksa leikkiä. Lukea voin, syliä tarjoan ja kainaloon pyydän jos pääsen itse lepäämään. Silti on aina olo ettei mikään riitä.

Mä olen itse sanonut lapsilleni, että en ole mikään sirkushevonen. Ja jos isompi valittaa tylsyyttä voin alkaa ehdotella tekemistä; piirtämistä, askartelua, muovailuvahalla leikkimistä, lukemista, rakentaa majaa, mennä ulos, kutsua kaveri leikkimään jne. Mutta en ole ryhtynyt ikinä lapsen leikkikaveriksi, mitä nyt joskus pelleillään, tai yhdessä tehdään esim. leivotaan, askarrellaan, ulkoillaan jne.

Minusta vanhempien tehtävä ei ole olla leikkikaveri, vaan äiti/isä. Kukaan lapsi ei ole kuollut tylsyyteen, vaan se on pakottanut lapsen itse miettimään ja kehittämään leikkejä. Ehdottaahan yleensä voi mitä vain, mutta yleensä silloin kun lapsella on tylsää, ei mikään ehdotus mene läpi. Sitten kun on vähän aikaa valittanut tylsyyttä, niin sitten lapsi ottaa itseään niskasta kiinni, ja alkaa kehitellä leikkiä!

Ja minä olen myös äiti, joka pakotan koululaiset myös ulos esim. viikonloppuisin. Meillä on sääntönä, että yleensä ei olla kokopäivää kotona silloin kun ei ole koulua. Ainakin meidän lapset sitten menevät hiihtämään/pulkkamäkeen ym. milloin tulee se pakollinen liikunta-annoskin saatua per päivä. Ja tulevat tyytyväisenä kotiin posket punaisina.

Miksi äidin pitäisi aina viihdyttää lapsia? Mä muistan lapsuudestani sen verran, ettei äiti leikkinyt meidän kanssamme koskaan. Tosin mulla oli se isosisko, jonka kanssa sitten olin, mutta leikin paljon myös yksin kun aloin olla siskolle liian lapsellinen. Opettakaa ne lapset viihdyttämään itse itseään enemmän!

Eikä tietenkään joku 3v sinänsä viihdy yksin, mutta joku piirtäminen/muovailu/legojen rakentelu ei vaadi aktiivista osallistumista äidiltä, ei ainakaan pitäisi.

Huhheijaa taas mammat, kyllähän lapsen kanssa leikkimisellä ja puuhastelulla luodaan suhdetta lapseen, että ei se nyt ihan turhaa ole! Miksi lapsia on hankittu, jollei niiden seura kiinnosta?

Jos liikkuisit ja ulkoilisit sen lapsen kanssa, et olisi noin huonossa kunnossa.

t. toinen yh, joka hiihtää, luistelee, laskettelee, käy pulkkamäessä, rakentaa lumiukkoja, lumilinnonja, ui, pyöräilee, rullaluistelee ja ulkoilee lapsen kanssa

P.s. ja mun lapsi on oma-aloitteinen 10 v

Mikä hiihtoloma se sellainen on, että 3 vee viihdyttää itseään, kun äiti ei jaksa nostaa persettään sohvasta. Häpeä!

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 14:08"]

Huhheijaa taas mammat, kyllähän lapsen kanssa leikkimisellä ja puuhastelulla luodaan suhdetta lapseen, että ei se nyt ihan turhaa ole! Miksi lapsia on hankittu, jollei niiden seura kiinnosta?

[/quote]

Kyllä mulla on suhde lapsiini muodostunut ilman mitään leikkimistä ja "puuhastelua". Ikävää jos sun on pitänyt sitä suhdetta väkisin kehittää ja vääntää. Leikkiminen väkisin tuntuu todella vaikealta, raskaalta ja epäluonnolliselta. Miksi vanhemman pitäisi olla väkisin jotain muuta kuin on ja pitää jotain esitystä ja roolia yllä? Se ettei leikkiminen tai kiva pikku puuhastelu kiinnosta ei tarkoita ettei lapsi kiinnostaisi. Missä tahansa ihmissuhteessa on jotain häikkää jos se yhdessä oleminen ei suju luonnostaan vaan siitä pitää tehdä joku ohjelmanumero.

