Miksi olosi tuntuu epätoivoiselta nyt?

ai missä mielessä..?? No meillä nyt mies lomautettuna ja minä odotan toista, eli vähän heikko tilanne rahallisesti, mulla aika vaikea raskaus, nyt viikkoja 25 eikä helpota yhtään... haluan uuden asunnon, mutta ei tarjota... En tiedä yhtään mihin tilanne menee, mutta aika epätoivonen olo, sehän näkyy väsynä ja esikoiselle kiukuttelen aika paljon, sain eilen elämäni raivarin.. kaipaan kesää... :)

Lapseni syöpähoidot päättyivät vihdoin 4kk sitten, ja luulin, että uusi, normaalimpi elämä voisi vihdoin alkaa. Mutta nyt tuli pommi koulusta... tytöllä on niin paljon ongelmia koulussa, että koulu suosittelee luokan kertaamista. Eli päätös tästä pitäisi tehdä (kyllä vai ei). Miehen kanssa menee tosi huonosti, ja pitäisi saada jostain energiaa, voimia ja uskallusta aloittaa eroprosessi... Toisella lapsella on kaveriongelmia... En jaksaisi enää... =(

En osaa päättää siivoaisinko vai antaisinko olla. 

En voi kertoa, koska saattaisitte tunnistaa. Hirveitä ongelmia ilmeni just yhden moniongelmaisen kanssa ja sukulaiseni on ollut onnettomuudessa. Noi nyt ainakin pitää hoitaa, jos ei omia ihmisiään aio heitteille jättää. Suosittelen teillekin, että ette jätä!

Rahapula!

Tulevaisuuteni on epävarma, saatan joutua työttömäksi.

- Ei ystäviä, ketään kenen kanssa jakaa asioita

- Aviokriisi

- Talous kuralla

- Erityislapsen ongelmat

No ei se varsinaisesti epätoivoiselta tunnu vaikka aineksia ehkä olis:

- ei ole parisuhdetta ja vaikea löytää kun pitäis viissin samalla löytää isäntä maatilalle (haluaisin asua kotitilallani mutta pitäis olla joku tosiaan isännäksi)

- ei ole ystäviä

Mä en ikinä löydä miestä itselleni, hoitoja vain olis tarjolla :(

Koska en saa mitään kuria erityislapseeni (tein tästä uuden aloituksenkin, käykää haukkumassa) ja inhoan hänen kanssaan olemista. Vihaan jatkuvaa uhittelua, kiukkuamista sekä vääntämistä asioista, joita tavallisten lasten äidit eivät joudu edes ajattelemaan. Olen väsynyt ja pettynyt äitiyteen.

mies masentunut,(mihin ei tietenkään hae apua!) on taas tehnyt katoamistempun,eilisen jälkeen ei näköhavaintoa;kännykkä pois päältä. paljon laskuja maksamatta,rahaongelmia,mies varastanut pankkikortin,ja ottanut omin lupineen rahaa,ja palauttanut sitten kortin takaisin,ihan niin kun en sitä tiliotteestani huomaisi..

olen kotiäiti,eli ei työpaikkaa.eli aikas fantsu olo,niin ja kerran olen jo eronnut,toista kertaa en haluaisi erota,mutta sitähän multa ei kysytä.

Teillä on koko perhe ollut kovassa kriisissä. Oletteko käyneet perheneuvolassa tms?

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 09:55"]

Lapseni syöpähoidot päättyivät vihdoin 4kk sitten, ja luulin, että uusi, normaalimpi elämä voisi vihdoin alkaa. Mutta nyt tuli pommi koulusta... tytöllä on niin paljon ongelmia koulussa, että koulu suosittelee luokan kertaamista. Eli päätös tästä pitäisi tehdä (kyllä vai ei). Miehen kanssa menee tosi huonosti, ja pitäisi saada jostain energiaa, voimia ja uskallusta aloittaa eroprosessi... Toisella lapsella on kaveriongelmia... En jaksaisi enää... =(

[/quote]

En ole epätoivoinen mutta tympääntynyt. Ukko katosi eilisen baarireissun jälkeen.

Lapsettomuushoidot, rahaa palaa ja tulosta ei näy. Kelakaan ei kohta enää korvaa. Mies ei kelpaa adoptiovanhemmaksi.

Pidempi sairasloma vatsakivun vuoksi. Oli paha tulehdus päällä ja lääkärillä ja labroissa olen juossut vajaan viikon. Ei ole selvinnyt mikä on. Epätoivoinen olo koska jotain on vialla, eikä tietoa mikä.

Lisäksi mies on töissä, kämppä sekaisin, yksi lapsista huonovointinen, huomenna anopin synttärit ja äiti tulee kylään. Jotain pitäisi saada aikaiseksi, mutta ei jaksa ja tuskin tässä perheessä kukaan muukaan.

Koska mulla on liian monta rautaa tulessa enkä tiedä mihin tarttua ensin.

On yo-kirjotukset joihi pitäs lukee, on työssäoppiminen menossa ja oon ihan poikki, pitäs päättää haenko yhelle kiinnostavalle alalle ja tehdä siin tapaukses kolma vativaa ennakkotehtävää piirtäen yms. ja pitäs jaksaa lukee iltalukion kurssei varten.