Lue keskustelun säännöt.
Ehkä sittenkin haluaisin oman vauvan
18.02.2013 |
En ole ikinä välittänyt muiden lapsista. Olen jopa ihmetellyt vilpittömästi aiemmin miten kukaan haluaisi nahkapään vaivoikseen. Olisin todella huono ja kärsimätön äiti, ja tekisin varmaan kaikki mahdolliset virheet.
Silti olen yhtäkkiä tajunnut että haluaisinkin jonakin aamuna, mieheni kanssa viettämieni kiihkeiden öiden jälkeen huomata olevani raskaana, haluaisin odottaa, kokea synnytyksen, hoitaa omaa vauvaa. Haluaisin olla hedelmällinen nainen ja äiti.
Ongelma on se, että mieheni ei halua lasta, olen myös hänelle aina sanonut etten minäkään halua. En olekaan aiemmin halunnut. Mies haluaa selvästikin elää vapaasti ilman lasten aiheuttamia velvollisuuksia. Haluaisin että aloite lapsen hankkimiseen tulisi kokonaan hänen puoleltaan, koska hän haluaisi minut lastensa äidiksi. Haluaisin että hän kokisi raskauden rakkautemme alkuvoimaisena täyttymyksenä ja seksimme siunauksena, ei jonakin vastenmiellisenä velvollisuutena minua kohtaan.
Kärjistetysti olen mielessäni jopa ajatellut, että hankkiudun jotenkin salaa mieheltäni raskaaksi - "varastan" hänen spermansa, eroan miehestäni ja saan lapsen yksin, en koskaan enää ota yhteyttä rakkaaseeni enkä koskaan kerro miehelle että hänellä on lapsi. Tätä en oikeasti koskaan tekisi, se on vain sellainen uhmakas ja romanttinen haave tai ajatusleikki...
Kommentit (48)
Luettuani ap tarinasi minulle tuli mieleen eikö iso nukke olisi sulle paree!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan leikkinyt vauvanukeilla. Barbeillakin kun joskus leikin, mun barbit oli niitä jotka sekoili ja joutui kummallisiin kommelluksiin, ja sai kaikki muut barbit kiukkuisiksi, ei niitä jotka saivat vauvabarbeja.
Olen kyllä lapsellinen, mutta vastuuni kannan. Ajatukseni ovat rehellisiä. En halua leikkiä mitään kotia vaan haluan elää täyttä ja vahvaa elämää iloineen ja suruineen.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:58"]
Haluan kyllä jatkaa elämääni mieheni kanssa elämäni loppuun asti, koska rakastan häntä, oli meillä sitten lapsi tai ei. Mutta jotenkin vain haluaisin kiihkeästä rakkaudesta, tiedostamattomista vaistoista ja himokkaista öistä alkunsa saaneen lapsen. En osaa enkä jaksa nyt asiaa tämän enempää pohtia.
[/quote]
Hieman romantisoitu kuva sulla. :D Kauniit ja rohkeat tullut katsottua?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:14"]
En ole koskaan leikkinyt vauvanukeilla. Barbeillakin kun joskus leikin, mun barbit oli niitä jotka sekoili ja joutui kummallisiin kommelluksiin, ja sai kaikki muut barbit kiukkuisiksi, ei niitä jotka saivat vauvabarbeja.
Olen kyllä lapsellinen, mutta vastuuni kannan. Ajatukseni ovat rehellisiä. En halua leikkiä mitään kotia vaan haluan elää täyttä ja vahvaa elämää iloineen ja suruineen.
[/quote]
No jopa olet omaperäinen. Not.
En ole ikinä katsonut kauniita ja rohkeita. Olen kyllä luonteeltani romanttinen enemmän kuin järkiperäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:14"]
En ole koskaan leikkinyt vauvanukeilla. Barbeillakin kun joskus leikin, mun barbit oli niitä jotka sekoili ja joutui kummallisiin kommelluksiin, ja sai kaikki muut barbit kiukkuisiksi, ei niitä jotka saivat vauvabarbeja.
Olen kyllä lapsellinen, mutta vastuuni kannan. Ajatukseni ovat rehellisiä. En halua leikkiä mitään kotia vaan haluan elää täyttä ja vahvaa elämää iloineen ja suruineen.
[/quote]
No jopa olet omaperäinen. Not.
[/quote]
Mielestäni olen yhtä omaperäinen kuin kuka tahansa. Kaikki ovat omalla tavallaan omaperäisiä.
