Lue keskustelun säännöt.
Onko outoa haluta mahdollisimman paljon itsensä kaltainen kumppani?
13.02.2013 |
Olen aina unelmoinut mahdollisimman paljon itseni kaltaisesta miehestä. Ajattelen riitojakin tulevan, koska tämä unelmamieheni olisi yhtä kiivas kuin minäkin ja toki se asioista riippuen voisi välillä ärsyttää. Ongelmatilanteidenkin kohdalla voisi ärsytyksestään huolimatta muistaa olevansa itse samanlainen. En ole ikinä ymmärtänyt sitä "vastakohdat täydentävät toisiaan"-sanontaa.
Minulla ei ole miesystävää tällä hetkellä, joten siksi mietinkin, onko mahdollisimman paljon itsensä kaltaisen miehen etsiminen miten epärealistista ja turhaa. Pidättekö koko haavettani outona vai koetteko samalla tavoin?
Kommentit (10)
Ei tietenkään ole outoa. Vanha viisaus on että "lika barn lekar bäst", samankaltaiset lapset leikkii yhdessä parhaiten keskenään. Sopii useimmiten myös parisuhteisiin. Osa tosin haluaa päinvastoin vastakohtansa, toisen täydentämään omia puutteitaan, mutta suurin osa haluaa tärkeissä asioissa itsensä tapaisen.
Minä ja mieheni ollaan aika samanlaisia ihmisiä. Introvertteja, samalla alalla, samanlainen huumorintaju, samanlaiset elämänarvot, samanlainen poliittinen ja hengellinen vakaumus. Tosi helppoa ja mukavaa on yhteiselo nämä 13 vuotta ollut. Olemme paitsi aviopuolisot myös toistemme parhaat ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm... Ajatuksena mielenkiintoinen, mutta eihän se ole mahdollista. Koska ei ole kahta samanlaista ihmistä. Temperamentti voi olla sama, mutta perhetausta eri. ei voi tietää, mitä toinen ajattelee.
minun ex oli metsämies, minä olen asfaltille syntynyt. Arvaa, monesti olen poikennut metsään tämän kahden vuoden aikana, kun olen ollut sinkku? Nolla kertaa. ihan kiva olisi mennä, jos joku veisi. Kyllä minä tarvitsen sen vastakohdan, jotten aina kulje samoja polkuja. Kaikissa asioissa.
Luulen että riippuu millaisesta suhteesta pidät. Oletteko kumppanisi kanssa ystäviä vai kavereita? Ystävän kanssa samanlainen sopii, kaverin kanssa haetaan sitä vastakohdat täydentää - suhdetta.
Toni dunderfelt on sanonut, että ystävyys syntyy samanlaisuudesta, vetovoima erilaisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2013 klo 10:48"]
Toni dunderfelt on sanonut, että ystävyys syntyy samanlaisuudesta, vetovoima erilaisuudesta.
[/quote]
Aika yleistävä väite. Meillä ainakin on aina vetovoimaa myös seksuaalisesti riittänyt, vaikka tosiaan ollaan kuin paita ja perse, todella parhaat ystävät ja sielunkumppanit. Ymmärrämme toisiamme poikkeuksellisen hyvin myös vällyjen välissä, kun olemme haluiltamme ja muutenkin samanlaisia.
Dunderfeltillä on muutenkin aika paljon vanhanaikaisen tapaista Mars ja Venus tyyppistä sukupuoliroolittunutta ajattelua kirjoissaan. Ei kannata minään jumalan sanana lukea ainakaan.
t.3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2013 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2013 klo 10:48"]
Toni dunderfelt on sanonut, että ystävyys syntyy samanlaisuudesta, vetovoima erilaisuudesta.
[/quote]
Aika yleistävä väite. Meillä ainakin on aina vetovoimaa myös seksuaalisesti riittänyt, vaikka tosiaan ollaan kuin paita ja perse, todella parhaat ystävät ja sielunkumppanit. Ymmärrämme toisiamme poikkeuksellisen hyvin myös vällyjen välissä, kun olemme haluiltamme ja muutenkin samanlaisia.
