Lue keskustelun säännöt.
Kysymys, miten oikeasti eroon ihastumisen tunteesta, ja saisiko kerrankin asiallisia vastauksia?!
26.02.2019 |
Tähän saa vaan jäätävää kuittailua vastaukseksi, mitä olen joitain aiempia keskusteluja aiheesta joskus lukenut. Mutta jos tietää ettei siitä tule mitään, toinen ei näytä vihreää valoa, etkä myöskään uskalla suoraan asiaa ilmaista, koska et halua pilata viimeisiäkin välejä. Mitä helkkaria tässä voi tehdä? Välit on vähän jännittyneet, puolin ja toisin ollut jotain leikillistä flirttiä mutta oletkin itse jäänyt siihen kiinni. Voiko omaa ajattelua ohjata niin ettei enää menekään puihin tämän ihmisen lähellä, vaan osaa suhtautua asiaan niin että vaikka on nämä vähän nolot tunteet (tai onko ne edes noloja?), mitään ei tarvi tapahtua eikä asiaa tarvi tuoda esiin eikä käydä läpi, jos tai kun ei molemmat sitä halua, että asia voi jäädä tähän. Ja jos se jossain vaiheessa harmittikin niin voisiko sen harmituksen kanssa päästä sinuiksi niin ettei tästä ollut tarkoituskaan tulla mitään pientä hauskanpitoa enempää ja välit jopa normalisoituisivat joskus? Kokemuksia? Järkeviä neuvoja? Haluan todella tämän asian kuntoon.
Kommentit (15)
Ei mitenkään.
t. 20 vuotta yksipuolista rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😳😩😢
No miten kestätte? Miten handlaatte sen? Jos joutuu näkemään? Tottuuko siihen ahdistukseen?
Jos löydät paremman niin alkaa helpottaa.
Jos et, voi auttaa se, et hyväksyt kyseessä olevan vain tunteen. Nautit toisen seurasta, mut kaikkia ei voi eikä tarvitse omistaa.
Jos oot varattu, niin kaikkesi teet vaaliaksesi vanhaa.
Jos ihastuksessa on vikoja, unohda muuten kelpo ohje hyvän ajattelusta ja keskity niihin. Kuvittele, että seksi olisi hirveää (tää on vaikee, tiedän).
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa nyt 3 vuotta. Auttoi hieman, kun katseli vain kuvia hänestä jonkun toisen kanssa ja siten särkeä oma sydän. Nyt osaa sitten kovettaa itsensä. Kipuhan se ei lähde koskaan. mutta ystävyys jäi <3
Joka päivä joutuu vähän taistelemaan, kun nähdään päivittäin. Tavallaan vähän filtteröidä sitä omaa innostusta ja pitää päässä, että toinen ei ole samalla lailla kiinnostunut. Itsekuria vaan peliin, niin ihastumisenkin saa lannistettua ainakin sopivalle tasolle.
Suosittelen puhumista tämän kohteen kanssa. Oikeastaan mikään muu ei auta. Jos hän pilkkaa sinua, niin rakkauden tunne kuolee saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vakavasti olen sitä mieltä, että on hyvä ajatella siitä henkilöstä kaikkea ällöttävää ja oksettavaa, jos hän tulee mieleen.
Ja tehdä mahdollisimman paljon kaikkia juttuja, joissa pitää keskittyä vähän siihen tekemiseen, muttei liian vaikeita. Joku koukuttava peli, liikunta, ääneen lukeminen, leipominen ja samalla muka selostaminen kuin kokkiohjelmaa tekisi.
Ajan kanssahan nuo tunteet menee aina ohi, koska ovat hormoonien häiriköimistä aivoissa, ei mitään todellista. Hormoonit sekoittavat pääsi, ja kuvittelet kaikkea mikä ei ole totta, vaan haaveitasi.
Aika auttaa, ja ihastus menee lopulta ohi. Itselläni meni reilu pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voisi miettiä onko "tosirakkautta" se 20 v yksipuolinen rakkaus, vai olisiko mielenterveysongelmasta, eli pakkomielteestä jo kyse? Minuun on rakastunut palavasti eräs mies jo 10 vuotta sitten. Edelleen hän säännöllisesti muistuttaa rakkaudestaan. Hän on sinänsä harmiton, eikä vaarallinen, mutta päästään terve hän ei ole. En ole nähnyt häntä vilaukseltakaan viiteen vuoteen, mutta edelleen hän niin rakastaa. Tervettäkö??
Kun huomaa itse, että on tällaisessa tilanteessa, niin pitäisi ymmärtää ajatella asiaa jotain muulta kantiltakin, kuin pelkästään siltä että tällaista se TOSIrakkaus on. Ei nimittäin ole.
