Lue keskustelun säännöt.
Rajat on rakkautta - millähän mun mies sen käsittäisi?
21.02.2013 |
Ahdistus kun mies ei osaa/välitä/jaksa asettaa rajoja lapsille. Kun isä on kotona, lapset riehuvat villeinä ja minä joudun olemaan hirveä jyrä jotta saan kuria hommaan. Kun olen keskenään lasten kanssa, minäkin voin olla lempeämpi ja silti jutut toimivat paremmin. Lapset tartteisivat miehen jämäkkyyden mutta milläs saavat? Mies katsoi tänäkin aamuna vierestä, kun isompi möyri pienemmän päällä, pikkuinen vinkui että ai ei saa! ja mies vieressä hyvin lässyttävällä äänellä "hei et viittis tehdä..hei lopettaisit". Lopulta pieni jo kiljui siellä alla ja isompi lopetti. Minä kuuntelin pesuhuoneesta, olisi tehnyt mieli juosta väliin, mutta kun pitäisi antaa isällekin se auktoriteettimahdollisuus... Mies sanoo, että ei hän halua rumasti puhua. On pikkasen eri asia olla napakka ja jämäkkä kuin puhua rumasti! Vaikka miten selitän ja kerron, ei mene perille. Mies on hirveän vetämätön lasten suhteen, ja etenkin isompi oikein hakemalla hakee miehen huomiota ja rajojen laittamista itselleen. Lapsikin kokee sen välittämisenä. Ei vaan mene miehelle perille. Eihän kanssani lapset edes kiusaa tuollalailla toisiaan.
Kommentit (4)
Vaikka pienet lapset saavat satuttaa toisiaan isän edessä? Isä lässyttävällä äänellä katsoo vieressä että kultapieni etkö voisi lopettaa... niin kauan, että se kultapieni ehtii satuttaa toista jo enemmän. Ja sitten se kultapieni irvailee miehelle, nauraa tekosiaan. Mies kääntää selän ja lähtee vessaan että en leiki teidän kanssa kun ootte tuhmia.
Mulle tulee mieleen, että tossa on kolme leikkikaverusta keskenään. Fiksuin niistä tämä meidän vanhimmainen, joka toivoisi vähän rajoja itselleen ja vedättää isää 6-0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The devil is in the details.
Ruoka syödään ruokapöydässä, turvavyötä käytetään, illalla mennään ajoissa nukkumaan, ruoka syödään ennen herkkuja jne...nämä on rajoja, mutta pitääkö aikuisen ihan oikeasti puuttua lasten jokaiseen kinaan ja vinkumiseen...Pelkkien rajojen hokemista tärkeempää on se miten ne rajat syntyy.
Äitiyskö sitten antaa rajatonta diktatuurimasta valtaa määritellä millaista sen isyyden tulee olla?!
Rajat ne on rajoillakin. Mitä pahaa on painissa ja onko vähän vapaamminen riehuminen aina pahasta. Ei se pienempi opi koskaan puolustautumaan, mikä muuten on aika tärkeä taito elämässä, jos aikuinen on siinä koko ajan ohjaamassa ja säätelemässä.
Vähän nyt huumoria ja miehistä suurpiirteisyyttä niihin rajoihinkin. Ei se arki lasten kanssa voi koko aikaan olla oppikirjoista opittavaa suoritusta, jossa kaikki on aina tehtävä tismalleen oikein äidin tavoilla.
Taitaa olla niin, että sinun täytyy hyväksyä se että miehesi toimii eri tavalla kuin sinä. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa ja käsitystä olemassakaan nimittäin. Ei edes se sinun tapasi. Anna miehen olla sellainen kuin on. Ei ne lapset siitä mihinkään pilalle mene, jos saavat olla isän kanssa aika vapaasti.