Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja sinkkuystävä
16.02.2013 |
Itsekin olin sinkku vielä 2 vuotta sitten ja kävin paljon ulkona nyt 38 vuotiaan sinkkuystäväni kanssa. Nyt olen naimisissa ja vauva tulossa, tämä ystäväni on edelleen sinkku ja käy paljon ulkona edelleen. Miestä ei vaan ole löytynyt vaikka hänkin haluisi perheen perustaa.
Itseä harmittaa kun tämä entinen hyvä ystävä ei ole pitänyt mitään yhteyttä raskausaikana, ei edes viesteihin vastannut, onnitellut naimisiinmenosta tms.Kun kerroin raskaudesta, ainoa kommentti oli "ai kun itsekin löytäisi miehen ja saisi lapsen kun on jo ikää". En tajua, miten tämä mun raskaus liittyy hänen elämäänsä, jos on kateellinen tms. Hän on kaunis nainen ja miehiä olisi "tarjolla" mutta kukaan ei tunnu sopivalta.
Loukkaa se, kun tuntuu etten olisi ansainnut onnea hänen mielestään.Itselle raskaus oli yllätys kun luulin etten voi saada lapsia.
Kommentit (11)
Jos on vaan hänelle kova paikka? Sinulle on tulossa kaikki, mistä hän on haaveillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on, että olette täysin erilaisissa elämäntilanteissa ja että sinun elämäsi selkeästi on nyt tämän ystäväsi mielestä ihanampaa. Hän on kateellinen ja suojelee itseään siten, ettei pidä yhteyttä. Miten ihmeessä et näe oman napasi yli tätä?
Olen itse perheellinen, mutta tajuan mielettömän hyvin, mitä sinkkuystäväni käy läpi. En siis marttyyrina mieti, miksi minun onneeni ei osallistuta minua miellyttävällä tasolla vaan nimenomaan annan ystäväni osallistua sillä kapasiteetilla, mihin hän kykenee. Soitan, tekstaan ja viestittelen. Välillä saan vastauksia, välillä en. Sovimme tapaamisen kahvilaan ja kun tulin ilman kuopustani, ystäväni puhalsi helpotuksesta ilmaa varmaan minuutin ulos keuhkoistaan. Oli jännittänyt ja miettinyt ja yrittänyt käydä tilannetta läpi, jotta ei sanoisi pahasti, mutta tiesi, että kateus voisi tulla ikävinä kommentteina vauvan huutamisesta tms. Oli niin iloinen, että olin tällä kerralla tajunnut tehdä hänen kannaltaan oikein.
Ystäväni on muuten tullut lasten synttäreillekin ja käyttäytynyt ihan ok. Kun on saanut itse valita, tullako vai ei ja kun on voinut rauhassa varautua ja kelata asioita läpi.
Olisiko mahdotonta antaa ystävällesi samankaltaisia mahdollisuuksia? Tajuat varmasti itsekin, että hänen tilanteessaan voisit toimia samoin, vaikka nyt kuinka ajattelet, että toimisit toisin.
En ole hehkuttanut muuta kuin kertonut raskaudesta ja kertonut sukupuolen.... hän ei ole ehtinyt minua tapaamaan kertaakaan raskauden aikana (olemme vaihtaneet viestejä FBssä), itse hän käy baareissa enkä viitsi itse raskaana mennä. Katsoin että kaksi viestiä olen kirjoittanut 8 kk aikana jossa olen lapsesta jotain puhunut muutaman lauseen yhteensä, olen yrittänyt nimenomaan kysellä hänen kuulumisiaan.Tuntuu pahalta etten voi tällaista asiaa ystäväni kanssa jakaa.
Hänellä on muitakin perheellisiä ystäviä, joihin pitää yhteyttä, ainakin piti aiemmin. Jos kateudesta puhutaan, hän on todella kaunis mallintöitä tehnyt nainen, hyvässä ammatissa ja varakas. Minä taas ylipainoinen ja ruma, työtön tällä hetkellä. Ehkä se voi olla juuri syy, jos olen hänen silmissään "huonompi" kuin hänen joten en ilmeisesti ansaitse onnea ja siksi kateus? Kun se tuntuu kohdistuvan vain minuun. Muille korostaa aina olevansa onnellinen ystäviensä puolesta.
Joskus osattomuuden tunne on sietämätöntä kestää. Varsinkin niiden seurassa, jotka tuntuvat saaneen "kaiken".
