Tietoa tarvitseva
Hei vaan,olen piakkoin avioitumassa turkin kurdin kanssa täällä tai sitten belgiassa.Niin mitä kaikkea papereita ja todistuksia uviin tarvitaan?
Ja millaisia ovat ne kuulustelut poliisi laitoksella tai uvissa?
Pelkään niin hirveästi että lupaa ei tule hänelle,on niin vaikeaa olla erossa meille molemmille.
Kiitos kaikille jotka vastaavat.
Kommentit (14)
Me ei olla ehditty olla yhdessä kovinkaan kauan,eikä olla asuttu yhdessä.Tämä vain meni näin kun emme halua erota toisistamme,niin on pakko mennä naimisiin.Kyllä olisimme varmasti seurustelleet pidempäänkin jos se oli ollut mahdollista,mutta sen asian hankalaksi tekee oleskelu luvan puuttuminen.Tämä on niin väärin.
Jos on niin, asiat voi mennä tosi hankalimman kautta.. Meillä oli vähän vastaava tilanne. Mies on tosin Uvin " mustan listan" ykkösen paikkeilla pyörivästä maasta (eipä se Turkkikaan kovin kaukana taida tuolla listalla olla). Oleskeluluvasta ollaan nyt väännetty 1,5 vuotta. Tällä hetkellä valituksen käsittely hovioikeudessa (ollut jonkun 9 kk). Välillä miestä on yritetty käännyttää maasta yms., mutta Suomessa ollaan sentään saatu molemmat olla koko ajan. Toinen positiivinen puoli on se (jos niitä nyt tästä asiata väkisin yrittää kaivella), että miestä ei ole missään vaiheessa edes otettu säilöön tms. vaan ollaan saatu elää " normaalia" (tosi normaalia onki..) perhe-elämää koko ajan.
Kannattaa tosiaan yrittää tunkea siihen oleskelulupahakemukseen kaikki mahdollinen ja mahdotonkin " todistusaineisto" mukaan. Valokuvia, ystävien, perheen ja teidän kertomuksia suhteestanne, vaikka puhelinlaskujen erittelyjä, ihan mitä tahansa millä voi edes jotnekin todistaa teidän olevan oikeasti yhdessä. Suomessa avioitumista varten miehesi tarvitsee kotimaastaan estettömyystodistuksen, jos taas avioidutte ulkomailla tarvitset itse Suomesta saman paperin. En tiedä pitääkö nämä paperit olla käännätetty jossain, koska me menimme naimisiin Suomessa ja miehen esteettömyystodistus oli jo valmiiksi englanniksi.
Oli säilössä ja lähetettiin belgiaan takaisin,mutta me mennään belgiassa naimisiin,kaikki paperit ovat jo valmiina.Tämä on tosi hankalaa,ja puhelin laskut otan mukaan,kiitos siitä tiedosta.Hankalaa tästä tulee sen uskon,mutta tämä on kyllä sen arvoista.
Helppoa ei ole eikä se helpoksi tule.. Meillä on onneksi tämä koko sota vaan vahvistanut meidän keskinäisiä välejä (vaikka on sitä välillä tapeltu ihan stressinki takia). Aina sitä vaan pitää jaksaa uskoa ja ajatella, että miten helpolta kaikki tuntuukaan sitten kun koko homma on ohi (ja kun mies voi mennä esim. hammaslääkäriin tai uusia pankkikorttinsa tai tehdä töitä tai edes saada opintotukea tai voidaan matkustaa tms..).
Muutoksia lakiin sittemmin tullut. Eli Suomalaisen kanssa aviossa oleva hakee oleskelulupaa oletetun asuinpaikkakunnan poliisiviranomaiselta ei UVI:sta. Jos puolisosi ei ole Suomessa, han voi anoa lähtömaastaan 3 kk viisumia oleskeluluvan anomista varten.....
