Lapsi menee päiväkotiin, harjoittelu?

Me ollaan lasten kanssa käyty tutustumassa hoitopaikkaan yhdessä. Ollaan oltu noin tunnin verran jolloin esittelevät tilat yms. Olen siis ollut mukana.

Ekan kerran esikoinen tutustui perhepäivähoitoon 1,5v

Toisen kerran lapset oli 4,5v ja 2v kun menivät päiväkotiin jossa silloinkin käytiin tutustumassa.

Hyvin on nämä tutustumiset riittäneet.

Pidin parin viikon aikana 3 puolenpäivän tutustumista, joissa kaikissa olin mukana. Harmittaa tosi paljon jälkeen päin, koska tämä osoittautui aivan liian vähäiseksi.

Lapsi ollut aiemminkin hoidossa, mutta ei noin isossa ryhmässä mitä päiväkodissa on, joten yksinjääminen ei ollutkaan mikään helppo juttu. Edelleenkään hoitoon meneminen ei tunnu mielekkäältä. Lapsella ikää reilu 3 v.

Ja siihen, että haittaako ammattilaisia, jos vanhemmat käyvät tutustumassa paikkaan, mihin lapsi pitäisi voida jättää koko päiväksi hoitoon. Jos tämä haittaa pk-väkeä, niin kannattaa harkita todella tarkasti jättäisitkö lastasi sellaiseen paikkaan (minä en jättäisi). Miten muuten näet päiväkodin arkea ja rutiineja, kuin tutustumalla siihen myös itse. Ja samalla olet tukena ja turvana omalle lapsellesi.

Kävisin lapsen kanssa tutustumassa paikkoihin ja sit jättäisin esim. viikon aikana pariksi päiväksi puoleen päivään.

Itse kävin lapsen kanssa tutustumassa n.1h ajan ja sen jälkeen vein vaan hoitoon, kun en tajunnut, että pitäisi harjoitella...

Varasin runsaasti aikaa harjoitteluun, mutta sitä loppujen lopuksi tarvittiin aika vähän. Me aloitimme päiväkodista puhumisen ajoissa ja aina sellaisella iloisella ja positiivisella hehkutuksella, että tuonne pääset sitten, kun äiti menee töihin ja luvattiin, että seuraavalla kerralla pääset pihalle leikkimään. Sitten joku viikonloppu (tai meillä heinäkuussa arkipäivä, kun päiväkoti oli lomalla) mentiin pihalle leikkimään. Muistaakseni mentiin kahdesti ja vähän kurkittiin ikkunoistakin sisälle.

Eka varsinainen tutustumispäivä on aloitettu aina silloin, kun olen virallisesti hakenut lapselle paikkaakin eli olen hakenut 1-2 viikkoa etukäteen. Jos lapsi ei ole virallisesti kirjoilla, hän ei saa esim. syödä ja vanhempi on koko ajan vastuussa lapsesta, enkä oikein käsitä, mitä mieltä on viikko tolkulla roikkua lapsen mukana päiväkodissa, kun näin ei tule olemaan myöhemmin vaan lapsi on siellä yksin. Minusta tuo on lapsen huijaamista. Vanhemman tarkoitus on olla paikalla juuri sen verran, että lapsi tuntee paikan ja hoitajat turvalliseksi, ei roikkua siellä ikään kuin paikka olisi myös hänelle. Ekana päivänä on juteltu hoitajien kanssa ja leikitty pihalla muiden lasten kanssa aamupäivällä. Seuraavana päivänä mentiin jo syömään ja kuopus oli niin reipas, että kolmantena päivänä jätin aamulla pihalle ja hain ruoan jälkeen. Oli tosi innoissaan.

Päiväunia ei kuopuksen päiväkodissa saanut vanhemman kanssa harjoitella, esikoisen päiväkodissa sai, joten kuopuksen kohdalla neljäs päivä oli samanlainen kuin kolmas ja viidentenä päivänä oli sitten päiväuniharjoittelu ilman minua eli jätin aamulla ja hain päiväunien jälkeen. Olin varannut vielä toisen viikon harjoitteluun, mutta lapsi sopeutui niin loistavasti, että henkilökunnan kanssa sovittiin, ettei ole tarvetta enempää pyöriä siellä ja pystyin tekemään töitä ihan kunnolla.