Ihmisen on päästävä yli asioista, vaikeistakin, ja toiveiden elättely ja omien tunteiden pitäminen jonain ylimaallisena rakkautena on mielenterveysongelma. Vitsi piileekin siinä, että "rakastunut" ihminen ei ymmärrä että tämä rakkaus ei ole rakkautta, vaan omia pakkoajatuksia toisesta ihmisestä, ja pakoa todellisuudesta, jossa kaikki ei menekään aina niin kuin kovasti haluaa.
Jos ap oikeasti haluat eroon tuosta, niin suosittelen sisäistämään sen, että et ole rakastunut, vaan olet omien aivojesi uhri. Ymmärrä se, että sinä itse kehittelet omassa päässäsi näitä tunteita, ja ylläpidät samaa oravanpyörää ajattelemalla hänetä pakonomaisesti. Poissa silmistä, poissa mielestä, siinä on hyvä alku. Sen jälkeen täytyy opetella olemaan ajattelematta kyseistä henkilöä. Tukea ja apua kannattaa hakea myös ammattilaisilta, ja kertoa että sinulla on pakkoajautksia tästä henkilöstä, ja haluat niistä eroon. Jos sanot että haluat lopettaa ihastumisen tunteesi henkilöä kohtaan jota rakastat, niin kukaan ei pysty sinua siinä auttamaan. Kun ymmärrät että haluat llopettaa pakkoajattelun, ja jatkuvan yhden asian pyörittämisen päässäsi, olet jo paljon lähempänä toipumista.
TSemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen perheellinen ihminen ja ihastunut toiseen. Ihan sietämätöntä. Järkikin sanoo, että ei tästä mitään vakavaa tule. Aloite tullut asiassa tuolta toiselta mieheltä. Odotan vain, että näkisin...
10. Kyllä se joskus on tosirakkautta se yksipuolinenkin rakkaus, jos vaan on kohdannut ihmisen jollaista ei ole ennen kohdannut, mutta hänellä ei ole tunteita sinua kohtaan. Joskus se on pakkomielteistä ja joskus ei. Näen äärimmäisen harvoin rakkauttani, mutteivat tunteet siitä katoa, tuska vaan voimistuu koko ajan. Ammattilaiselle olen puhunut, ei sekään muuta asiaa.
(En siis ole ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Altistuminen seis: välttele tapaamista
Unelmoiminen ja tulevaisuuden elättely seis: kehitä muita unelmia ja suunnitelmia
Keskity siihen millainen ITSE haluaisit olla, eikä siihen millaisena hänet kuvittelet.
Mitä haluat olla, tehdä, millaiseksi tulla "isona"? Joskus nämä aikuisihastumiset ovat vain pakoa siitä, että pitäisi itse vähän kasvaa. Kuten teininä. On helpompi mennä haavemaailmaan ja kuvitella Prinssi Urhea, kuin olla oman elämänsä sankari.
Vierailija kirjoitti:
10. Kyllä se joskus on tosirakkautta se yksipuolinenkin rakkaus, jos vaan on kohdannut ihmisen jollaista ei ole ennen kohdannut, mutta hänellä ei ole tunteita sinua kohtaan. Joskus se on pakkomielteistä ja joskus ei. Näen äärimmäisen harvoin rakkauttani, mutteivat tunteet siitä katoa, tuska vaan voimistuu koko ajan. Ammattilaiselle olen puhunut, ei sekään muuta asiaa.
(En siis ole ap)
Ei se ammattilaiselle puhuminen asiaa muutakaan niin kauan kuin ihminen on itse sitä mieltä että tämä on suurta rakkautta. Juuri sitä yritin tuossa selventää edellisessä viestissäni. Eihän ihminen nyt halua eroon rakastumisentunteestaan, vaan rinnalleen sen ihmisen johon nämä tunteet kohdistuvat! Heti kun ymmärtää että kyseessä ei ole rakkaus, vaan omien aivojen toiminta, voi alkaa yrittää paranemista "rakkaudesta". Tulet luultavasti olemaan "rakastunut" tähän tyyppiin lopun ikääsi, jos et ymmärrä tätä asiaa.
Voitte toki alapeukuttaa niin paljon kuin huvittaa, jos ketjun tarkoitus ei oikeasti olekaan hakea apua ja saada neuvoja vuosia jatkuneeseen yksipuoliseen ihastumiseen, vaan saada saada symppähymppäempatiaa. Aloituksesta sai kyllä sen kuvan, että haluttaisiin oikeasti noista tunteista eroon... Noh, my bad.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä eu mitenkään, oiskin hyvä jos siihen joku keino olisi.