Usko nyt huviksesi, että vauvakuume on naisten vaiva. Ei mies voi tuntea sitä samalla tavalla. On aivan oikein, että sinulla on halu saada lapsi. Miehen kiihkeä ajatus liittyy johonkin aivan muuhun, mutta siitäkin on parhaassa tapauksessa seurauksena lapsi.
Näin se vaan menee. Puhu miehellesi toiveistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit että olet vielä nuori. Minulle tulee tunne, että et vain ole vielä kypsä äidiksi. Saatat ajatella monesta asiasta eri lailla vaikka parin vuoden kuluttua. Muistan kun itse aikoinani muutin mieleni ja aloinkin toivoa lasta. Minullakin se alkoi sellaisilla ajatuksilla, että tavallaan olisi hyvä ja helppoa jos sattuisi vahinko, ja sitten sen tilanteen myötä tottuisi ajatukseen ja unohtaisi ne "huonot puolet". Mutta parin vuoden kuluttua toiveeni oli kasvanut jo ihan todelliseksi. Siinä vaiheessa en enää ollut huolissani mistään vaivoista tai kasvatusongelmista. Halusin lapsen. Ei siinä enää siinä vaiheessa ollut mitään epäselvää. Jospa sinulla on meneillään samantapainen kehityskulku?
Mutta siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri, että jos haluaa miehen kanssa lapsen, niin suu on saatava auki. Ei mies ole ajatustenlukija. Ei sinun tarvitse ottaa asiaa puheeksi projektipäällikkönä kalenteri kädessä kinuten. Ei kaikkien parien lastenteko ole sellaista! Se voi olla vaikka kuinka ihanaa, romanttista ja jännittävää. Kalentereita mietitään sitten jos on pidempään yritetty eikä lasta kuulu. Ja -nimimerkillä kokemusta on- jopa kalentereiden ja hedelmöityshoitojen jälkeen mies voi olla erittäin ylpeä ja kyyneleisen onnellinen saadessaan lapsen syliinsä. Voi myös olla, että mies ei koskaan tule haluamaan lasta. Onhan se nyt ihan välttämätöntä että te keskustelette tästä.
Nykyään kun meillä on näitä ehkäisyvälineitä niin nainen on toisella tavalla vastuussa kehostaan kuin ennen vanhaan. Ei voi heittäytyä "luontokappaleeksi". Vastuun ottaminen on myös aikuisuutta. Enkä itse asiassa usko, että niitä vanhoja aikoja juuri kannattaa romantisoida. Aika karua olisi tainnut olla äidiksi tuleminen vaikka keskiajalla.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:27"]
Sanoit että olet vielä nuori. Minulle tulee tunne, että et vain ole vielä kypsä äidiksi. Saatat ajatella monesta asiasta eri lailla vaikka parin vuoden kuluttua. Muistan kun itse aikoinani muutin mieleni ja aloinkin toivoa lasta. Minullakin se alkoi sellaisilla ajatuksilla, että tavallaan olisi hyvä ja helppoa jos sattuisi vahinko, ja sitten sen tilanteen myötä tottuisi ajatukseen ja unohtaisi ne "huonot puolet". Mutta parin vuoden kuluttua toiveeni oli kasvanut jo ihan todelliseksi. Siinä vaiheessa en enää ollut huolissani mistään vaivoista tai kasvatusongelmista. Halusin lapsen. Ei siinä enää siinä vaiheessa ollut mitään epäselvää. Jospa sinulla on meneillään samantapainen kehityskulku?
Mutta siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri, että jos haluaa miehen kanssa lapsen, niin suu on saatava auki. Ei mies ole ajatustenlukija. Ei sinun tarvitse ottaa asiaa puheeksi projektipäällikkönä kalenteri kädessä kinuten. Ei kaikkien parien lastenteko ole sellaista! Se voi olla vaikka kuinka ihanaa, romanttista ja jännittävää. Kalentereita mietitään sitten jos on pidempään yritetty eikä lasta kuulu. Ja -nimimerkillä kokemusta on- jopa kalentereiden ja hedelmöityshoitojen jälkeen mies voi olla erittäin ylpeä ja kyyneleisen onnellinen saadessaan lapsen syliinsä. Voi myös olla, että mies ei koskaan tule haluamaan lasta. Onhan se nyt ihan välttämätöntä että te keskustelette tästä.
