Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ajanut itseni nurkkaan "kotirouvaksi", apua!
20.02.2013 |
Minun on pakko kirjoittaa jonnekin anonyyminä tilanteestani, sillä se on mielestäni niin nolo. Kirjoitin tänne lyhyesti jo viime syksynä mutta pitää taas avautua enkä viitsi enää samaa ketjua nostaa...
Olen kolmekymppinen, korkeakoulutettu ja mieheni on minua lähes parikymmentä vuotta vanhempi. Miehellä on 20-vuotias ammattiin valmistunut ja työssäkäyvä tytär, joka on aina asunut isänsä kanssa. Äitiään lapsi tapaa, mutta ei yövy tämän luona. Olemme olleet avioliitossa 5 vuotta ja meillä on yhteinen, 4-vuotias lapsi. Kun tulin kuvioihin, olin aika nuori enkä ottanut tomerasti kasvatusvastuuta tuolloin teini-ikäisestä lapsesta, ja teinikään ei ollut pahimmasta päästä. Välimme ovat hyvät.
Aika pian yhteenmuuttomme jälkeen aloin odottaa vauvaa, ja itsestään selvästi hoidin vauvan ja kodin siihen saakka, kun vauva täytti 3 ja palasin työelämään. MUTTA siitä työssäkäynnistä ei kerta kaikkiaan tullut mitään, koska mies on yrittäjä ja painaa todella pitkää päivää, ja kaikki, siis aivan kaikki kodin työt olivat minun hoidettavanani joka päivä. Siis se klassinen toinen työpäivä kotona odotti aina työpäiväni jälkeen. Kukaan muu kotitaloutemme aikuinen ei liikauttanut eväänsäkään kotitöiden eteen, ei edes lapsen päiväkotikuljetusten. Joka päivä oli sama rumba ruoanlaittoineen jne, no tiedätte kyllä. Ja selväksi tehtiin ihan miehen aikuisen tyttären toimesta, että arkisinkin piti olla oikeaa ruokaa eikä mitään Findusta. Jaksoin tätä puoli vuotta. Työssäni pärjäsin kuitenkin erinomaisesti, ja minulle tarjottiin ylennystä.
Ratkaisimme mieheni kanssa asian siten, että irtisanouduin työstäni ja siirryin mieheni yritykseen töihin. Tässä vaiheessa olin aivan loppuun palanut. VIRHE!
Käytännössä tämä tilanne johti siihen, että teen osa-aikaisia perustoimistotöitä mieheni yrityksessä. MUTTA kuitenkin lähes kaikki päiväni kuluvat kotitöiden tekemiseen. Yhteinen lapsemme on toki päivähoidossa, mutta minunhan kuuluisi tehdä päivät töitä eikä siivota aikuisten ihmisten jälkiä! En minä ole koulujani käynyt tätä varten!
Tässä tarkoitan erityisesti tätä 20 -vuotiasta miehen tytärtä, jolla ei ole aikomustakaan muuttaa omilleen, hän käy työssä mutta hänellä on taloudessamme eniten vapaa-aikaa ja käyttää rahansa miten tykkää. Eikä sekään mitään, mutta kun ei tee täällä talossa yhtään mitään, vaan olettaa, että minun tehtäväni on siivota hänenkin sotkunsa esim. kettiöstä! Jo silloin, kun jaksoin sen puoli vuotta käydä töissä, oli kotiin tullessani kaatopaikka vastassa.
Huolehdin kaikki, siis aivan kaikki juoksevat asiat kaupassakäynneistä ruoanlaiton kautta vesimittarin luentaan, siivouksista laskujen maksuun. Töitä teen sen, minkä näiltä ehdin. Alan olla todella ahdistunut tilanteesta. Tunnustan, että toivon, että tuo miehen aikuinen tytär muuttaisi jo omilleen, olisi yksi passattava vähemmän. Olen toivonut jo vuoden. Tämä tilanne jäi varmaan "päälle" siitä, kun olin kotona sen 3 vuotta.
Minua on nyt alkanut kaduttamaan se, että jäin pois "omasta" koulutusta vastaavasta työstäni, (vaikka tässä miehen yrityksessäkin koulutustani vastaavaa tehtävää olisi kun kehittelisi). Silloin olisi perusteet ilmoittaa tuolle aikuiselle lapselle, että alkaa osallistumaan kotitöihin tai siivouspalveun ostoon. Mutta kun nyt pyöritän kaikki päivät tätä huushollia yksin ja kai tuo aikuinen sitten luulee, että olen sitten ilmainen piika ja kaikki tehtävä ikään kuin "kuuluu" minulle aina vessojen pesusta tiskikoneen tyhjentämiseen ja roskapussin vientiin kuten hoitovapaani aikana! Ja auta armias kun miehen tytär huutaa jos kaapista on loppunut vaikka juusto! Tuntuu, että koordinoin jotain palvelutaloa.