En tiedä, mutta eikö poliisi ne hakemukset kuitenkin toimita UVI:lle? Ja UVI:n lomakkeille ne kai tehdään?
imouzzer:
Muutoksia lakiin sittemmin tullut. Eli Suomalaisen kanssa aviossa oleva hakee oleskelulupaa oletetun asuinpaikkakunnan poliisiviranomaiselta ei UVI:sta. Jos puolisosi ei ole Suomessa, han voi anoa lähtömaastaan 3 kk viisumia oleskeluluvan anomista varten.....
Mielestäni myöskin voi anoa 3kk viisumia ja voi kaiketi tulla suomeen luokseni odottamaan lupa päätöstä,se helpottaa paljon asioita jos saa tulla sillä 3kk viisumilla tänne.Ja hänellä on työpaikkakin valmiina täällä odottamassa,jatkaa isänsä ravintolassa.
Toivotan näin alkuun onnea ja pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja lujaa uskoa! Niitä tulet tarvitsemaan tulevaisuudessa valitettavasti aika paljonkin.
Me tavattiin mun miehen kotimaassa ja käytiin suurin sota viisumin saamiseks. Yhdeksän kuukautta siihen meni, että sain miehen vierailuviisumilla Suomeen. Mentiin naimisiin viisumin ollessa vielä voimassa ja vietiin se oleskelulupa-anomus paikalliselle poliisille, joka päätti lähettää sen uviin. Oleskeluluvan saamiseen meni noin puoli vuotta. Ja mielestäni oltiin varma ja helppo tapaus...
Koska oltiin naimisissa, sai mies jäädä Suomeen odottamaan oleskelulupapäätöstä. Samaan aikaan muutama tuttu kävi läpi samaa ja puhelimet kävi kuumina, kun soiteltiin, että mitäs nyt. Yks tuttu sano sitten, että tehkää vauva, niin ne uskoo, että ootte oikeesti pari. Oltiin jo hyvän aikaa siinä vaiheessa yritetty, mutta eipä vaan napannut ennen kuin mies sai oleskeluluvan käteensä...
Minä tiedän pari tapausta jossa vauvasta huolimatta päätös on ollut kielteinen. Toisessa taapuksessa lapsi on jo kolme vuotias eikä mies (kurdi) ole päässy vieläkään Suomeen. En todellakaan usko että se vaikuttaa asiaan jos muut lupaan vaikuttavat asiat ei ole kunnossa, ei niitä lupia lapsia tekemällä tule. Hyvä niin, minusta on kauheen vastuuntunnotonta alkaa omia lapsiaan jonain lupalippuina käyttään. Ajatelkaa vähän mitä neuvotte täällä! Parhaassa tapauksessa käy niin kuin tälle mun tutulle, yksin huoltaa lastaan ja mies pörrää siellä Marmariksen rannoilla uusien valloitusten kanssa.
zatar:
Minä tiedän pari tapausta jossa vauvasta huolimatta päätös on ollut kielteinen. Toisessa taapuksessa lapsi on jo kolme vuotias eikä mies (kurdi) ole päässy vieläkään Suomeen. En todellakaan usko että se vaikuttaa asiaan jos muut lupaan vaikuttavat asiat ei ole kunnossa, ei niitä lupia lapsia tekemällä tule. Hyvä niin, minusta on kauheen vastuuntunnotonta alkaa omia lapsiaan jonain lupalippuina käyttään. Ajatelkaa vähän mitä neuvotte täällä! Parhaassa tapauksessa käy niin kuin tälle mun tutulle, yksin huoltaa lastaan ja mies pörrää siellä Marmariksen rannoilla uusien valloitusten kanssa.
Niin olisikohan tässä tapauksessa tuo " pörrääminen" poliisinkin tiedossa ja siksi lupa evätty... Ei kai se lapsi tosiaan mitään takaa, mutta kummasti vaan meille tuli päätös kuukaudessa kun pyysin raskauden takia kiirehtimään. Oma mies ei käsittääkseni ole mistään supermustanlistan maasta ja puhtain paperein/jauhoin on liikenteessä. Siihen päälle vielä raskaus, niin avot. Toimi meillä. En kyllä mäkään lähtisi vauvoja paperien takia tekemään, jos muuten suhde on kuvaamallasi tavalla heikolla pohjalla!