Tutkimusten mukaan lapsi kokee arvostusta ja sen itsetunto muodostuu paremmaksi, jos äiti leikkii. Jos äiti ei jaksa edes nousta sohvalta, se tuskin luo lapselle kauhean hyvää minäkuvaa!

Tässä on nyt vasta 3 v joten kyllä sen äidin pitäisi saada itsensä ylös sohvalta edes sinne uimaan! Joka päivä joku pieni juttu , kyllä kai sä sen verran ap pystyt? Pulkkamäkeen, leivotte tms, ei ole edes kallista.

Isommat lapset on erikseen, ei niitä tarvitse samalla tavalla "leikittää" mutta voi pelata vaikka lautapeliä yhdessä. 3 v on kyllä niin pieni että kauheaa jos joutuu viikon katsomaan äidin makaamista sohvalla. Jos syy on masennus, niin sitten haet ap apua siihen. Jos ei, niin perse ylös nyt!

12v kyllästyin leikkimään pikkusiskon kanssa ja sen jälkeen en ole leikkinyt, enkä leiki, korkeintaan nukkuvaa koiraa tai karhua, lääkärileikin potilasta tai muuta rampaa. Mielikuvitus peliin niin voi maata sohvalla ja samalla "leikkiä" lapsen kanssa.

Kahden lapsen omakotitaloasujana taas kesällä voin olla lepotuolissa lojuva ajanottaja kun lapset juoksevat "olumpialaisia" ympäri pihaa.

En  minäkään varsinaisesti leiki lasten kanssa, ovat 2- ja 4-vuotiaat. Mieheni sen sijaan leikkii joka päivä. Mutta minä leivon heidän kanssaan, luen, opettelen kirjaimia tai jotain piirtämishommaa, laulan karaokea ja soitan, käydään muskarissa ja ulkoillaan. Käydään välillä leikkipuistossa, kesällä hoidetaan yhdessä kukkia tms. Käydään kaikissa lasten konserteissa ja ulkoilutapahtumissa, mitä lähellä vain on.

Voi lasten kanssa siis touhuta paljon muutakin kuin leikkiä. Kuitenkin minä uskon siihen, että lasten kanssa vietetty aika on tärkeää, niin että on läsnä lapselle muutenkin kuin niin että nukuttaa ja vituttaa.

En  minäkään varsinaisesti leiki lasten kanssa, ovat 2- ja 4-vuotiaat. Mieheni sen sijaan leikkii joka päivä. Mutta minä leivon heidän kanssaan, luen, opettelen kirjaimia tai jotain piirtämishommaa, laulan karaokea ja soitan, käydään muskarissa ja ulkoillaan. Käydään välillä leikkipuistossa, kesällä hoidetaan yhdessä kukkia tms. Käydään kaikissa lasten konserteissa ja ulkoilutapahtumissa, mitä lähellä vain on.

Voi lasten kanssa siis touhuta paljon muutakin kuin leikkiä. Kuitenkin minä uskon siihen, että lasten kanssa vietetty aika on tärkeää, niin että on läsnä lapselle muutenkin kuin niin että nukuttaa ja vituttaa.

En  minäkään varsinaisesti leiki lasten kanssa, ovat 2- ja 4-vuotiaat. Mieheni sen sijaan leikkii joka päivä. Mutta minä leivon heidän kanssaan, luen, opettelen kirjaimia tai jotain piirtämishommaa, laulan karaokea ja soitan, käydään muskarissa ja ulkoillaan. Käydään välillä leikkipuistossa, kesällä hoidetaan yhdessä kukkia tms. Käydään kaikissa lasten konserteissa ja ulkoilutapahtumissa, mitä lähellä vain on.

Voi lasten kanssa siis touhuta paljon muutakin kuin leikkiä. Kuitenkin minä uskon siihen, että lasten kanssa vietetty aika on tärkeää, niin että on läsnä lapselle muutenkin kuin niin että nukuttaa ja vituttaa.

AP kuulostaa ihan normaalilta isältä.