Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko takaisin paikkakunnalle josta muutit pois,jos saisit sieltä töitä?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en!
Ahdasmielisempää pikkukuntaa saa hakea. Aina ja kaikessa piti olla miettimässä, että mitä ne ihmiset tästä sanoo. Rippikouluun oli pakko mennä, kukaan ei saanut poiketa mistään.
Nykyisimme en kuulu kirkkoon, lapsiamme ei ole kastettu ja mieheni on sivari. Oltaisiin koko kylän silmätikkuja.
En ikinä. Siinä on yksi asia, josta voin sanoa aivan satavarmasti että en ikinä. En milloinkaan muuttaisi sinne takaisin, en vaikka se kuviteltu työpaikka olisi kuinka hyvä ja kiinnostava.
En, siis jos töitä olisi saatavilla muualtakin. Halusin muuttaa pois pk-seudulta ja ihan samoista syistä olen sieltä pois pysynytkin, opiskelu-ja työasiat eivät ole mitenkään vaikuttaneet.
EN.
Pyrin välttämään koko paikkakunnan ajatteluakin... En ymmärrä niitä jotka ovat jääneet tuohon takapajuiseen, jumalanhylkäämään punaniskojen paratiisiin sen jälkeen kun täysi-ikäistyivät.
Enkä muuten muuttaisi sinne vaikka se työpaikka olisi viimeinen mahdollisuus saada laillista rahaa. Ennemmin alan vaikka huoraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, ehkä. Ongelma olisi se, että vaikka saisikin töitä, olisi suuri riski muuttaa sinne. jos työt loppuisivat, uutta työtä olisi huonosti tarjolla. Työnantajat siellä tietävät sen, joten työntekijöitä voi kohdella miten sattuun.
Lähdin stadista n 30 km päähän eikä paluuta ole:) Olen 3. polven stadilainen mutta en kaipaa sinne enää, joskus käyn kaupoissa tai syömässä ja sitten kiireellä kotiin tänne kehä 3 taakse:D Töissä tuossa puolimatkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei. Nyt kun on asunut sieltä poissa 20 vuotta eikä ole enää mitään muita siteitä sinne kuin omat vanhemmat (ja heitäkin käyn katsomassa vain noin kerran vuodessa), alkaa lapsuus- ja nuoruusmuistot himmetä niin paljon, että voisin harkita takaisin muuttamista. Onhan tuo kaunis maalaiskunta ja isoja kaupunkeja ympärillä, joten varmaan töitäkin olisi tarjolla myös miehelle. Vielä 10 vuotta sitten olisin sanonut ehdottomasti ei. Tosin voisin kyllä muuttaa sille seudulle johonkin naapurikuntaankin. Ei minulla ole kotipuolessa enää ketään kavereitakaan jäljellä, kun kaikki ovat muuttaneet sieltä pois, joten olisin ikään kuin uuspaikkakuntalainen enkä paluumuuttaja. Ei kyllä ole tarvetta muuttaa nykyiseltä paikkakunnaltani pois, kun molemmilla on täällä vakituinen työpaikka ja vastavalmistunut omakotitalo asuttavana, ja miehen sosiaalinen piiri on täällä, kun tämä on hänen kotikuntansa.
Jos siellä olisi odottamassa unelmatyö, niin mikä ettei. Pieni, nurkkakuntainen kylähän se on, mutta mukava paikka asua kuitenkin. Ja äitini asuu siellä. Nyt asun miehen takia isommassa kaupungissa, josta ei minulle töitä löydy :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin:( Sairaanhoitajan palkalla ei sieltä saa hyvää kämppää, ellei ota aivan järkyttävää asuntolainaa. Mutta kaipaan sinne kyllä kovasti. Nyt on perhe ja työt monen sadan kilometrin päässä.
En muuttaisi "kotipaikkakunnalleni" (lainausmerkit siksi, kun olen asunut useammassa paikassa mutta yhtä niistä pidän kotipaikkakuntanani vaikka olen muuttanut sinne alakoululaisena). En muuttaisi sen takia, että asun naapurikunnassa ja pystyisin aivan hyvin käymään töissä nykyisestä kodistani kulkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi. Syynä se, että olin koulukiusattu ja minulla oli siellä ahdistava nuoruus. Sieltä lähtemisen jälkeen en ole kohdannut kiusaamista enkä syrjintää. Pelkään, että en osaisi olla siellä luontevasti muiden ihmisten kanssa, ja itsetuntoni murentuisi ihan siksi että muistaisin jatkuvasti millaista elämä oli ennen ja millainen itse olin ennen. Todennäköisesti myös pelkäisin koko ajan, että omat lapseni tulisivat kiusatuksi, ja näkisin kiusaamista sielläkin missä sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin paikkakunnalle, jolta lahdin. Se on sopivan syrjainen, ei tarvitse tavata kuin niita, joita haluaa. Eli paikan valttina syrjainen sijainti korvessa. Kuitenkin kauppa lahella jne. Arvostan rauhaa.
En muuttaisi Tukholmaan enää, jos saisin töitä sieltä. Ja kyllä töitä saisinkin ja silti en lähde. Olen kotiutunut nykyiseen asuinpaikkaan niin hyvin, ettei ole ikävä kotikaupunkiini asumaan. Käyn siellä kyllä usein ystäviäni tapaamassa, mutta muutto...ei ikinä.
Johonkin projektiluontoiseen työhön kyllä, mutta lopullisesti en.
En muuttaisi. Ehkä aikakin on tehnyt tehtävänsä, mutta asiaan vaikuttavat myös monet muut tekijät. Vertailussa Kuopio ja Helsinki.
Tykkään todella Kuopiosta ja varsinkin kesäkaupunkina aivan loistava. Käymme siellä usein minun vanhemmilla (mummulassa).
Muuttaminen ei, koska;
- lapset syntyneet Helsingissä, koti täällä
- ystävät
- upea kulttuurianti (olen myös Kuopion kulttuuririennoista nauttinut)
- meri, tullut läheiseksi mieheni myötä
- sijainti, matkustamme työmme vuoksi ulkomaille
- ravintolatarjonta Suomen paras:)
Ei nyt muuta tule mieleen, mutta tämä on vaan koti! Olen siis asunut Helsingissä jo 18 vuotta.
En usko.
Lähdin sieltä yli 10 vuotta sitten ja sen jälkeen elämä on vienyt vähän sinne ja tänne. Siellä on kaikki pysynyt samana, samat kaverit ovat edelleen kavereita, samat kuviot, sama elämä. En usko, että enää yksinkertaisesti sopeutuisin sinne. Joutuisin aloittamaan kaiken alusta ja samaan aikaan en pystyisi, koska menneisyys olisi koko ajan kuitenkin läsnä.