Älkää hyvät ihmiset ruvetko vauvoja vääntämään vain lupien toivossa. Lapsi ei ole oikotie oleskelulupaan! Maassa on tälläkin hetkellä monia isättömiä lapsia. Isättömiä siksi, että viranomaiset eivät ole edes lapsen vuoksi heltyneet, koska parin muut asiat eivät ole olleet asianmukaisessa kunnossa.
Niin siis missään tapauksessa ei kannata tehdä lasta siinä toivossa, että se varmistaisi oleskeluluvan saannin.
Mun kyllä täytyy myöntää, että olen onnellinen, etten tällä palstalla silloin pari vuotta sitten juuri käynyt, enkä tiennyt että niitä negatiivisia päätöksiä helpostikin annetaan. Olin tosi naiivi ja ajattelin, että jos vaan suhde on aito ja asiat kunnossa niin se positiivinen päätös kyllä tulee. Ja siis jos olisin " varman" päälle pelannut niin meillä ei nyt olisi tuota 1v 2 kk poikaa ollenkaan. Ja sitä en kestä ajatella.
Itse luulen, että tämä veruke nimeltä " yhteinen lapsi" on kärsinyt samanlaisen arvon romahduksen kuin avioliitto viranomaisten silmissä.. Ennenhän luvat tuli käsittääkseni melko helposti pelkän avioliiton perusteella, kun tämä vaikeutui tuli lapsi helpoksi tavaksi saada luvat. Nyt tämäkin on jo varmasti vaikeutunut.. Aina on ihmisiä, jotka haluavat mennä sieltä mistä aita on matalin. Aina on ihmisiä, jotka keksivät siihen keinot. Ja aina ennemmin tai myöhemmin aitaa korotetaan..
Ensiksi: Onneksi olkoon avioliittosi johdosta! Kaikki varmasti järjestyy, joten älä huoli!
UVIin tarvitaan ensinnäkin tietysti avioliittotodistus. Nyt on jo niin monta vuotta siitä, kun omalle miehelle papereita järjestettiin, etten kaikkea ihan tarkkaan muista ja jotain on voinut tietysti muuttuakin, mutta luulisin, että jonkinlainen oleskelulupahakemus täytetään, missä sitten selostetaan esim. kuinka kauan on tunnettu, missä tavattu, onko asuttu yhdessä jne. Asiaa auttaa varmasti, jos olette tunteneet jo jonkin aikaa ja mahdollisesti asuneet yhdessä, tämä kaikki kannattaa mainita ja mahdollisuuksien mukaan todistaa - esim. talonkirjaotteilla tai pyytää vaikkapa ystäviä/sukulaisia kirjoittamaan todistus siitä, että olette asuneet yhdessä (itse teimme näin). Lisäksi kannattaa selventää tulevaisuuden suunnitelmista ainakin se, että missä aiotte asua ja millä aiotte itsenne elättää. Jos työtä ei ole, kannattaa esittää jokin suunnitelma mitä aikoo tehdä (siis esim. opiskella). Kaikki vapaamuotoiset lisäselvitykset omaksi eduksenne kannattaa tehdä, vaikkei niitä olisikaan kysytty.
Me kävimme aikoinaan poliisin luona kuulustelussa. Poliisi kuulusteli molempia erikseen, kyseli lähinnä missä olimme tavanneet (yksityiskohtaisesti) ja mitä olemme sen jälkeen puuhailleet. Tiukka setä, mutta kuulustelun päätyttyä todella mukava. Ilmeisesti onnistuimme vakuuttamaan, että tässä on tosi kyseessä eikä mikään lumeliitto.
Tsemppiä!