Nykyään kun meillä on näitä ehkäisyvälineitä niin nainen on toisella tavalla vastuussa kehostaan kuin ennen vanhaan. Ei voi heittäytyä "luontokappaleeksi". Vastuun ottaminen on myös aikuisuutta. Enkä itse asiassa usko, että niitä vanhoja aikoja juuri kannattaa romantisoida. Aika karua olisi tainnut olla äidiksi tuleminen vaikka keskiajalla.
[/quote]
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Uskon kyllä että tapoja on monenlaisia ja mies voi olla onnellinen myös vaimon toiveesta hankitusta lapsesta. Minulla ei ole - ainakaan vielä - niin suuri vauvakuume että alkaisin keskustella asiasta miehen kanssa tai suunnitella lapsen hankintaa tietoisesti.
Keskiajalle en haluaisi, enkä sitä vanhoja aikoja sinänsä romantisoi. Enkä halua heittäytyä vastuuttomaksi. Mutta kai minä saan silti toivoa, että saisin kokea jotain niin huumaavaa kuin sen että miehestä olisi luonnollisella tavalla seksikkäs ajatus saattaa minut raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toki saat toivoa. Ja voi olla että saat sen vielä kokeakin, ihan oikeasti!
Kypsyttele asiaa. Js olet ihan parikymppinen, niin kiirettä ei ole. Mutta jossain vaiheessa sinun on kyllä puhuttava asiasta koska jos olette tähän mennessä puhuneet, että lapsia ei tehdä, niin tuskin mies asiassa aloitetta tekee. Ainakin siihen et voi luottaa. Hän voi jopa ajatella loukkaavansa sinua jos ottaa asian puheeksi. Hän olettaa että hänen naisensa ei halua lasta.
Ja tarvitseeko sitä ollakaan kypsä äidiksi siinä vaiheessa kun vauva saa alkunsa? Eikö pitkä raskausaika sitten olekin juuri sitä kypsymistä varten? Nuorista ja ulkopuolisen silmään lapsellisesta ihmisistä voikin löytyä yllättävää kypsyyttä tositilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä edellisille kommentoijille, että kyllä niitä vauvakuumeisia miehiäkin on. Minun mieheni oli ajatukselle valmis paljon ennen minua, ja tunnen muitakin vastaavia tapauksia. Mutta ap:n mies ei näiden tietojen perusteella kuulune heihin.
Raskauden aikana useimmat kypsvät, kyllä. Tarkoitin oikeastaan, että et liene kypsä tekemään päätöstä nyt. Sitä päätöstä että puhut miehellesi ja jätätte ehkäisyn pois. Et oikeasti halua vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....ja taas jatkan. Et siis halua vielä, muta aika voi hoitaa asian niin, että tämänhetkiset ongelmakohdat eivät sitten enää tunnukaan ongelmakohdilta lainkaan?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 02:48"]
Kasvaa yritän jatkuvasti, olen kyllä omastakin mielestäni hieman lapsellinen joissain asioissa. Olen liian tunteellisesti yleensäkin elämän suuriin asioihin liittyen. Kaikkein pahinta mielestäni olisi kuitenkin tässä tilanteessa alkaa painostamaan ja ahdistamaan miestäni ja alkaa "keskustella" asiasta jossa ei hänen mielestään mitään keskusteltavaa ole. Haluaisin että lapsen saaminen olisi suuri nautinto ja onni, jossa ei ole taustalla asiasta jankuttanut vaimo. Voin elää ilmankin lasta, ja vaikka olen itse yllättynyt siitä että olisin valmis sellaisen hankkimaan, tässä ketjussa pohdiskelin lähinnä kuvitteellista ideaalitilannetta joka töydentäisi keskinäisen rakkautemme.
[/quote]
Kuule, sä sanot että sä olet aika nuori vielä. Jos jo nyt olet alkanut haikailla lapsen perään, voit olla varma, ettei se tunne iän myötä ohi mene, vaikka kuvittelisitkin nyt niin.
Lisäksi miehesi voi olla asenteessaan tiukka vain sen takia, että olette yhdessä niin päättäneet. Saattaa myös olla, että jos sinä hautaat lapsihaaveesi miehesi takia ( jos hän sanookin, ettei halua kanssasi lasta, mikä olisi ihan ymmärrettävää, sen verran naiivilta typerykseltä vaikutat), hän kuitenkin siinä viimeistään 40 v tienoilla toteaa, että ei hitto, hän haluaakin lapsen, ja jättää silloin jo hedelmättömän sinut kuin nallin kalliolle.