Lapset ovat toki erilaisia, mutta samaan aikaan kuopuksen kanssa harjoitteli eräs isompi lapsi (5v), ja lapsi ei edes pihalla suostunut leikkimään vaan kyyhötti koko ajan äidin kainalossa. Koko viikon tulivat aina vaan aamupäivällä pihalle, ja lapsi toimi koko viikon samalla tavalla. Ei varmaan yllätä ketään, että seuraavan viikon jälkeen lapsi kirkui koko matkan päiväkodille eikä olisi millään halunnut jäädä, kun äiti lähti töihin. Liian hidas totuttelu voi mielestäni kääntyä koko päiväkotia vastaan, erityisesti jos äidillä itsellään on pelkkoja ja epäilyjä päiväkotia kohtaan. Aika paljon on omasta asenteesta kiinni.

Meillä lapsi aloitti päiväkodin 2 vuotiaana ja olin päiväkodilla puolipäivää kolmena päivänä. Lapselle tämä tuntui riittävän ja itse olin tyytyväinen kun näin millaisia hoitajat ovat ja minkälaisia muut lapset ovat. Näiden päivien aikan näin hyvin hoitajien välisiä kemioita ja ennen kaikkea näin miten hoitajat suhtautuivat lapsiin. Esim. selvisi hyvin kuka on suosikki lapsi ja kuka ei ole.

Lapsi joutuikin olosuhteiden pakosta vaihtamaan tarhaa 2,5 vuotiaana ja uudessa paikassa olin myös sen kolme puolikasta päivää. Tämä riitti lapselle hyvin. Tälläkertaa en päässyt tutustumaan hoitajiin ja lapsiin niin hyvin koska suurinosa lapsista oli vielä kesälomalla.

Suosittelen tarhaan tutustumista sekä lapsen että itsesi kannalta. Näet millainen paikka se päiväkoti on.

Meillä lapsi aloitti päiväkodin 2 vuotiaana ja olin päiväkodilla puolipäivää kolmena päivänä. Lapselle tämä tuntui riittävän ja itse olin tyytyväinen kun näin millaisia hoitajat ovat ja minkälaisia muut lapset ovat. Näiden päivien aikan näin hyvin hoitajien välisiä kemioita ja ennen kaikkea näin miten hoitajat suhtautuivat lapsiin. Esim. selvisi hyvin kuka on suosikki lapsi ja kuka ei ole.

Lapsi joutuikin olosuhteiden pakosta vaihtamaan tarhaa 2,5 vuotiaana ja uudessa paikassa olin myös sen kolme puolikasta päivää. Tämä riitti lapselle hyvin. Tälläkertaa en päässyt tutustumaan hoitajiin ja lapsiin niin hyvin koska suurinosa lapsista oli vielä kesälomalla.

Suosittelen tarhaan tutustumista sekä lapsen että itsesi kannalta. Näet millainen paikka se päiväkoti on.

4!!!!!!! Ihme, että tähänkin keskusteluun on pakko vetää tuo toisten, varsinkin äitien, mollaaminen! Lapset todellakin ON erilaisia. Joku 5v saattaa ihan oikeasti olla ujo ilman että se on kenenkään "syytä" tai ilman, että sinä tai sun lapsesi olisitte yhtään sen parempia tai oikeampia. Kun vein esikoista hoitoon hoitajan kyljessä kyhjötti n.3v lapsi ja hoitajat sanoivat, että "tämäkin tässä nököttää, ei leiki muiden kanssa jne." valitusta. Itselläni yksi kolmesta lapsesta on tosi arka ja ujo ja nään niin punaista kaltaistesi kirjoituksista. Antakaa arkojen lasten olla omia itsejään!!!!!!! Ei se ole maailman kamalin asia jos lapsi itkee äidin perään. Jeesus mitä sädekehän kiillotusta tuo "ei liene kenellekään yllätys, että....".