Minä olen ollut samassa tilanteessa, ja sinkkuystäväni ei edes onnitellut lapsesta. En silloin tajunnut, kuinka hirvittävän pahalta hänestä tuntui, ja olin aika loukkaantunut. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että joskus nämä erilaiset olosuhteet, joille kukaan vaan ei voi yhtään mitään, erottavat ihmisiä. Myöhemmin ystävänikin löysi miehen ja odottaa nyt lasta, ja olen tosi onnellinen hänen puolestaan.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 12:06"]
Fakta on, että olette täysin erilaisissa elämäntilanteissa ja että sinun elämäsi selkeästi on nyt tämän ystäväsi mielestä ihanampaa. Hän on kateellinen ja suojelee itseään siten, ettei pidä yhteyttä. Miten ihmeessä et näe oman napasi yli tätä?
Olen itse perheellinen, mutta tajuan mielettömän hyvin, mitä sinkkuystäväni käy läpi. En siis marttyyrina mieti, miksi minun onneeni ei osallistuta minua miellyttävällä tasolla vaan nimenomaan annan ystäväni osallistua sillä kapasiteetilla, mihin hän kykenee. Soitan, tekstaan ja viestittelen. Välillä saan vastauksia, välillä en. Sovimme tapaamisen kahvilaan ja kun tulin ilman kuopustani, ystäväni puhalsi helpotuksesta ilmaa varmaan minuutin ulos keuhkoistaan. Oli jännittänyt ja miettinyt ja yrittänyt käydä tilannetta läpi, jotta ei sanoisi pahasti, mutta tiesi, että kateus voisi tulla ikävinä kommentteina vauvan huutamisesta tms. Oli niin iloinen, että olin tällä kerralla tajunnut tehdä hänen kannaltaan oikein.
Ystäväni on muuten tullut lasten synttäreillekin ja käyttäytynyt ihan ok. Kun on saanut itse valita, tullako vai ei ja kun on voinut rauhassa varautua ja kelata asioita läpi.
Olisiko mahdotonta antaa ystävällesi samankaltaisia mahdollisuuksia? Tajuat varmasti itsekin, että hänen tilanteessaan voisit toimia samoin, vaikka nyt kuinka ajattelet, että toimisit toisin.
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Voi olla että hänen mielestään olen nyt "paremmassa" asemassa kuin hän itse, minä taas ajattelen hänen olevan "paremmassa" asemassa, olleen aina. En silti ole katkaissut välejä häneen, vaikka itsellä on ollut rankkaa ja hänellä asiat paremmin. Lapsia voi sinkkukin saada nykyään, jos se on lapsesta kiinni.En ole itse ikinä haaveillut perheestä, ja olin tekemässä ensin raskaudenkeskeytystä tässäkin raskaudessa.Olen yrittänyt tsempata häntä näissä asioissa, kehua työpaikalla saavutetuista asioista, ulkonäöstä, kysellyt lomamatkoista jne. Jos toisella on jotain josta kadehtii, on oikeaa ystävyyttä mielestäni se että osaa iloita toisen onnesta.Olen itsekin kadehtinut ystäviäni, nytkin kadehdin varakkaita ystäviäni jotka asuvat omakotitaloissa Helsingissä kun itse asun vuokralla kerrostalossa, muttei tulisi mieleen ettenkö voisi kysellä tai olla kiinnostunut esim. uudesta talokaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 12:06"]
Fakta on, että olette täysin erilaisissa elämäntilanteissa ja että sinun elämäsi selkeästi on nyt tämän ystäväsi mielestä ihanampaa. Hän on kateellinen ja suojelee itseään siten, ettei pidä yhteyttä. Miten ihmeessä et näe oman napasi yli tätä?
Olen itse perheellinen, mutta tajuan mielettömän hyvin, mitä sinkkuystäväni käy läpi. En siis marttyyrina mieti, miksi minun onneeni ei osallistuta minua miellyttävällä tasolla vaan nimenomaan annan ystäväni osallistua sillä kapasiteetilla, mihin hän kykenee. Soitan, tekstaan ja viestittelen. Välillä saan vastauksia, välillä en. Sovimme tapaamisen kahvilaan ja kun tulin ilman kuopustani, ystäväni puhalsi helpotuksesta ilmaa varmaan minuutin ulos keuhkoistaan. Oli jännittänyt ja miettinyt ja yrittänyt käydä tilannetta läpi, jotta ei sanoisi pahasti, mutta tiesi, että kateus voisi tulla ikävinä kommentteina vauvan huutamisesta tms. Oli niin iloinen, että olin tällä kerralla tajunnut tehdä hänen kannaltaan oikein.
