Mikä mielenterv.ongelma sinulla on

Olen skeptikko. Suhtaudun kaikkeen ja kaikiin epäluuloisesti.

Bipo (tosin mania ollut vain kerran 4 v sitten), vaikea masennus, sos tilanteiden pelko, ahdistuneisuushäiriö. Ei ole kumppania eikä lapsia.

skeptikko kirjoitti:

Olen skeptikko. Suhtaudun kaikkeen ja kaikiin epäluuloisesti.

Vai oletko sittenkin luulotautinen tai epäluuloinen persoonallisuus

Keskivaikea toistuvajaksoinen masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Kumppania ei ole ollut koskaan.

Veikkaan, että av-mammojen yleisin mt-ongelma on hajusteyliherkkyys.

suomalainen rehellisyys, ei silti nukkuupa hyvin yönsä "häiriöstä" huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

skeptikko kirjoitti:

Olen skeptikko. Suhtaudun kaikkeen ja kaikiin epäluuloisesti.

Vai oletko sittenkin luulotautinen tai epäluuloinen persoonallisuus

Kommenttisi on epäluotettava. Suhtaudun siihen skeptisesti ja varautuneesti.

Todennäköisesti kaikki.

Olen haistavinani homeen monessa paikassa.

Ei ainakaan sama ko sulla.. stalkkis borealis lingvutus.. ;)

Olen lohjalta.

Sebhorrea succa

toiselta nimltään

Pityriasis simplex

Anoreksia, keskivaikea masennus sekä ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ahdistusta ei ole koskaan diagnosoitu häiriöksi mutta sen verran isossa roolissa se on elämässäni että enpä siihen lausuntoa tarvitsekaan.

Niin ja minulla on avopuoliso mutta ei lapsia. Meillä menee hyvin siitä huolimatta että minulla on omat vaikeuteni, mies on nähnyt tosi paljon vaivaa siihen että ymmärtäisi minua mahdollisimman hyvin ja arvostan sitä ja häntä ihan hirveästi.

Sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja masennus sekä yleistä ahdistusta.

Olen sinkku ja lapseton.

Lievä masennus, estynyt persoonallisuus (joka on kyllä kokoajan menossa parempaan suuntaan). Kumppania ei ole (eikä ole ikinä 24 vuoden aikana ollutkaan vaikka olen ihan normaalin näköinen ja oloinen nainen, yhyy) ja äidiksi kyllä haluaisin joskus. 

Tulevaisuudeltani haluaisin vain mukavan työn jossa viihdyn ja tasaista perhe-elämää rakkaan kumppanin, parin lapsen ja lemmikin kanssa. Tällä hetkellä vaikuttaa kyllä että en mitään noista tule saamaan, olen jumissa välivuosityössäni kun en keksi mitä alaa lähtisin opiskelemaan, eikä kukaan kiinnostu ikinä minusta romanttisessa mielessä :(

Toistuva masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Ihan hyvin pärjään äitinä ja kumppanina. Enemmän ongelmana on ollut hajoileminen paljon yksikseen ollessa loppuvaiheen opintojen takia. Saa nähdä miten jaksan, jos pääsen kokopäivätöihin lähiaikoina.

Masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja estynyt persoonallisuus. Ja alkoholismi, jos sekin lasketaan.

Sinkku ja lapseton olen, pari kertaa seurustellut mutta vaikeaahan se on löytää kumppania kun en itse uskalla juuri aloitteita tehdä. Lesbous tekee asiasta vielä vähän hankalampaa...

Ja N29

Vierailija kirjoitti:

Anoreksia, keskivaikea masennus sekä ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ahdistusta ei ole koskaan diagnosoitu häiriöksi mutta sen verran isossa roolissa se on elämässäni että enpä siihen lausuntoa tarvitsekaan.

Niin ja minulla on avopuoliso mutta ei lapsia. Meillä menee hyvin siitä huolimatta että minulla on omat vaikeuteni, mies on nähnyt tosi paljon vaivaa siihen että ymmärtäisi minua mahdollisimman hyvin ja arvostan sitä ja häntä ihan hirveästi.

En ymmärrä, miksi joku on alapeukuttanut tätä? Kateellisena siitä, että jollakin on puoliso joka hyväksyy viat ja tukee vaikeina hetkinä?

Ennen kuin kukaan ehtii olettaa että mies on se joka on joutunut opetella tavat millä ymmärtää minua, se on meillä molemminpuolista. Miehellä on myös masennusta ja vaikea lapsuus joka vaikuttaa häneen edelleen ja minä puolestani tuen häntä siinä. Joku voisi olla sitä mieltä että kaksi mt-ongelmaista eivät sovi yhteen, mutta meillä tämä toimii. Koemme että pystymme kumpikin ymmärtämään toisiamme samankaltaisten ongelmien kautta. Ja loppujen lopuksi olemme ihan tavallinen pariskunta; käymme ulkona voimavarojen mukaan, näemme kavereita ja teemme tavallista asioita.

Olen entinen anorektikko, mutta esikoista odottaessa sain syömiseni normaaliksi/terveelliseksi (koko raskautuminen oli yllätys, ihme), pian toista lasta odottaessa pääsin eroon päähänpinttymistä, esim. pakkomielteisestä kalorien laskusta. Myös kehonkuvani parani raskauksien ja imetysten ja tietenkin kaiken sen ihmeellisyyden ja positiiviisuuden myötä. Näin siis kehoni toimimisen oikein ja terveenä niin positiivisena ja koko minäkuvani eheytyi pala palalta. Ja olihan minulla paljon tukea, etenkin miehestä, näiden asioiden käsittelyssä. Isoin muutos alkoi silloin esikoisen raskausaikana kun sumuiset aivoni alkoivat toipua aliravitsemuksesta ja näiden asioiden ratkominen alkoi edistyä.

Skitsoaffektiivinen häiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko. Puoliso ja lapset hyväksyy ja ymmärtää.