Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä superkateellisille mieheni siskolle?
20.02.2013 |
Miehelläni on sisko, joka on samaa ikäluokkaa kuin minäkin (30.v). Siskolla kesti pitkään hyväksyä minut. Vuoden kestin sitä narinaa, nälvimistä ja pahaa oloa mikä purkaantui minuun. En kuitenkaan antanut periksi, vaan olin aina ystävällinen ja kiva tälle siskolle, kyselin kuulumisia, kehuin hänen kotiaan, vaatteitaan jne. Se tuotti tulosta, ja välimme parantuivat hieman. Nyt tilalle on tullut suunnaton kateus. Hän on kateellinen minulle mitä pienimmistä asioista, ja se todella paistaa kilometrien päähän. Milloin on kateellinen kampaajakäynnistäni, lapseni toppatakista, kokkaustaidoistani jne. Hän pitää minua jonkunlaisena kilpailijana, ja hänen on pakko olla aina kaikessa hieman parempi kuin minä.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Annanko asian vain olla, vai puutunko siihen?
Kommentit (5)
Annat asian olla. Vittumaiset sukulaiset kuuluu kuvioon. Yrität olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Miten tuohon voi edes puuttua? Meinaatko tosiaan että se loppuu jos otat puheeksi että "älä viitsi vittuilla ja olla kateellinen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestä lisää aiheita joista olla kateellinen?
Ei kai kukaan tuollaisen kanssa jaksa olla tekemisissä pakollisia enempää.
Yritän välttää häntä kyllä mahd. paljon, mutta asutaan lähekkäin ja miehen vanhemmilla törmätään usein, joten ihan kokonaan en voi häntä pyyhkäistä pois mielestä. Haha ajattelin että tuosta voisi hyvässä hengessä keskustella (en kyllä tiedä miten) sillä aina kun nähdään, meidän välillä on tosi kireä ilmapiiri... -ap
Kysy joka kerta, mitä hän sanomallaan tarkoitti. "Mitä tuolla tarkoitit?" "Miksi sanoit noin?"
Ei kait tuollaiselle tapaukselle voi tehdä mitään.
Onkohan hän pohjimmiltaan mustasukkainen miehestäsi?
Aika pikkusieluinen ihminen kuitenkin tuo miehesi sisko! Jos olet itse ollut hänelle vain ystävällinen ja huomaavainen, hänellä ei ole mitään syytä purkaa omia negatiivisia tunteitaan sinuun! Valitettavasti tuollaiselle ihmisille ei juurikaan voi tehdä mitään. Ehkä edustat hänelle kaikkea sitä, mitä hän itse haluaisi olla? Loppukädessä ei juurikaan ole paljon tehtävissä, jos ystävällisyys ja kärsivällisyys ei ole juurikaan tuottanut tulosta...
Jos toinen ei pääse kateudentunteistaan eroon, eikä osaa edes hillitä omaa käytöstään (esim. peittää kateudentunnettaan, huonoa oloaan, vaan purkaa kaiken negan suhun) niin mitäpä siinä sitten.
Enkä usko suoraan puheeseenkaan... Harva kateellinen, pikkusieluinen ihminen kykenee rehellisesti, avoimesti ja kypsästi käsittelemään omia patoutumiaan, ikäviä tunteitaan, kateuttaan, mustasukkaisuuttaan... Huono käytös on epäkypsän ihmisen merkki.