Ystäväni on muuten tullut lasten synttäreillekin ja käyttäytynyt ihan ok. Kun on saanut itse valita, tullako vai ei ja kun on voinut rauhassa varautua ja kelata asioita läpi.
Olisiko mahdotonta antaa ystävällesi samankaltaisia mahdollisuuksia? Tajuat varmasti itsekin, että hänen tilanteessaan voisit toimia samoin, vaikka nyt kuinka ajattelet, että toimisit toisin.
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Voi olla että hänen mielestään olen nyt "paremmassa" asemassa kuin hän itse, minä taas ajattelen hänen olevan "paremmassa" asemassa, olleen aina. En silti ole katkaissut välejä häneen, vaikka itsellä on ollut rankkaa ja hänellä asiat paremmin. Lapsia voi sinkkukin saada nykyään, jos se on lapsesta kiinni.En ole itse ikinä haaveillut perheestä, ja olin tekemässä ensin raskaudenkeskeytystä tässäkin raskaudessa.Olen yrittänyt tsempata häntä näissä asioissa, kehua työpaikalla saavutetuista asioista, ulkonäöstä, kysellyt lomamatkoista jne. Jos toisella on jotain josta kadehtii, on oikeaa ystävyyttä mielestäni se että osaa iloita toisen onnesta.Olen itsekin kadehtinut ystäviäni, nytkin kadehdin varakkaita ystäviäni jotka asuvat omakotitaloissa Helsingissä kun itse asun vuokralla kerrostalossa, muttei tulisi mieleen ettenkö voisi kysellä tai olla kiinnostunut esim. uudesta talokaupasta.
[/quote]
Voit toki antaa noita laimeita esimerkkejä kadehtimistasi asioista mutta et todella kykene ymmärtämään asiaa, kun vertaat lasta taloon. Ei ystäväsi varmaan käyttäytyisi noin, jos kyse olisi tavarasta, jonka voi rahalla hankkia. Lapsen saaminen tai saamattomuus ei ole tuollainen rahalla saatava asia enkä käsitä ajatustasi siitä, että nykyään voi saada lapsia myös sinkkuna. Lapset eivät ole ostotavaraa, ja osaat mainiosti vähätellä ystäväsi tunteita ja korostaa omiasi. Olet selvästi sitä mieltä, että kun olet vuosikausia kadehtinut tätä ystävääsi ja nyt vihdoinkin osat ovat toisinpäin, pitäisi ystäväsi katsella onneasi hammasta purren, jotta sinä pääset nyt vääntämään veistä haavassa.
Ystäväsi ei ole varmaankaan perusluonteeltaan kadehtija, joten tämä kateushomma ei ole hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sinulla. Hän ei varmaankaan halua tuntea negatiivisia tunteita sinua ja vauvaa kohtaan, mutta tuntee silti ja yrittää siksi vältellä tilannetta. MInä olen sitä mieltä, että ystävyys on sellaista, jossa tajutaan toisten paha olo ja annetaan tilaa, joustetaan ja autetaan, vaikka samalla se merkitsisikin, että omaa hyvää oloaan ei pääse hehkuttamaan aivan täysillä.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 12:06"]
Fakta on, että olette täysin erilaisissa elämäntilanteissa ja että sinun elämäsi selkeästi on nyt tämän ystäväsi mielestä ihanampaa. Hän on kateellinen ja suojelee itseään siten, ettei pidä yhteyttä. Miten ihmeessä et näe oman napasi yli tätä?
Olen itse perheellinen, mutta tajuan mielettömän hyvin, mitä sinkkuystäväni käy läpi. En siis marttyyrina mieti, miksi minun onneeni ei osallistuta minua miellyttävällä tasolla vaan nimenomaan annan ystäväni osallistua sillä kapasiteetilla, mihin hän kykenee. Soitan, tekstaan ja viestittelen. Välillä saan vastauksia, välillä en. Sovimme tapaamisen kahvilaan ja kun tulin ilman kuopustani, ystäväni puhalsi helpotuksesta ilmaa varmaan minuutin ulos keuhkoistaan. Oli jännittänyt ja miettinyt ja yrittänyt käydä tilannetta läpi, jotta ei sanoisi pahasti, mutta tiesi, että kateus voisi tulla ikävinä kommentteina vauvan huutamisesta tms. Oli niin iloinen, että olin tällä kerralla tajunnut tehdä hänen kannaltaan oikein.
Ystäväni on muuten tullut lasten synttäreillekin ja käyttäytynyt ihan ok. Kun on saanut itse valita, tullako vai ei ja kun on voinut rauhassa varautua ja kelata asioita läpi.
