Haluisin deittailla kun on aikaakin..

Perusjantterit ovat ongelman juurisyy. Henkilökohtaisesti miehenä en voi sietää perusjanttereita, jotka saturoivat koko deittailuskenen täysin naurettavalla lähestymisvimmallaan naisia kohtaan.

Siinähän deittailevat. En aio olla enään yhdenkään naisen egobuusti. Vedän mielummin käteen kun katson sitä kieroilua.

Ka, useimmat meistä ovat useimmilta piirteiltään ihan tavallisia. Perusjanttereita ja -jenniinoja. Suuriksin luulemma erot ovat ihmiselon ja -habituksen kokonaisuutta katsellen lähinnä vivahde-eroja. Minulla - noin esimerkiksi - oli kuvankaunis tyttöystävä aikanaan. Vähän aikaa toki vain, mutta kuitenkin. Hänellä oli kaksi jalkaa, kaksi kättä, pää, pitkä tukka, hoikka vartalo, kohtalaisen älykkäät aivot ja ihan tavalliset puheet. Ja kun häntä katsoi silmiin läheltä, näki kaksi tavallista silmää. Itse asiassa... läheltä katsoen hän näytti ihan tavalliselta. Oli myös huomattavan älykäs luokka- ja partiokaveri mukulana ja teininä. Ei hän nyt duunariduunia tee, mutta ihan tavalliseksi luokiteltavaa asiantuntijatyötä.

Tyttöystäväni tapasivat olla älykköjä. Vaimoni ei ole älykkö. Ja katso: vuosien mittaan hän on suorittanut kaksi yliopistotutkintoa ja työskentelee hyvässä ammatissa.

Hitostako sen tietää, kuka on perus-mitäkin? Turha niitä ansioluetteloita on katsella, kun kumppania etsii. Ennen vanhaan valinta tehtiin intuition perusteella, ja hyvä tapa se on vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän deittailevat. En aio olla enään yhdenkään naisen egobuusti. Vedän mielummin käteen kun katson sitä kieroilua.

Tää on hankala juttu, koska sä et voi koskaan tietää mitkä on naisen motiivit sun suhteen.

Kun paljon treffailee niin välillä tulee tunne, että vaikka pääsisinkin saman naisen kanssa sinne 3. tai 4.treffeille asti niin mulla ei silti ole häneen mitään todellisia mahdollisuuksia, hän vain käyttää minua itsetunnon kohotuksena. Jonain harjoittelualustana niitä komeampia sytyttävämpiä miehiä ajatellen..

Olet vain se kiva kaveri josta puuttuu se jokin.