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 09:08"]

4!!!!!!! Ihme, että tähänkin keskusteluun on pakko vetää tuo toisten, varsinkin äitien, mollaaminen! Lapset todellakin ON erilaisia. Joku 5v saattaa ihan oikeasti olla ujo ilman että se on kenenkään "syytä" tai ilman, että sinä tai sun lapsesi olisitte yhtään sen parempia tai oikeampia. Kun vein esikoista hoitoon hoitajan kyljessä kyhjötti n.3v lapsi ja hoitajat sanoivat, että "tämäkin tässä nököttää, ei leiki muiden kanssa jne." valitusta. Itselläni yksi kolmesta lapsesta on tosi arka ja ujo ja nään niin punaista kaltaistesi kirjoituksista. Antakaa arkojen lasten olla omia itsejään!!!!!!! Ei se ole maailman kamalin asia jos lapsi itkee äidin perään. Jeesus mitä sädekehän kiillotusta tuo "ei liene kenellekään yllätys, että....".

[/quote]

Totean selvästi, että lapset ovat erilaisia ja että joskus liian hidas totuttelu kääntyy päiväkotia vastaan. En siis todennut, että olen parempi äiti tai että tuo toinen on huonompi. Antamassani esimerkissä oli todellakin kyse siitä, että äitiä pelotti ja hän oli epävarma päiväkodin suhteen ja todennäköisesti heijasti käytöksellään pelkoja lapsellekin. Tämä lapsi lopetti päiväkodin parin viikon jälkeen ja haki toiseen päiväkotiin. En tiedä, miten totuttelu siellä sujui.

Helsingissä on suositus, että harjoitteluun varataan pari viikkoa aikaa ja alkuun tosiaan lapset ovat vanhemman kanssa lyhyitä aikoja. Sitten jätetään lapsi sinne vaikka ap ulos vartiksi ilman vanhempia. Kerta kerralta pidennetään aikaa. Välissä voi pitää vapaapäivänkin.

Jos vain mahdollista, niin kannattaa varata se pari viikkoa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun lapsi saa ekan räkätaudin heti kun harjoittelu alkaa ja sitten jos siihen on varattu vaan muutama päivä aikaa, niin joutuu aloittamaan kylmiltään.

Vanhempien positiivinen ja rohkaiseva asenne auttaa kyllä paljon.

Käytiin harjoittelemassa alle vuoden ikäisen kanssa 3 päivää n. 2-h per päivä. Eka päivä oli ihan kiva ja asiallinen ja saimme hyvän kuvan päiväkodista. Seuraava päivä oli jotenkin kummallinen. Tulimme paikalle ja kaikki alkoivat pukea ulos. Meille sanottiin, että jääkää te vaan sisälle. No leikittiin sisällä toisen harjoittelevan lapsen kanssa ja kun muut tulivat ulkoa takaisin olin meidän aika mennä kotiin. Kolmas päivä olikin aivan hölmö. Ryhmän ope kehotti tulemaan myöhemmin paikalle ja kas hän olikin lähtenyt juuri sopivasti kotiin kun saavuimme sovittuun aikaan. Muut päiväkodin työntekijät ottivat lähes kaikki lapset viereiseen huoneeseen ja siinä sitten leikittiin sijaisen ja parin muun lapsen kanssa, joista toinen oli selvästi ryhmän hankalin tapaus ja yritti mm. lyödä ja potkia lastani. Tekisi mieli antaa negatiivista palautetta, mutta en halua heti saada hankalan vanhemman leimaa otsaan. Lisäksi en tiennyt, että harjoittelu pitää aloittaa maksupäivästä, jos haluaa esim. harjoitella poistumista/ syömistä. Sen olisi voinut kyllä kertoa etukäteen. Ihan naurettavaa toimintaa. Huomenna alkaa sitten lapsella 8 tunnin päivä. Jännittää ihan älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on suositus, että harjoitteluun varataan pari viikkoa aikaa ja alkuun tosiaan lapset ovat vanhemman kanssa lyhyitä aikoja. Sitten jätetään lapsi sinne vaikka ap ulos vartiksi ilman vanhempia. Kerta kerralta pidennetään aikaa. Välissä voi pitää vapaapäivänkin.

 

Jos vain mahdollista, niin kannattaa varata se pari viikkoa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun lapsi saa ekan räkätaudin heti kun harjoittelu alkaa ja sitten jos siihen on varattu vaan muutama päivä aikaa, niin joutuu aloittamaan kylmiltään.