Miten voikaan ihminen olla näin tyhmä :(
Minusta tuntuu, että minähän menetän arvoani työmarkkinoilla koko ajan, tätä on nyt jatkunut yli vuoden. Taitoni menevät hukkaan. Jos joskus joudun/haluan hakea ulkopuolelle töihin, joudun taas todennäköisesti aloittamaan ns. alusta kun en voi väittää tämän piikana oloni aikana mitään kovin ihmeellistä oppineeni. Minulla on kuitenkin vielä 30 vuotta työaikaa edessäni, ja nyt tuntuu, että olen pelannut korttini aika tyhmästi. Pitäisi kai tässä sivussa vaikka jatkokouluttautua jotenkin että pysyisin jotenkin tässä maailmassa mukana.
Tiedän, että vastaus tähän ongelmaan olisi ollut se, että en olisi alun alkaenkaan suostunut mihin tahansa, mutta voi voi :( Ja tuo miehen tytär kyllä on tehnyt selväksi käytöksellään, että piika olen.
Psykiatrilla olen jo käynyt ja diagnoosi oli depressio. Mutta on kai tämäkin, että nyt pitäisi alkaa lääkkeitä syömään että jaksan sietää ja passata aikuista miehen tytärtä?
Mies kuitenkin tekee sen, minkä töiltään pystyy. Miehen tytär sen sijaan siivoaa vain oman huoneensa, asuu kuin hotellissa, menee ja tulee, makaa huoneessaan, rentoutuu ja meikkaa. Ei osallistu menoihin. Ei suostu vahtimaan yhteistä 4-vuotiasta lastamme edes lyhyitä aikoja jne.
Olen tehnyt johtopäätöksen, että mies on täysi lapatossu kasvattajana. Ei vaadi edes täysi-ikäiseltä mitään. Niinkään en voi tehdä, että lopettaisin vaan siivoamisen. Ovat nimittäin aiemmin tottuneet siihenkin että on p*skaista..
Ajatuksia, vertaistukea? Tunnen olevani ihan nurkassa. Hävettää. Ja olen mielenterveydestäni jo huolissani. Ei ole kiva, kun joka päivä tympäisee.
Kommentit (11)
No palkatkaa nyt hyvänen aika ihan ensiksi vaikka siivooja, ja sitten sä palaat töihin. Ja jos kerran miehen aikuinen tytär käy töissä asuessaan kotona, voi häntä vaatia osallistumaan yhteisiin kustannuksiin. Voi alkaa siinä vaiheessa se omaan asuntoon muuttokin kiinnostamaan, kun ei saakaan siipeillä kotona ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en ihan tajua miten sulla voi olla noin vaikeaa pyörittää yhden pienen lapsen taloutta niin, että et pysty siinä ohessa työssä käymään? Siis ihan oikeasti?
En myöskään mitenkään tajua, miten sulle tulee ensimmäisenä mieleen jäädä pois töistä. Kun sinne kotiin voi palkata siivoojankin. Tai ottaa au pairin.
Ihan järjetön koko kirjoitus.
tee 3 vaiheinen suunnitelma
1. etsi itsellesi työ talon ulkopuolelta, heti. Sano miehellesi sinun mielentilasi järkkyy, jos joudut vielä olemaan kotona
2. palkkaa siivooja. Laita käymään vaikka päivittäin
3. keskustele tytön kanssa kun tulet kotiin. Jos keittiö on sekaisin, pyydä tyttöä tulemaan keittiöön ja kysy miksi täällä on tämän näköistä. Kysy olisiko liikaa vaadittu jos tämä voisi siivota jälkensä. Ja tämän jälkeen siivoatte jäljet yhdessä pois, heti. Sano että siivoat yhdessä ja näytät miten homma menee, mutta tämän jälkeen teet tämän joka päivä. Jos tytär kieltäytyy, sanot että asiasta jutellaan kun miehesi tulee kotiin. ja sitten juttelette, pidätte perhepalaverin ja kerrot miten sinä koet tämän.
