Onko sun kumppanit olleet älyllisesti "samalla tasolla" kuin sinä?

Ei todellakaan ole. Kuulostaa narsistiselta, mutta näin kyllä on. Suhteessa kyllä siis edelleen. Tosin hänestä kyllä löytyy paljon muita hyviä ominaisuuksia. Hellä, auttava ja empaattinen. Arvostan näitä kyllä tosi pitkälle kumppanissa.

ei ole, ne on ollut tyhmempiä.

Naisillla on aika paljon sellaisiiia mielikuvia ja kliseitä. En onko se piinyttynyt ikäänkuin joksikin naisten selviytymismekanismikksi.

Koulu- ja työmenestyskö kertoo älykkyyden... No älykkyyttä on erilaista. En kokenut exää yhtä älykkääksi, vaikka menestyneempi työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Naisillla on aika paljon sellaisiiia mielikuvia ja kliseitä. En onko se piinyttynyt ikäänkuin joksikin naisten selviytymismekanismikksi.

Että noissa muslimimaisssakin se ettttä naiset kulkee siellä hunnnuissa niin on vissiin periytyy loogisesti sitä kautþta että sillä pyritään suojelemaan naista.

Täytyy myöntää että itseäni älykkäämmät on olleet. Se on ollut mun virhe. 

Kyllä ne musta kertoo aika paljon älykkyydestä. Jokainen tajuaa, että koulumenestys vaikuttaa tulevaisuuden vaihtoehtoihin paljon, joten älykkäät huolehtivat siitä, ettei tulevaisuus ryssää huonoihin arvosanoihin. Peruskoulusta älykäs saa helposti hyvät arvosanat.

Älykkyys korreloi myös menestyksestä työelämässä. Voi toki olla yksilöitä, jotka eivät halua edetä uralla vaikka älyä olisikin. Mutta toisin päin ei mielestäni toimi eli vähemmän älykkäät eivät kovin pitkälle pääse kipuamaan.

Jos mietin kumppaneitani, niin ei ole mitenkään säännönmukaisesti he olleet jotain yhtenäistä älyllistä tasoa. Useimmat on olleet keskiverron oloisia (kuten itsekin olen), mutta on joskus tulllut erittäin "yksinkertaisenkin" kanssa seurusteltua, ja pari kertaa huippuälykkään. Ahdistavinta oli olla huippuälykkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne musta kertoo aika paljon älykkyydestä. Jokainen tajuaa, että koulumenestys vaikuttaa tulevaisuuden vaihtoehtoihin paljon, joten älykkäät huolehtivat siitä, ettei tulevaisuus ryssää huonoihin arvosanoihin. Peruskoulusta älykäs saa helposti hyvät arvosanat.

Älykkyys korreloi myös menestyksestä työelämässä. Voi toki olla yksilöitä, jotka eivät halua edetä uralla vaikka älyä olisikin. Mutta toisin päin ei mielestäni toimi eli vähemmän älykkäät eivät kovin pitkälle pääse kipuamaan.

Miten tää nyt suhteeseen liittyy?

Ei kukaan ole samalla tasolla. Olen oppinut hyväksymään apinat ympärilläni. Tarkennan karvattomat apinat.

Mutta toisin päin ei mielestäni toimi eli vähemmän älykkäät eivät kovin pitkälle pääse kipuamaan.

Mielenkiintoista, oma havaintoni on aika päinvastainen. Tai no, jos on ihan todella tyhmä niin tuskin etenee. Mutta jos on suunnilleen keskimääräisen älykäs, mutta omaa sopivan luonteen ja ominaisuudet, on esim. kova sosiaalinen verkostoituja, energinen ja luova, innostunut siitä mitä tekee, tai vaan kova motivaatio pyrkiä eteenpäin ja ylös urallaan, niin usein nämä pärjää paljon paremmin kuin paljon älykkäämpi, joka esim. on vähän introvertti eikä niin "pyrkyri".

Itseluottamus tuntuu myös olevan tärkeä tekijä menestyksessä - tiedän monia erittäin menestyneitä ei-kovin-välkkyjä, jotka pärjää ihan sillä itsevarmuudellaan. Ja sitten taas tosi hyviä ja älykkäitä, jotka koko ajan pelkää etteivät osaa ja pärjää, eivätkä menesty antamansa epävarman kuvan takia.

Olen menestynyt sekä töissä ja opiskelussa, joten noiden perusteella vosiin sanoa itseäni keskitason älykkääksi. Siihen ryhmäänhän suurin osa meistä kuuluu.

Kun ajatelen puolisoani ja teinejäni, niin kyllä he kaikki taitaa olla minua älykkäämpiä.

Tosin ei niin paljon, että kokisin alenmuutta :)

Exavokki oli kyllä aikalailla tyhmempi mutta tuo kissa on samaa tasoa.

M

Suomeessssa on kateelllisuusverot ja kaiiikki. Tääällä moni veti ittensä hirteeen lama aikooina.

Kyllä, jos puhutaan pidemmistä suhteista. Ovat myös olleet yhtä neuroottisia kuin minäkin.

Kaikki ollet vähemmän älykkäistä kuin minä, ja pari suunnilleen samoissa älykkyyksissä kanssani. Nykyinen on tyhmempi kuin minä, ihan tarkoituksella, sillä tätä edellinen suhteeni oli kanssani yhtä älykkään kanssa, jonka kanssa kaikki muukin loksui kohdilleen, mutta joka sitten oli kuitenkin käärmeilijä, joka esitti mielellään että minä olen hänelle tärkein, mutta silti käytös osoitti toista, ja veikkaan että hänellä oli muitakin naisia samalla... Valitsin tarkoituksella tyhmemmän mutta minua hyvin kohtelevan ja minuun umpirakastuneen miehen. Vaikka olen hyvin älykäs, niin se ei tarkoita ettei minulla ole puutteita. Puutteitani ovat kirjaimellisuus, se että luotan siihen mitä minulle sanotaan, ja että asiat ovat niin kuin ne sanotaan. En siis ymmärrä läheisten kesken mitään sosiaalisia pelejä, enkä halua niitä opetellakaan, vaan minun ja toisen pitää olla juuri sellainen kuin on, ilman käärmemäisyyttä, pimittämistä, suoranaista valehtelua, sekä kertomatta jättämisiä. Rakastan tyhmempää miestäni siksi, että hän on täynnä hyviä piirteitä, ja sellaisia jota kanssani oleminen pitemmän päälle vaatii, eli rauhallinen, todella joustava, mukana kulkeva, ja jnka sanaa ei tarvitse koskaan epäillä.

Vierailija kirjoitti:

Suomeessssa on kateelllisuusverot ja kaiiikki. Tääällä moni veti ittensä hirteeen lama aikooina.

niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiinnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkköööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö?

Vierailija kirjoitti:

Suomeessssa on kateelllisuusverot ja kaiiikki. Tääällä moni veti ittensä hirteeen lama aikooina.

Kukakohaan näitäkään äijiä enäää muistaaa. Kuollu ja kuopaaattu.

Minä olen maalaisjärkisempi, mutta mies on sosiaalisesti älykkkäämpi. 

Miehen mukaan minä olen paljon älykkäämpi kuitenkin. 

Yleisesti eivät, poikaystäväni ovat olleet aika laidasta laitaan. Joissakin olen ihastunut pelkkään ulkonäköön ja fyysisyyteen. Muutama on ollut itseäni huomattavasti fiksumpi. Pari on ollut hyvin varakkaita.

Ehkä yksi yhdistä tekijä: olen ihaillut kaikissa miehissä jotain taitoa tai ominaisuutta.