Olisiko mahdotonta antaa ystävällesi samankaltaisia mahdollisuuksia? Tajuat varmasti itsekin, että hänen tilanteessaan voisit toimia samoin, vaikka nyt kuinka ajattelet, että toimisit toisin.
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Voi olla että hänen mielestään olen nyt "paremmassa" asemassa kuin hän itse, minä taas ajattelen hänen olevan "paremmassa" asemassa, olleen aina. En silti ole katkaissut välejä häneen, vaikka itsellä on ollut rankkaa ja hänellä asiat paremmin. Lapsia voi sinkkukin saada nykyään, jos se on lapsesta kiinni.En ole itse ikinä haaveillut perheestä, ja olin tekemässä ensin raskaudenkeskeytystä tässäkin raskaudessa.Olen yrittänyt tsempata häntä näissä asioissa, kehua työpaikalla saavutetuista asioista, ulkonäöstä, kysellyt lomamatkoista jne. Jos toisella on jotain josta kadehtii, on oikeaa ystävyyttä mielestäni se että osaa iloita toisen onnesta.Olen itsekin kadehtinut ystäviäni, nytkin kadehdin varakkaita ystäviäni jotka asuvat omakotitaloissa Helsingissä kun itse asun vuokralla kerrostalossa, muttei tulisi mieleen ettenkö voisi kysellä tai olla kiinnostunut esim. uudesta talokaupasta.
[/quote]
Voit toki antaa noita laimeita esimerkkejä kadehtimistasi asioista mutta et todella kykene ymmärtämään asiaa, kun vertaat lasta taloon. Ei ystäväsi varmaan käyttäytyisi noin, jos kyse olisi tavarasta, jonka voi rahalla hankkia. Lapsen saaminen tai saamattomuus ei ole tuollainen rahalla saatava asia enkä käsitä ajatustasi siitä, että nykyään voi saada lapsia myös sinkkuna. Lapset eivät ole ostotavaraa, ja osaat mainiosti vähätellä ystäväsi tunteita ja korostaa omiasi. Olet selvästi sitä mieltä, että kun olet vuosikausia kadehtinut tätä ystävääsi ja nyt vihdoinkin osat ovat toisinpäin, pitäisi ystäväsi katsella onneasi hammasta purren, jotta sinä pääset nyt vääntämään veistä haavassa.
Ystäväsi ei ole varmaankaan perusluonteeltaan kadehtija, joten tämä kateushomma ei ole hänellä yhtä hyvin hallussa kuin sinulla. Hän ei varmaankaan halua tuntea negatiivisia tunteita sinua ja vauvaa kohtaan, mutta tuntee silti ja yrittää siksi vältellä tilannetta. MInä olen sitä mieltä, että ystävyys on sellaista, jossa tajutaan toisten paha olo ja annetaan tilaa, joustetaan ja autetaan, vaikka samalla se merkitsisikin, että omaa hyvää oloaan ei pääse hehkuttamaan aivan täysillä.
[/quote]
Arvostan mielipidettäsi, mutta edelleen en ole hehkuttanut vaan nimenomaan kehunut hänen elämäänsä. Ja kyllä, myös sinkut voivat saada lapsia jos et tiennyt! Itse en koe olevani erityisen onnekas vaikka raskaana olenkin yksin kotona istuessani päivät pitkät enkä ole ehdoin tahdoin lasta halunnut. Ja voihan tässä vielä sattua vaikka mitä, vaikeasta masennuksesta selvinneenä en luota vieläkään siihen että asiat voisivat itsellä mennä hyvin ja pelkään päivittäin vauvan kuolemaa kohtuun.
Itse asiassa taidan olla kateellinen sinkkuystävälleni, en ikinä saa rahalla hänen ulkomuotoaan ja upeuttaan, uraansa ja koulutustaan. Eli riippuu mitä arvostaa elämässä, täällä kai ovat enimmäkseen ne joille lapset ovat elämän sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 01:45"]
Itse asiassa taidan olla kateellinen sinkkuystävälleni, en ikinä saa rahalla hänen ulkomuotoaan ja upeuttaan, uraansa ja koulutustaan. Eli riippuu mitä arvostaa elämässä, täällä kai ovat enimmäkseen ne joille lapset ovat elämän sisältö.
[/quote]
Koulutuksen voi hankkia loppujen lopuksi tässä maassa kuka tahansa ja oikealla koulutuksella urkenee ura ja sitä myöten saa sitä palkkaakin. Ja kun on rahaa, on varaa panostaa myös ulkonäköönsä. Näistä on siis turha kadehtia.