Puhuminen auttaa aina ! jos ei auta, sitten sinun pitää jutella miehesi kanssa ja pyytää että miehesi tekee päätöksen asiaan. Uskon että jos laitatte tytön ruotuun, hän alkaa miettimään kotoa pois muuttoa hyvinkin pian.
Ja se siivooja. Ehdotat että tytär maksaa 1/3 osan, koska hänhän ei maksa mitään vuokraa, mutta ehdottomasti sotkee eniten. Jos hän käy jo töissä, silloin ei ole liikaa vaadittu että hän osallistuu talon kuluihin.
Kukaan ei näe sinun sisääsi, sinun pitää itse asiat kertoa muille.
ps vielä ei ole liian myöhäistä mutta kohta on. Tee jotain, tee jo tänään !
Mä en kyllä näe, miksi sentytön pitäisi teillä siivota. Sehän asuu omassa huoneessaan, jos kerran asuu kuin hotellissa, joten tuskinpa se nyt niin ylenmäärin teillä muita enempää sotkeekaan. Mikset komenna sitä miestäsi?
osta siivouspalvelu ja etsi uusi työpaikka. Eitoi nyt niin kovin monimutkaista ole. Mieskin voi maksaa siivouksesta. Ja tarjoa findusta tai peräti pelkkiä voileipiä tai salaaattia ( ne riittävät kyllä, silä kaikkihan syövät lounaan kodin ulkopuolella) - ne joille ei kelpaa, voivat kokata itse. Koskee sekä miestä että perheen naisia.
Ihan ensiksi lopeta se muiden passaaminen.
Jos ei muu auta niin muuta vaikka oman lapsesi kanssa muualle asumaan.
Sitten joko haet töitä muualta tai vaadit, että toimenkuvasi miehen firmassa päivitetään vastaamaan osaamistasi.
Muita vaihtoehtoja en näin äkkiseltään keksi. Kaikki pienimuotoinen lässynlässyn-sopiminen johtaa todennäköisesti vain tilanteen pahenemiseen. Ehkä joku asia saattaa muuttua hetkeksi, mutta pian kaatuu taas sinun hoidettavaksesi.
Parhaiten oppivat jos sinä jäät nyt hetkeksi pois kuvioista kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi simppeli ratkaisu olisi poismuutto. Ei siis ero, jatkaisitte miehen kanssa yhdessä, mutta asuisitte eri osoitteissa. Molemmilla olisi oma koti, ja voisit omassasi pitää yllä sellaista siisteystasoa kuin haluat.
Miehelle voisit sanoa esim. että rakastat häntä, mutta teidän toiveenne ja ajatuksenne arjesta ovat niin erilaisia, että voisitte siirtyä suhteeseen, jossa olette yhdessä vain viikonloppuisin ja lomalla. Jos mies muutenkin painaa pitkää päivää, tuskin hän osaa sinua kaivata arki-iltoina. Odotat että läheltä vapautuu asunto ja nappaat sen.
tai sitten sinun on vain yksinkertaisesti höllättävä. Palkkaatte sen siivojan, tai sitten alat laskea omia standardejasi kodinhoidon ja ruoanlaiton suhteen.
Anna rinsessan huutaa, kyllä sitäkin joskus elämä opettaa.
Parasta kuitenkin olisi, että muuttaisin pienemmän lapsen kanssa omilleen ainakin siksi aikaa, että tuo kotisi nykyinen kuningatar lähtee muualle hoviaan pitämään.
Masennus tapukkaa-- arvasin tuon diagnoosisi jo ensi kappaleista. Ei voi olla yliytsepääsemättömän vaikeaa pyörittää 4 hengen taloutta. Yh talouksia ja työyksinhuoltajia on maa täynnä, ja silti usiemmat onnistuu yhditämään työn/kodin saatika tuon yhtälön, että lapsi on päivähoidossa ja sinulla puolipäivätyö kotona. Päiväsi kuulostaa kyllä leppoisalata vaikka siinä nyt tulee yhden aikuinsen sotkujen siivoamista. Töyta puhuen tuon aikuisen tyttären potkaisin kyllä jo omilleen. Karhunpalveluksen tekee , jos antaa vain kotona olla.
Ammatti taito ei onneksi ole vuodessa kahonnut. Siitä vain hakemaan töitä kodin ulkopuoleta. Toiseille oikeasti sopii paremmin palkkatöissä olo. Kotiin ei kannata jäädä , jos olonsa kokee sielä ankeaksi.
