Kun ihastuit selvästi itseäsi vanhempaan, näin jälkikäteen mitä hänessä näit?
Kommentit (20)
Olen ihastunut vain itseäni nuorempiin.
Hyvän ja innokkaan mulkun. Taitavan rakastajan, jota ei tarvitse elättää eikä katsella nurkissa pyörimässä. Ja oli vieläpä steriloitukin, eli ei ehkäisyongelmia.
Vaino 6kk vanhempi. Isot tissit hoikassa varressa.
Ihastun älykkäisiin ihmisiin, ei siinä ikää katsota. Sinällään, älykkäin nainen kenet olen tavannut oli minua huimat 2 vuotta vanhempi. Lasketaanko se? Terkkui Annalle :D
Intohimon suhteessa omaan alaansa. Ja muutenkin se vain paistoi.
Äly, into, taito, kokemus, huumori. Kaikki hyvin maskuliinisia hänellä.
Olin jo naimisissa.
En muista mitä hänessä silloin näin. Nyt kun häntä katson näen maailman parhaimman aviomiehen ja isän :)
Miten niin jälkikäteen?! Edelleen rakastan. On nuorekas yli 60v, mukava kaikille. Ottaa muut huomioon. Auttaa, puhuu ja pussaa. Ikä on pienin asia mikä suhteissa pitäisi merkitä.
Eri ihmisillä on tietysti vähän eri piirteitä, mutta yleensä olen vanhemmissa ihastunut samantapaisiin asioihin kuin nuorissakin. Esim. älykkyyteen, ystävällisyyteen, huumorintajuun, miksei hyvään ulkonäköönkin.
Vierailija kirjoitti:
Elämänkokemuksen, turvan. En ole ihastunut, mutta voisin kuvitella.
Vain ihmiset joilla ei ole kokemusta luulee näin
Tahdon kertoa miksi en ole ihastunut itseäni vanhempiin.
En ole koskaan ihastunut itseäni merkittävästi vanhempaan. Jopa 6 vuoden ikäero ylöspäin oli turnoff. Kysyin ikää suoraan, kun mies vaikutti ulkonäöllisesti minulle liian vanhalta. Keho oli ihan kunnossa, mutta naama ei ja se harmitti.
nainen
Sotilas evp. voi olla ryhdikäs raamikas vaikka 75+. Valkoiset hiukset, poikamainen käynti.
Itse ihastuin tutkijaan, mutta ei ollut stereotyyppisen hintelä.
Kyllähän se oli se valta-asema, ja kaikki mitä se toi mukanaan. Kun se katosi, katosivat selkääntaputtelijatkin eikä pyydetty enää mukaan kaikkiin tärkeisiin juttuihin. Silloin en vain sitä ymmärtänyt ja luulin että kyseessä on poikkeuksellisen karismaattinen ja pidetty yksilö.
No tätä ei varmaan lasketa, olin 17 v ja ihastuin 24-v mieheen. Hän oli niin aikuisen oloinen verrattuna oman ikäisiin poikiin ja oli kyllä mahdottoman komeakin ja tiesi miten saa tytön ihastumaan itseensä, sen toki tajusin vasta myöhemmin. Oli siis melkoinen naistenmies, mutta eihän sitä nuori tyttö ymmärtänyt, luulin, että minuun hän vain on ihastunut. Eihän tuo ikäero muuten vielä paha ole, mutta tuossa iässä kuitenkin merkittävä. Ja ikäero olikin ainoa syy, miksi en sitten kuitenkaan alkanut seurustelemaan miehen kanssa. Kun tajusin mikä mies oli miehiään, niin olinpa iloinen, että en mennyt lankaan. Sittemmin en ole ihastunut kehenkään selvästi vanhempaan, mieheni on mua vuoden vanhempi ja hyvä näin.
Olin itse parkymppinen ja hieman hankalassa elämäntilanteessa. Hän oli lähemmäs nelikymppinen ja varmaan itseäni viehätti se vakaus ja turvallisuus hänen kanssaan kun elämä vaikutti muuten niin sekavalta. Oli hyvin huomaavainen ja todella jalat maassa. Homma loppui kun itse jatkoin elämääni muihin kuvioihin. Hyvät muistot jäi, oli selvästi jotain mitä sillä hetkellä elämässäni tarvitsin.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja tarvitsin rahaa.
Nyt olet vanha ja edelleen tarvitset
Luulin ihastuneen ja rakastuneeni siihen viiisauteen,vakauteen, elämänkokemukseen.
Jälkikäteen , kyllä varakkuudella oli suurin merkitys kun ekoilta treffeiltä asti päästi asumaan ja matkustamaan ilman omaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaino 6kk vanhempi. Isot tissit hoikassa varressa.
Omaishoitajaksi päädyt
Elämänkokemuksen, turvan. En ole ihastunut, mutta voisin kuvitella.