Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raivoava ekaluokkalainen. Apuja kaivataan.
21.02.2013 |
Mitähän tässä pitäis tehdä? Tuntuu, että kaikkea on jo kokeiltu.
Ekaluokkalainen sai koulun alettua koulussa ihme kilareita aivan mitättömistä asioista. Sitten otettiin käyttöön palkintotaulukko, jonka avulla asiat alko jotenkuten kulkemaan. Ennen joulua meni jo ihan hyvin, mutta joululoman jälkeen on sitten alkanut taas menemään huonosti. Lapsi oli taas tänään riehunut luokassa ja opettaja soitti minulle ja käytiin sitten lapsen ja open kanssa keskustelemassa asiasta.
Mitään syytä ei lapsi osaa kertoa, että mistä johtuu. Aina vika on kuitenkin jossakin toisessa. Nyt lapsi oli sitten ainakin kahtena viikkona valehdellut, että hyvin on mennyt vaikka ope kerto ihan muuta. Palkinnoksi hyvin menneestä viikosta saa pienen viikkorahan. Nyt on rangaistukseksi otettu kahden viikon viikkoraha pois ja tältä viikolta ei tule viikkorahaa. Asiasta on keskusteltu ja asia sovittu ja lapsi lupasi käyttäytyä, mutta jotenkin on nyt luottamus karahtanut.
Että jos av.laisilta apuja saisi tähän ongelmaan.
Kommentit (5)
tutustu ben furmanin muksuoppiin. siellä ongelma määritellään tavoitteeksi. yksinkertaista ja lapsille sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljän lapsen (kohta viiden) kokemuksella melkein missä vaan käytösongelmassa lähden liikkeelle antamalla omaa aikaani lapselle. Meillä kun lapset kasvavat laumassa ja molemmat vanhemmat käymme töissä, ei aika meinaa riittää kaikille yksilöinä. Jos jollekin tullut käytöshäiriöitä, kotona, koulussa tai kavereiden kanssa, on me vanhemmat alettu satsata lapseen kunnolla aikaa. Otettu syliin, kuunneltu, kyselty, juteltu, pelattu, otettu lapsi ainoana lapsena kauppaan mukaan, viereen nukkumaan jne... Pikku hiljaa päästy ongelman ytimeen. Välillä se on vienyt aikaakin, että lapsi avautuu. Joskus syynä ihan vaan tämä meidän kiireinen arki, lasta ei ole tullut kuulluksi tarpeeksi. Useimmiten ongelma on ollut aivan mitätön aikuisen silmissä. Se suurin ongelma on varmasti ollut se, että meillä ei ole ollut aikaa häntä kuunnella, olla läsnä oikeasti hänen pienissä ja suurissa asioissaan.
Tsemppiä kovasti!
Toi on ihan normaalia ekaluokan uhmaa, kuuluu ikään ja menee ohi ajan kanssa, ei sille tartte mitään erityisemmin muuta tehdä kuin vanhempien olla ymmärtäväisiä.
Vaikuttaa stressaantuneelta ja aikuisen kaipuiselta.
Annattehan lapselle aikaanne riittävästi? "joo, mä ensin teen tän kastikkeen/täytän pesukoneen/imuroin/mitä tahansa muuta kuin lapsen asia" on yleensä pahan alku.
Alue: Aihe vapaa
Onko joutunut kiusatuksi? Tällainen voi tulla esiin mitä kummallisimmilla tavoilla. Entä onko oppimisvaikeuksia?