Olen kateellinen suosituille.

Ei siitä kannata olla kateellinen.

- suosittu

Samoin!

Minä en ole. En ollut lapsena enkä nuorena suosittu. Opin olemaan yksin ja hoitamaan asiani, vaikka olenkin aina ollut luonteeltani sosiaalinen. Sain miehen ja lapsia. Sosiaalistin lapset ja heistä on kasvanut suosittuja, hyvätapaisia, esimerkillisiä sekä lasten että heidän vanhempiensa seurassa, ja näin ollen minullekin tarjoutuu seuraa. Vanhemmat ajattelevat, että kun minulla on aivan huippuja lapsia, on järkevää  pyrkiä lähelleni.

Pidän tietynlaisesta karismasta ja minullakin on sitä. Pyrin  kuitenkin eroon monesta sinänsä ihan mielenkiintoisesta houkutuksesta. En enää tahdo olla suosittu, joten en suostu suositun rooliin. Riittää kun olen sitä lapsilleni ja joillekin harvoille aikuisille. On mukavampaa lausua joskus totuuksia muiden mielipiteistä välittämättä, tehdä vaikka sosiaalisia itsemurhiakin vain, koska uskallan olla erilainen, kuin joojoo- ja häänysteliä-tyypit. Lapsenikin uskaltavat asettua kiusattujen puolelle. Lapset ovat minulle tärkeintä mitä on.