Mutta joo. Jos haluat lasta, kerro se. Ei sen tarvitse olla painostusta tms. Mutta sulla tuntuu olevan niin epärealistinen kuva ylipäätään lapsen saamisesta, että sun ehkä kannattaa kypsytellä vielä jokunen vuosi ennen kuin hommaan ryhdyt.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:06"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 02:48"]
Kasvaa yritän jatkuvasti, olen kyllä omastakin mielestäni hieman lapsellinen joissain asioissa. Olen liian tunteellisesti yleensäkin elämän suuriin asioihin liittyen. Kaikkein pahinta mielestäni olisi kuitenkin tässä tilanteessa alkaa painostamaan ja ahdistamaan miestäni ja alkaa "keskustella" asiasta jossa ei hänen mielestään mitään keskusteltavaa ole. Haluaisin että lapsen saaminen olisi suuri nautinto ja onni, jossa ei ole taustalla asiasta jankuttanut vaimo. Voin elää ilmankin lasta, ja vaikka olen itse yllättynyt siitä että olisin valmis sellaisen hankkimaan, tässä ketjussa pohdiskelin lähinnä kuvitteellista ideaalitilannetta joka töydentäisi keskinäisen rakkautemme.
[/quote]
Kuule, sä sanot että sä olet aika nuori vielä. Jos jo nyt olet alkanut haikailla lapsen perään, voit olla varma, ettei se tunne iän myötä ohi mene, vaikka kuvittelisitkin nyt niin.
Lisäksi miehesi voi olla asenteessaan tiukka vain sen takia, että olette yhdessä niin päättäneet. Saattaa myös olla, että jos sinä hautaat lapsihaaveesi miehesi takia ( jos hän sanookin, ettei halua kanssasi lasta, mikä olisi ihan ymmärrettävää, sen verran naiivilta typerykseltä vaikutat), hän kuitenkin siinä viimeistään 40 v tienoilla toteaa, että ei hitto, hän haluaakin lapsen, ja jättää silloin jo hedelmättömän sinut kuin nallin kalliolle.
Mutta joo. Jos haluat lasta, kerro se. Ei sen tarvitse olla painostusta tms. Mutta sulla tuntuu olevan niin epärealistinen kuva ylipäätään lapsen saamisesta, että sun ehkä kannattaa kypsytellä vielä jokunen vuosi ennen kuin hommaan ryhdyt.
[/quote]
Minulle tuli kuva, että aloittaja on assosioinut tämän vauvan saamisen/tiineytymisen osaksi jotakin ylikornia seksifantasiaansa.
Toivottavasti hän ei lähde tältä pohjalta ideaa käytännössä toteuttamaan :(
Jos haluat että lapsi on miehelle suurin lahja jonka voit hänelle antaa jne. mitä tossa nyt höpötitkään, niin sun on vaihdettava miestä. Jos olette vuosikaudet olleet yhdessä sillä mielellä että lapsia ei teille tule, ja mieskin näkee lapset rasittavina räkänokkina jotka pilaavat vapaan elämän, niin ei se ajatus siitä yhtäkkiä kuin taika iskusta muutu täysin päin vastaiseksi. Tai ehkä muuttuukin, muuttuhan sinullakin, mutta se saattaa tapahtua vasta vuosien päästä tai ei silloinkaan. Turha kuvitella että miehestä joka ei pidä lapsista tulee yhtäkkiä lapsirakas.
Mut joo, kannattaa kasvaa vielä hetki ja kirjotella vaikka pari novellia ajan kuluksi. Kun vauva syntyy, joudut unohtamaan tuon yliromanttisen mielikuvitusmaailmasi ja heräämään kyyniseen todellisuuteen jossa ei ole mitään uuh aah hedelmällisyyden jumalattaria tai rakkauden ruumiillistumia. Tai ehkä siinä kävisi niin että ritarisi juoksee lähibaariin nostamaan kuppia muiden kääpiöiden kanssa, sillä välin kun sinä hoilaat lastenlauluja kotipesässä tukka likaisena rääkyvän kupeitten hedelmän kanssa, joka ei nuku koskaan.
Hormonit puhuvat! Ihmisen erottaa eläimestä kyky tehdä älyllisiä valintoja vaistoihin perustuvien sijaan.