Onnea työnhakuun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinkertaista. älä siivoa. jos joku kysyy miksi on sotkuista, totea että ei ole siivottu, ja sinäkään et jaksanut siivota.. huomenna sitten. jos muita alkaa häiritä sotku niin siivotkoon itse. ei se ole yksin sinun tehtäväsi, et ole mikään piika.
Mä en ainakaan siivoa jos ei huvita, eikä pieni epäjärjestys häiritse jos se ei kauaa kestä. kerran viikossa isompi siivous johon osallistuvat kaikki.
Et sinä tyhmä ole, mutta käsittämättömällä tavalla annat toisten, etenkin miehen aikuisen tyttären kävellä ylitsesi. Kyllä tuon ikäisen pitäisi osallistua kotitöihin, kun jo paljon nuoremmatkin osallistuvat. Toisekseen, jos hän ei opiskele vaan käy töissä, niin hänen kuuluu maksaa asumisestaan ja ruuasta. Tämän pitäisi olla aivan itsestäänselvä juttu!
Jos et saa tyttöä osallistumaan kotitöihin, voit ainakin jättää hänen pyykkinsä pesemättä. Sen pitäisi hiukan keventää kuormaasi. Vuokranmaksusta pitää ehdottomasti sopia, siihen ei ole edes mitään vaihtoehtoja. Summan pitää olla järkevä, mikään alle 500€:n summa ei tule kysymykseen.
Ja mene nyt töihin hyvä ihminen, jos olet koulutettu ja osaamisellasi on työmarkkinoilla kysyntää! Älä stressaa siitä siivoamisesta, jos toisille kelpaa sotkukin. Voit vaikka silloin tällöin lähteä lapsen kanssa viikonlopuksi hotelliin sotkua pakoon, jos kotona kovasti ahdistaa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tollaisia on ehdottomasti suurin osa teineistä (sanon näin vaikka itsekin olen vasta 20-vuotias). Liian moni on tottunut siihen että kyllä äiti siivoaa ja hoitaa ja sitten eletään kuin siat pellossa. Ikävä kyllä tämä asenne siirty sitten omaankin tulevaan kotiin
Olisi mielestäni erittäin kohtuullista vaatia nuorta osallistumaan kotitöihin. Oikeastihan aikaa ei mene päivässä kuin 15-30 minuuttia, kun laittaa tiskit ja pesee pyykit! Ruokaakin ehtii siinä tekemään. Pieni aika mutta suuri apu kotona.
Teette selvän sopimuksen asiasta, tai muuten tyttö saa maksaa olemisestaan (jonka voi käyttää sitten esim. siivoojan palkkaan). Suosittelen myös hankkimaan oman mieleisen työn niin pysyy ajatukset virkeinä ja sinä työelämässä kiinni :)
Itselleni on ollut aina selvää, kun kotona olen viikonpäivinä että teen ruoan, hoidan tiskit ja pesen pyykkiä jne. Näin vanhempien on mukavampi tulla kotiin työpäivän jälkeen kun ei ole tiskiläjä vastassa. En ole koskaan käsittänyt tuollaista passuuttamista. Tosin jokin yhteys saattaa olla sillä että olen jo useamman vuoden asunut yksin ja hoitanut omat asiani. Nyt vain rohkeasti asia esille!
Alue: Aihe vapaa
Et sinä ole mitään pysyvästi pilannut itseltäsi kotona ololla. Itse olin 9 vuotta kotona lasten kanssa ja heti sain töitä omalta alaltani (jolle olin kouluttautunut kotiäiteilyn aikana) vaikka moni väitti että on lähes mahdoton saada sellaisen kotonaolon jälkeen töitä ja vielä kun on nainen mikä on alallani harvinaista.
Tuosta täysi-ikäisestä tytöstä kotonanne sun täytyy puhua miehesi kanssa. Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin senkin, jos hän on sitä mieltä että tyttö saa asua kotona niin kauan kuin haluaa, mutta kerro ihmeessä että sinua asia ottaa päähän. Ja niille kotipalvelujen antamiselle sun täytyy laittaa stoppi jos et halua olla kaikkien ilmainen palvelija. Sinänsä olen kyllä huono puhuja että itse olen myös sellainen että olen ainioa joka meillä kotitöitä tekee, mutta toisaalta minua se asia ei haittaa ollenkaan.
Mutta pääasia on että mietit mitä nyt haluat elämässäsi tehdä, ja jos se on vaikka siirtyä oman alan töihin, niin alat määrätietoisesti etsiä paikkaa sieltä, ja rakennat omaa elämääsikin etkä vaan marise siellä turhautumassa kotipiikana.