Kuinka tärkeää teille on työ ja siinä menestyminen?
Olen aiemmin ollut uratykki, mutta nyt tuntuu, että se ei ehkä olekaan kovin tärkeää.
Kommentit (32)
Minulle on tärkeää, että olen ammattitaitoinen tekijä ja työni on tuottavaa. Lisäksi haluan töiden pysyvän sopivan haastavina, kyllästyn jos joudun toistamaan rutiininomaisesti jo osaamiani asioita. Sen sijaan en ole tittelin, kiitoksen ja kunnian kipeä. Minulle riittää se, että hommat pysyvät mielenkiintoisina.
Titteli ei ole tärkeä, mutta raha ja työn mielekkyys ovat. Tällä hetkellä rakentelen pikkuhiljaa päivätyöni ohessa sivutoimista yrittäjyyttä, jonka toivon mahdollistavan jonakin päivänä sen, että voin taas hypätä täysin yrittäjäksi.
Työ ja sen mielekäs hyvin tekeminen on ollut tärkeää, koska koen työni tärkeäksi. Se on ollut vahva osa minua. Minun on ollut vaikea ns. olla tekemättä mitään, äitiyslomallakin öisin valvoedsani imetysten välillä "harrastelin" alani juttuja. Kehitän mielelläni asioita ja teen paremmin, se tuo virtaa ja tekemisen meininkiä, kun on haasteita.
Nyt se ei enää tunnu siltä. Mehut loppu ja uusi nykyjohto työpaikassa ei jaa etiikkaa ja moraalia, millä töitä olen tehnyt. Edes lainsäädäntö ei ole niin tärkeää, ja minulle se on perusedellytys täyttää se, sen päälle rakennetaan vielä sitten hyvä työn laatu. Lisänä pari uutta tyyppiä, jotka kyynärpäätaktikoivat ja koulukiusaavat pikku hiekkalaatikollamme tajuamatta, ettei valtataistoja kannata käydä pikku hiekkalaatikoilla. Harkitsen lähtemistä, kiinnostavasta firmasta ja minua inspiroivista tehtävistä huolimatta, koska työ ei ole niin tärkeää, että jäisin kuuntelemaan kieroilup*aa, raatamaan itseäni enempää hajalle ja myymään moraalini.
Ammattietiikka on se, mikä työstä tekee tekemisen arvoista - kun taloudellisesti olen jo onnellisessa tilanteessa. Kotona ja vapaaehtoistyössä voisin olla varmasti yhtä onnellinen, pelkästään kotona en ehkä puolta vuotta kauempaa ilman alan "harrastelua" tai keikkailua tai muuta haastetta mielelleni.
No mä ooon aika hyvin nähnyt sen puolen ettttä mitä on ollta toimeton. Etttä kylllä terveys ja terrrveeellinen elämä on varmaan kuitenkin lopppujenlopuksi se nihin kaikkki lopulta hamuaaa. Hullluus on se toinen ääärilaita.
Ihannetilanne olisi työkyvyttömyyseläke ja osa-aikatyö päälle plus muita luottamustehtäviä, joita voi tehdä myös etänä tai ilman hankalia työkavereita.
8-4 elämä vaatii todella kovan palkan, että ihminen voisi realistisesti sanoa nauttivansa siitä.
Vierailija kirjoitti:
No mä ooon aika hyvin nähnyt sen puolen ettttä mitä on ollta toimeton. Etttä kylllä terveys ja terrrveeellinen elämä on varmaan kuitenkin lopppujenlopuksi se nihin kaikkki lopulta hamuaaa. Hullluus on se toinen ääärilaita.
Nähhny siii tarkoitan kokenuuut.
Tärkeää palkan kannalta ja muuten sen verran tärkeää, että on riittävän mielekästä, ettei se veetuta.
En ihmettele, vaikka ajatuksesi ovat alkaneet kääntyä tuohon suuntaan. Suomessa korkea verotus takaa sen, että minkä palkassa voittaa, sen veroissa menettää.