Vanhempien positiivinen ja rohkaiseva asenne auttaa kyllä paljon.

2 viikkoa? Mihin niin paljon tarvitsee aikaa? Muutenkin on aika kyseenalaista, että vieras aikuinen pyörii päiväkodissa lapsensa kanssa kahden viikon ajan puoli päivää ja seuraa lapsiryhmän toimintaa. Mitenkä on ryhmän lasten yksityisyyden suojan laita?

Lapsi kävi pari kuukautta ennen varsinaista tarvetta osa-aikaisesti harjoittelemassa. Heitettiin suoraan syvään päätyyn, eikä oltu itse läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

4!!!!!!! Ihme, että tähänkin keskusteluun on pakko vetää tuo toisten, varsinkin äitien, mollaaminen! Lapset todellakin ON erilaisia. Joku 5v saattaa ihan oikeasti olla ujo ilman että se on kenenkään "syytä" tai ilman, että sinä tai sun lapsesi olisitte yhtään sen parempia tai oikeampia. Kun vein esikoista hoitoon hoitajan kyljessä kyhjötti n.3v lapsi ja hoitajat sanoivat, että "tämäkin tässä nököttää, ei leiki muiden kanssa jne." valitusta. Itselläni yksi kolmesta lapsesta on tosi arka ja ujo ja nään niin punaista kaltaistesi kirjoituksista. Antakaa arkojen lasten olla omia itsejään!!!!!!! Ei se ole maailman kamalin asia jos lapsi itkee äidin perään. Jeesus mitä sädekehän kiillotusta tuo "ei liene kenellekään yllätys, että....".

Lapset kasvaa osaksi yhteisöä ja heiltä ei muuta vaadita kuin sitä, että he käyttäytyvät kuin tuhannet muut.

Vierailija kirjoitti:

4!!!!!!! Ihme, että tähänkin keskusteluun on pakko vetää tuo toisten, varsinkin äitien, mollaaminen! Lapset todellakin ON erilaisia. Joku 5v saattaa ihan oikeasti olla ujo ilman että se on kenenkään "syytä" tai ilman, että sinä tai sun lapsesi olisitte yhtään sen parempia tai oikeampia. Kun vein esikoista hoitoon hoitajan kyljessä kyhjötti n.3v lapsi ja hoitajat sanoivat, että "tämäkin tässä nököttää, ei leiki muiden kanssa jne." valitusta. Itselläni yksi kolmesta lapsesta on tosi arka ja ujo ja nään niin punaista kaltaistesi kirjoituksista. Antakaa arkojen lasten olla omia itsejään!!!!!!! Ei se ole maailman kamalin asia jos lapsi itkee äidin perään. Jeesus mitä sädekehän kiillotusta tuo "ei liene kenellekään yllätys, että....".

Antakaa eloisien lasten olla omia itsejään!!!!!! Mikään sosiaalinen normisto ei saa enää nykymaailmassa rajoittaa. 

No onhan rakastamasi ja toivottu lapsesi jo täyttänyt kolme vuotta ennenkuin olet viemässä mihinkään? Asuttehan Suomessa.

Mikä on ongelma?

Ensin tunti-pari-kolme, neljä, viisi.. 

Asennoidut siirtymätilanteena, prosessina. 

Hyvin sujuu:

Perusturvallisuus on.

Kotikasvatus on.

Rakkautta on.

Rajat annettu ja asetettu on.

Leikitty on.

Ulkoiltu on.

Nukuttu tarpeeksi on.

Harjoiteltiin ihan sen mukaan miten ne hoitajat sano. Yhessä päiväkodissa sanoivat, että lähden ihan pariksi tunniksi pois. Toisessa taas oli kielletty lähteminen päiväkotialueelta, koska harjoitteleva lapsi ei ollut vielä virallisesti henkilökunnan vastuulla. 

Käytiin molemmat vanhemmat + lapsi tunnin mittaisella tutustumiskäynnillä ensin. Sitten minä menin seuraavana päivänä lapsen kanssa ja olin tunnin siellä mukana. Lapsi jäi pariksi tunniksi ilman minua päikkyyn. Seuraavana päivänä lapsen vaari meni mukana ja oli taas n. tunnin verran ja lapsi sen jälkeen pari tuntia. Seuraavana päivänä sama homma. Lähti menemään tosi hyvin eikä missään vaiheessa ole ollut mitään ongelmia. Lapsi tykkää mennä päikkyyn ja tulee iloisena vastaan kun menemme hakemaan hänet kotiin.