Dunderfeltillä on muutenkin aika paljon vanhanaikaisen tapaista Mars ja Venus tyyppistä sukupuoliroolittunutta ajattelua kirjoissaan. Ei kannata minään jumalan sanana lukea ainakaan.
t.3
[/quote]
mutta eikö magnetismi ole nimenomaan erilaisuutta? En kyllä
tiedä,miten tämä sopii homoseksuaaleihin, kun heissä on sitä samaa...
Haha, kiva kuulla samanlaisia mielipiteitä aiheesta kuin itsellä. :) Entäpä mitä ajattelette asiasta kaverisuhteiden kohdalla? Jostain syystä itse vierastan liikaa samanlaisuutta ystävien kanssa. Minulla esimerkiksi on yksi ystävä, joka on aivan alusta asti vaikuttanut pelottavan paljon itseni kaltaiselta. Pyrin jopa peittelemään tuota samanlaisuuttamme hänen seurassaan. Liika yhtäläisyys muun kuin kumppanin kanssa tuntuu minusta epämiellyttävältä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2013 klo 10:55"]
mutta eikö magnetismi ole nimenomaan erilaisuutta? En kyllä
tiedä,miten tämä sopii homoseksuaaleihin, kun heissä on sitä samaa...
[/quote]
Ehkä ei kannata vetää liian suoria johtopäätöksiä sanasta magnetismi, jota vetovoimasta myös joskus käytetään, siitä että magneetilla tosiaan vastakkaiset navat vetää toisiaan puoleensa... Minusta se ei ihmisillä tosiaan ole noin yksioikoista. Kuten itsekin huomaat, ei aina edes siinä mielessä että kaipaisi eri sukupuolta olevaa kumppania. Eikä kaikilla varsinkaan siinä mielessä että sen lisäksi kaipaisi luonteeltaan, temperamentiltaan, taustaltaan tms erilaista.
Vetovoima voi syntyä niin monesta asiasta. Kun mietin mun ja mieheni keskinäistä vetovoimaa, niin meillä ei ole kovin vahvasti siinä mukana mikään sukupuolten välinen peli tai leikki. Emme ole kumpikaan kovin stereotyyppisiä sukupuoleltamme, minä olen jätkämäinen nörttinainen ja mieheni on ehkä hieman epämiehekäs nörttimies. Silti se vetovoima syntyy juuri siitä sielujen yhteydestä joka meidän suhdettamme hallitsee, eikä niinkään esim. siitä että toisen keho niin valtavasti sytyttäisi.
Minä myös olen etsinyt aina samankaltaisia kumppaneiksi - ja se on toiminut hyvin! Ei se tarkoita että olisi toistensa kopioita, mutta kyllä se kummasti helpottaa elämää kun tietää ilman sen kummempaa miettimistä toisen mielenliikkeistä. Oma seurustekuhistoria on tylsä, minulla oli 16-19-vuotiaana 2 pitkäaikaista poikaystävää, ja 20-vuotiaana löysin nykyisen mieheni jonka kanssa olemme olleet yhdessä 14 vuotta. Nykyinen mieheni on samanlaisin kanssani, meillä on sama kanta politiikkaan, lapsiin, työhön, kotitöihin... Olemme kotoisin samasta kaupungista, samanikäisiä, meillä on samanlainen huumorintaju, olemme yhtä sosiaalisia, olemme lapsuudenperheiden kanssa matkustelleet suunnilleen samalla lailla, jaamme suurimmaksi osaksi samat ruoka-, musiikki-, elokuva- ja kirjamieltymykset. Meillä on myös yhteisiä harrastuksia.
Jostain kumman syystä lempi leiskuu edelleen kaikkien vuosienkin jälkeen, riitoja ei ole ollut juuri koskaan ja puhumme edelleen paljon ja kaikesta.
Itse olen miettinyt silloin tällöin samaa. :D
Jos olisi kopio itsestään kumppanina, tietäisi mitä toinen haluaa, haluaisi tehdä kaikkea samaa, riidatkin sujuisi jouhevasti kun molemmat ymmärtäisivät toisiaan yms. :D Jännä ajatus.