Mä haluaisin mennä töihin, mutta palan aina vähintään muutamassa kuukaudessa loppuun. Jännitän töissä oloa, vahtaan koko ajan kelloa. Olen stressaantunut enkä osaa olla normaalisti. Ylisuoritan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ooon aika hyvin nähnyt sen puolen ettttä mitä on ollta toimeton. Etttä kylllä terveys ja terrrveeellinen elämä on varmaan kuitenkin lopppujenlopuksi se nihin kaikkki lopulta hamuaaa. Hullluus on se toinen ääärilaita.
Nähhny siii tarkoitan kokenuuut.
Taii on se hullluudeenkin nähny elämässä mitä tarkoitttaa että ihmisestä tuleee hullu sekä agressiiiivinen hullu ja passssiivinen hullllu.
Tärkeää mulle työssä on hyvä palkka ja se, et työ on ns. siistiä sisätyötä.
Status - ihan sama, tärkeintä on että työ on mielekästä ja palkalla elää. Haluan että töissä ei tunnu siltä että elämä valuu hukkaan ja että työasioita ei tarvi miettiä vapaa-ajalla, siinä se.
On ollut tärkeää tähän asti, mutta olenkin vasta työurani alussa. Reilu neljä vuotta olen ollut vasta vakityössä. Työssä onnistuminen, menestyminen ja uralla eteneminen on ollut todella tärkeää ja olenkin jo 2 kertaa vaihtanut tehtävää "ylöspäin" näiden neljän vuoden aikana eli jonkinlaista urakiitoa on ollut aluillaan. Olen halunnut saada mainetta ja mammonaa, tehnyt mielelläni ylimääräistäkin ja kaiken ihan ilolla.
Nyt yhtäkkiä on alkanut tuntua, että tahtoisin olla töissä mahdollisimman vähän. Ja tehdä mahdollisimman vähän. Pitää kaikki mahdolliset lomat ja vapaat ja vaikka vaihtaa takaisin vähemmän vaativiin tehtäviin. Ja olen tästä itsekin ihan hämmentynyt, en tiedä mistä se johtuu. Elämässä tai työssä ei suurempia muutoksiakaan ole tapahtunut eli siitäkään en syitä keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ooon aika hyvin nähnyt sen puolen ettttä mitä on ollta toimeton. Etttä kylllä terveys ja terrrveeellinen elämä on varmaan kuitenkin lopppujenlopuksi se nihin kaikkki lopulta hamuaaa. Hullluus on se toinen ääärilaita.
Nähhny siii tarkoitan kokenuuut.
Taii on se hullluudeenkin nähny elämässä mitä tarkoitttaa että ihmisestä tuleee hullu sekä agressiiiivinen hullu ja passssiivinen hullllu.
Agresssiiivinen hulllu on selllainen etttä kun näkeee etttä joku on tehnyt uuutisissa jotain pahaaa täysin käsitttämätöööntä niiin alkaaa hakkkaaamaaan paikkkkoja ja passsiivinen hullu on selllainen etttei kykene edes vilkaisemaaan sanomalehteääää tai televisiiiota.
Mulla ei ole ollenkaan kunnianhimoa työn suhteen ja yritän päästä töissä aina hommista mahdollisimman helpolla. Käyn töissä jotta saan rahaa. Oikea elämä jossa on tavoitteita tapahtuu työpaikan ulkopuolella.
Ennen se oli kaikkein tärkeintä, nyt olen väsynyt ja tekisi mieli irtautua oravanpyörästä. Aion kuitenkin sinnitellä, koska raha mahdollistaa monia asioita. Kun olisi aikaakin...
Teen töitä noin neljä tuntia päivässä ja tienaan nettola yli 5000 euroa. Hommat ovat kohdillaan.
Minulle on tärkeää, että viihdyn työympäristössä, että on ammattitaitoiset työkaverit ja puhalletaan yhteiseen hiileen. Yhteishenki ja hyvä työilmapiiri on ehdoton must!
Palkka on tietysti tärkeä, mutta myös muut asiat vaikuttavat omaan työvireeseen.
Nolla eli yhtään tärkeää. Voisin olla koko elämäni kotona, mutta käyn töissä, koska minulla ei ole oikeutta elätyttää itseäni muilla. Eikä ole kyllä muillakaan.