Lapsia sen sijaan ei saa rahalla, vaan niiden saaminen on lopulta kohtalon käsissä.
T: Vapaaehtoisesti lapseton
Ap minkä ikäinen sinä oikein olet?! Ei voi olla totta, ei uskoisi aikuiseksi ihmiseksi!
Turhaan sitä tuollaisia esimerkkejä latelet. Lasta ja miestä ei saa rahalla eikä millään koulutuksella! Ihan turha verrata sellaisiin asioihin.
Lapsen saa jos saa, niitä ei tehdä ja hankita silloin kun haluaa.
Ja täysin ymmärrän sinun ystävääsi, hänellä on varmasti valtavan paha olo, kun sinulla on kaikki se mistä hän pelkää jäävänsä paitsi. Ja todellakin ikä alkaa tulla lapsensaannin esteeksi.
En minäkään pystynyt iloitsemaan ystäväni onnesta ja hänen raskausuutisesta kun itse olin juuri kokenut vaikea ja raskaan keskenmenon ja hän ilmoitti kaksi päivää sen jälkeen olevansa raskaana, menin sanattomaksi täysin, en sanonut yhtään mitään enkä pitkään aikaan häntä halunnut nähdä. Se oli liian raskasta ja vaikeaa, itselläni oli liian paha olo ja lapsen kaipuu.
T: 22v joka täysin ymmärtää ystävääsi. (Ilmeisesti se ei ikä kerro kaikkea siitä onko aikuinen vai ei.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 02:08"]
Ap minkä ikäinen sinä oikein olet?! Ei voi olla totta, ei uskoisi aikuiseksi ihmiseksi!
Turhaan sitä tuollaisia esimerkkejä latelet. Lasta ja miestä ei saa rahalla eikä millään koulutuksella! Ihan turha verrata sellaisiin asioihin.
Lapsen saa jos saa, niitä ei tehdä ja hankita silloin kun haluaa.
Ja täysin ymmärrän sinun ystävääsi, hänellä on varmasti valtavan paha olo, kun sinulla on kaikki se mistä hän pelkää jäävänsä paitsi. Ja todellakin ikä alkaa tulla lapsensaannin esteeksi.
En minäkään pystynyt iloitsemaan ystäväni onnesta ja hänen raskausuutisesta kun itse olin juuri kokenut vaikea ja raskaan keskenmenon ja hän ilmoitti kaksi päivää sen jälkeen olevansa raskaana, menin sanattomaksi täysin, en sanonut yhtään mitään enkä pitkään aikaan häntä halunnut nähdä. Se oli liian raskasta ja vaikeaa, itselläni oli liian paha olo ja lapsen kaipuu.
T: 22v joka täysin ymmärtää ystävääsi. (Ilmeisesti se ei ikä kerro kaikkea siitä onko aikuinen vai ei.)
[/quote]
Eipä suakaan aikuiseksi uskoisi etkä taida aikuinen ollakkaan? Kun sulle pikkasen tulee sitä ikää lisää ei asenne enää (toivottavasti) ole niin mustavalkoinen kuin sulla tuntuu olevan. Katsos kun elämässä on eri asioita, mistä itse kukin voi olla kateellinen toiselle. Esim. juurikin ulkonäkö ja kauneus, älykkyys tai peritty varallisuus. Joku haluaa palavasti lapsen, joku toinen vaikka opiskella lääkäriksi, kumpaakin voi yrittää mutta ei välttämättä onnistu.
Olen itsekin kadehtinut lukuisia ihmisiä monista eri asioista elämässä, mutta en ole niin kateellinen ettenkö pystyisi jatkamaan ystävyyttä jos jollain on jotain mitä ei ole itsellä.Olin itsekin sinkku vuosia ja sitä ennen vaikeassa suhteessa, ja jotkut ystäväni onnellisissa avioliitoissa. SILTI olin iloinen ystävieni puolesta, osallistuin häihin ja kuuntelin parisuhdejuttuja. Sellaista se elämä ja ystävyys on.Pitäisi yrittää tehdä omasta elämästään niin hyvä kuin pystyy eikä kadehtia muita. Ehkä kasvaessasi ymmärrät, ettei kukaan saa ikinä "kaikkea". Toisaalta en ihmettele vastauksia siinä mielessä että kai täällä keskustelevat ne joille lapsen saaminen on "unelmien" täyttymys
Ehkä olet hehkuttanut liikaa.