Suomessa laaja joukko työttömiä TOHTOREITA (yle)

Vastaus on juurikin tuo siivous. Tunnen kaksi tohtoria, luonnontieteiden aloilta, molemmat olleet jo pari vuotta siivousfirmassa töissä, kun muuta ei löydy. Ja ei niillä tienesteillä elele, varsinkaan, kun kumpikaan ei ole saanut täysiä tunteja.

Oikeasti, onko järkeä kouluttaa ihmistä 4 vuotta tohtoriksi, kun sitten hänelle ei löydy yhteiskunnasta muuta paikkaa kuin siivota vessoja. Ok, sekin on tarpeellista työtä ja siivoojia yhtään väheksymättä, rankkaa ja tuiki tärkeää hommaa tekevät. Mutta kun sitä hommaa olisi voinut tehdä haaskaamatta verovaroja ja omaa aikaa turhaan tohtorikoulutukseen!

Tuttavapiirissämme on lukuisia tohtoreita, joille ei akateeminen ura sitten olekaan väikkärin jälkeen auennut. Tai sitten on, mutta apurahojen anominen alkaa 15 vuoden jälkeen tuntua nihkeältä.

Monet ovat hakeutuneet uudelleen kouluun. Kuka kokiksi, kuka farmaseutiksi, yksi perusti ompelimon, jne.

Ja miksi he kouluttautuivat tohtoreiksi? Osalla oli alunperin maisteriksi valmistumisen jälkeen oikeasti hinku tutkijaksi ja kova palo siihen hommaan. Mutta kuukausipalkkaista pestiä tutkimusryhmistä ei ole sitten löytynytkään - kun niihin tulee pilvin pimein väikkäriä tekeviä töihin lähes ilmaiseksi. Tai sitten rahoitusta on ollut mahdoton saada, jne.

Sitä ihmettelen, miksi yhteiskunta antaa tämän jatkua. Miksi tavoite on edelleen, että 70 % ikäluokasta lukee korkeakoulututkinnon? Kriteerit lukioon ja etenkin korkeakouluihin pääsemiseksi pitäisi nostaa niin koviksi, että vain lahjakkaimmat pääsevät sisään.

Miksi meillä on esim. lääkäreillä täystyöllisyys? Koska lääkärien ammattiliitto rajoittaa lääkärien koulutuspaikkojen määrää, jotta palkat pysyisivät korkeina. Ihmettelen, miksei esim. OAJ tee samaa. Opettajilla olisi hyvät palkat, jos heitä ei koulutettaisi liikaa.

Ihan naurettavaa, että esim. historianopettajia koulutetaan yhdestä korkeakoulusta vuosittain parikymmentä, kun töitä ei ole kuin murto-osalle.

Täällä av-palstallahan nuo työttömät akateemiKOT aina kirjoittelevat.

Työnantajat eivät halua palkata suoritettuja tutkintoja vaan hyviin työsuorituksiin kykeneviä henkilöitä. Moni tohtori ei vajaan 30 vuoden iässä ole juuri muuta tehnyt kuin opiskellut. Siinä hän on hyvä, mutta kun pitäisi olla hyvä  vielä töissäkin.

Väitöskirjan tekeminen samoin kuin muu tieteellinen tutkimustyö on työtä.

Kaiken maailman tradenomirekrytoijat eivät sitä vain tiedä.

Liikakoulutusta valitettavasti löytyy, vaikka ihan jo apurahojen niukkuuden luulisi vähän hillitsevän tohtorikoulutuksen määrää. Toisaata jatko-opinnot ovat neljän vuoden varma työpaikka, joten en ihmettele että yksilöt tekevät sen ratkaisun, vaikka esim. omalla alallani apurahan suuruus on sellaista 1500 euron luokkaa, johon verrattuna se siivoojan ura voisi olla taloudellisesti hyvä veto.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 17:07"]

Väitöskirjan tekeminen samoin kuin muu tieteellinen tutkimustyö on työtä.

Kaiken maailman tradenomirekrytoijat eivät sitä vain tiedä.

Samaa mieltä, mutta varsinkin yksityisellä sektorilla sen tason työtehtävät ovat vähissä. Ja se ei ole heidän vika, joita ilmeisen alentavassa tarkoituksessa "tradenomirekrytoijiksi" kutsut.

[/quote]

Tyhmän ja tietämättömän vastaus.

Mä suosittelisin tota siivoustyötä. Sitähän löytyy vaikka mistä - ihan kirjallisten tuotostenkin siivousta rankalla kädellä.

Ja jos työ kyllästyttää, niin sitten voi aina välillä pitää vaikka jotain seksipuhelinpalvelua ja kuulla samalla toisten todellisesta elämästä, mistä teoreettiset tohtorit monta kertaa tietävät aika vähän.

Sitten voi tietysti auttaa korttelin lapsia läksyjenlukemisessa ja huolehtia siitä, että eivät päädy tommoiselle baanalle.

"Ja jos työ kyllästyttää, niin sitten voi aina välillä pitää vaikka jotain seksipuhelinpalvelua ja kuulla samalla toisten todellisesta elämästä, mistä teoreettiset tohtorit monta kertaa tietävät aika vähän"

No kerros nyt vähän siitä todellisesta elämästäsi seksipuhelinpalvelussa.

Ikävä kyllä yksi korkeastikoulutetun yhteiskunnan "sivuoire" on akateeminen työttömyys. Suomessa on hieno ja ainoalaatuinen mahdollisuus opiskella yhteiskunnan tuella todella pitkälle. Hyvä niin, sen on kansakuntamme rikkaus.

Se pitäisi kuitenkin jollakin tavalla tiedostaa ja huomioida, että liika on aina liikaa. Ihan kansan kielellä. Olen itse yliopistomaailmassa ja tämä asia on jotenkin tabu. Tästä pitäisi voida puhua, että onko kouluttautuminen korkeasti vain itseisarvo ja omien mielihalujen tai mielenkiinnon tyydyttämistä.

Keskustelu tästäkin framille!

Yksi osa yliopistojen rahoituksesta tulee tohtoreiden määrästä eli jotta saadaan rahaa, pitää tehdä tohtoreita. Siksi on nuo 4 vuoden tohtorikoulut, joihin voi mennä melkein heti gradun jälkeen. Sitten olen minä eli aikuisopiskelija, joka käyn töissä ja tekee väikkäriä lomilla, iltaisin ja viikonloppuisin. Aikaa kuluu yli 4 vuotta eikä tohtorintutkinto takaa parempaa työtä, mutta eipä työttömyyskään vaivaa.