Meillä molempien kanssa päästiin tutustumaan kahtena päivänä niin, että olin itse mukana sen pari tuntia. Sitten jätin lapsen sinne vain pariksi tunniksi parina päivänä, ja sitten aloitettiinkin jo ihan normaali arki. Meidän lapset eivät olleet moksiskaan koko asiasta, vilkuttivat vaan ja menivät leikkimään kun lähdin.

Esikoisen kanssa samaa aikaan tutustumassa oli toinenkin lapsi, äiti lähti tunnin jälkeen ja lapsi huusi silmät päästään ja yritti roikkua äidissä ja veti oikein kunnon itkupotkuraivarit. Selvästikään kaikille se ei ole ihan yhtä helppoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on suositus, että harjoitteluun varataan pari viikkoa aikaa ja alkuun tosiaan lapset ovat vanhemman kanssa lyhyitä aikoja. Sitten jätetään lapsi sinne vaikka ap ulos vartiksi ilman vanhempia. Kerta kerralta pidennetään aikaa. Välissä voi pitää vapaapäivänkin.

 

Jos vain mahdollista, niin kannattaa varata se pari viikkoa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun lapsi saa ekan räkätaudin heti kun harjoittelu alkaa ja sitten jos siihen on varattu vaan muutama päivä aikaa, niin joutuu aloittamaan kylmiltään.

Vanhempien positiivinen ja rohkaiseva asenne auttaa kyllä paljon.

2 viikkoa? Mihin niin paljon tarvitsee aikaa? Muutenkin on aika kyseenalaista, että vieras aikuinen pyörii päiväkodissa lapsensa kanssa kahden viikon ajan puoli päivää ja seuraa lapsiryhmän toimintaa. Mitenkä on ryhmän lasten yksityisyyden suojan laita?

 

Päiväkodissa olevat lapset kyllä rikkovat muiden lasten yksityisyyden suojaa kertomalla kotonaan kaiken ryhmänsä ja päiväkodin muista lapsista (tai sitten eivät puhu sanaakaan päiväkotipäivistään). Ihan jo tuonti- ja hakutilanteissa näkee ja kuulee aikuisetkin kaikenlaista muista lapsista ja perheistä. Lisäksi päiväkodeissa vietetään tärkeän ihmisen päiviä, äitienpäiviä, isienpäiviä ja muita koko perheen juhlapäiviä, joihin perheet kutsutaan. Pitäisikö tämäkin käytäntö mielestäsi muuttaa?

Päiväkodin alkaessa on suositeltavaa ottaa lyhyehkö tutustumisjakso, jossa asteittain lapsen hoitopäivän pituutta lisätään. Ensimmäisenä päivänä tullaan vanhemman kanssa tunniksi tai kahdeksi. Kyllähän se vanhempienkin roolia rohkaisijana helpottaa, kun tietää millaista päiväkodin sisällä on (esim. lempilelut tai mielenkiintoiset kuvat sekä lapsen omat paikat naulakolla, pöydässä ja nukkarissa) ja millaiset opet/hoitajat ryhmässä on. 

Ja meidän päiväkodin henkilöstön kannalta ajateltuna on ihana tutustua myös lapsen vanhempiin ja perheeseen. Tuleehan meistä kasvatuskumppaneita ja vanhemmat kuitenkin tuntevat lapsensa parhaiten ja tietävät miten rohkaista ujouden tullessa tai miten lohduttaa itkun aikana. Pidän myös tärkeänä, että lasten vanhemmat pitävät meitä luotettavina ja voivat hyvillä mielin jättää lapsensa työpäivän ajaksi meidän kanssamme. Tämä helpottaa myös lapsen alkutaivalta kanssamme, kun vanhemmat voivat  aidosti puhua päiväkodista ja meistä hyvää :). Vanhemman negaatiot heijastuvat helposti lapsen tunteisiin ja asenteisiin.