Kiitos vastauksista joita iltapäivän aikana aloitukseeni on tullut, en aiemmin päässyt niitä kommentoimaan. Pohdiskelen joitakin pointtejanne:
"Et siis halua vielä, muta aika voi hoitaa asian niin, että tämänhetkiset ongelmakohdat eivät sitten enää tunnukaan ongelmakohdilta lainkaan?"
Voi olla. Ehkä. Ehkä annan ajan vain kulua :)
"Jos haluat että lapsi on miehelle suurin lahja jonka voit hänelle antaa jne. mitä tossa nyt höpötitkään, niin sun on vaihdettava miestä."
En halua miestäni vaihtaa koska hän on minulle rakkainta maailmassa.
"Kun vauva syntyy, joudut unohtamaan tuon yliromanttisen mielikuvitusmaailmasi ja heräämään kyyniseen todellisuuteen jossa ei ole mitään uuh aah hedelmällisyyden jumalattaria tai rakkauden ruumiillistumia."
Juuri tätä tarkoitinkin koko ajatuksellani: monelle äidille täällä vauvan saanti tuntuu olevan kovin kyynistä ja tiukkapipoista puuhaa, jota en missään nimessä tahdo kokea. Tahtoisin juuri siksi, että kyseessä olisi romanttisen rakkauden mukanaan tuoma luonnollinen asia.
"Minulle tuli kuva, että aloittaja on assosioinut tämän vauvan saamisen/tiineytymisen osaksi jotakin ylikornia seksifantasiaansa."
Vauvat eivät ole osa seksifantasioitani. Sitä paitsi mieheni kanssa minun ei tarvitse fantasioida :)
"Kuule, sä sanot että sä olet aika nuori vielä. Jos jo nyt olet alkanut haikailla lapsen perään, voit olla varma, ettei se tunne iän myötä ohi mene, vaikka kuvittelisitkin nyt niin."
Voi olla totta. Siksipä tätä asiaa nyt jo pohdinkin.
"Lisäksi miehesi voi olla asenteessaan tiukka vain sen takia, että olette yhdessä niin päättäneet. Saattaa myös olla, että jos sinä hautaat lapsihaaveesi miehesi takia ( jos hän sanookin, ettei halua kanssasi lasta, mikä olisi ihan ymmärrettävää, sen verran naiivilta typerykseltä vaikutat), hän kuitenkin siinä viimeistään 40 v tienoilla toteaa, että ei hitto, hän haluaakin lapsen, ja jättää silloin jo hedelmättömän sinut kuin nallin kalliolle."
Mitään päätöstä ei olla tehty, asiasta on korkeintaan puhuttu yleisellä tasolla ettei kumpikaan lasta halua. Eikä lapsen saanti miehelleni tunnu olevan tärkeää, sitä paitsi hän rakastaa minua niin paljon ettei sellaisen asian vuoksi minua jätä. Eikä minulla mitään suurta "lapsihaavetta" ole, on vain sellainen tunne että ehkäpä sittenkin voisin miehelleni lapsen tehdä jos hän itse sitä haluaisi, ja myös sellainen tunne että haluaisin juuri hänen siittämänsä lapsen, koska rakastan häntä niin paljon - lapsi olisi kuin osa häntä, yhteisen rakkauden hedelmä. Mieheni lapsi saisi taatusti hyvät geenit.
Mieheni taitaa muuten osittain rakastaa juuri tietynlaista naiiviuttani, tai sellaista romanttista avointa suhtautumista elämään yleensäkin, en ole kyyninen tai äkäinen kuten monien hänen ystäviensä vaimot.
"Jos haluat lasta, kerro se. Ei sen tarvitse olla painostusta tms. Mutta sulla tuntuu olevan niin epärealistinen kuva ylipäätään lapsen saamisesta, että sun ehkä kannattaa kypsytellä vielä jokunen vuosi ennen kuin hommaan ryhdyt."
En halua lasta niin paljon että kertoisin sen miehelleni. Ehkä mun tosiaan kannattaa asiaa vielä pohtia. Tai sitten ei.
Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista.
Haluan kyllä jatkaa elämääni mieheni kanssa elämäni loppuun asti, koska rakastan häntä, oli meillä sitten lapsi tai ei. Mutta jotenkin vain haluaisin kiihkeästä rakkaudesta, tiedostamattomista vaistoista ja himokkaista öistä alkunsa saaneen lapsen. En osaa enkä jaksa nyt asiaa tämän enempää pohtia.