Lue keskustelun säännöt.
Keskustelen yksin kotona kuin puhuisin jollekin ystävälleni
25.02.2019 |
Olen yksinäinen uudessa kaupungissa ja paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa.
Kaipaisin seuraa ajoittain vaikka viihdyn yksikseni ja olen introvertti luonne.
Mietin vain usein kuinka olisi ihana katsoa jonkun kanssa esim jotain sarjaa ja heittää kommenttia ja naureskella. Teen sitä yksin, aivan kun siinä olisi joku toinen.
Tai muutenkin joitain tilanteita keskustelen ääneen kuin siinä olisi joku.
Mielikuvitus laukkaa...
En kai halua myöntää yksinäisyyttäni ja helpottaa kuvitellut tilanteet ja piristävät.
Saatan kyllä myös miettiä riitojakin yms.
En osaa sanoa kuinka kauan tätä on jatkunut mutta tällaista harrastan.
Onhan tämä ihan normaalia? :D
Kommentit (14)
Mulla sama. Oin niin yksinäinen että joudun olemaan itseni kaveri, niin pimeälle kuin kuulostaakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin normaalia! :D Teen sitä ihan samaa. Oon tosi introvertti ja väsyn työajalla ihmisiin niin että harvoin jaksan tehdä kenenkään kanssa mitään. Kuitenkin tunnen olonu yksinäiseksi, ja varmaan siksi sosialisoin itseni kanssa, koska tarvitsen seuraa ja ystävää mutta en jaksa muita ihmisiä.
Ihan normaalia.
Sanovat jopa, että jonkinsortin merkki älykkyydestä /luovuudesta.
Hanki kissa.
Niin kaltaisesi naiset yleensä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin normaalia! :D Teen sitä ihan samaa. Oon tosi introvertti ja väsyn työajalla ihmisiin niin että harvoin jaksan tehdä kenenkään kanssa mitään. Kuitenkin tunnen olonu yksinäiseksi, ja varmaan siksi sosialisoin itseni kanssa, koska tarvitsen seuraa ja ystävää mutta en jaksa muita ihmisiä.
Lähes sama! :D
Ainakin melko nopeasti tulee mitta täyteen kun on seuraa. En sitä pahalla tarkoita, en vain voi sille mitään enkä kyllä näytä sitä toisille. Ehkä sitä kaipaa sitä omaa ajatusmaailmaa, pohdiskelua, lukemista.
Mielen virikettä rauhassa, joka avaa aina mielenkiintoisia ulottovuuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki kissa.
Niin kaltaisesi naiset yleensä tekevät.
On ollut useitakin...
Nyt en kyllä tiedä jaksanko lenmikiäkään.
Tosin on sen verran hoivaviettiä, ettei se olisi typerä idea. Olen kuitenkin liian liikkuva ihminen vielä tässä vaiheessa ja seikkailen etsien uusia kokemuksia ja parempaa tulevaisuutta, etten tiedä pysyisikö kissakaan perässä ja olisiko se sen psyykelle hyväksi.
Mutta joskus toteutettavissa oleva!
Ap
Tervetuloa kerhoon! 😁
Tätä se yksinäisyys teettää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut hyviä tuloksia pitkillä keskusteluillani.
Se perustuu siihen kun sanoo ääneen, asiat realisoituvat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi noin kuin et väkisin jonkun seurassa 😂
Aina on tullut höpöteltyä yssinänsä. Se kuulostaa kodikkaalta. Koko ajan en tietenkään hölötä. Enkä edes asu yksin.
Se täytyy mainita, että jutut on hyviä.😅
Eikä tuu erimielisyyttä juurikaan... 😆
Kyllähän ihmiset laulaakin yksin, se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jutellut itsekseni jo pienenä. Tykkäsin leikkiä myös itsekseni, toki myös toistenkin kanssa. Minulla oli sellaisia mielikuvituskavereitakin. Olen paljon yksinkin, omasta tahdostani. Television kanssa käyn joskus kiivastakin keskustelua! Jutustelen usein yksinäni, tosin 5 vuotias kissani joutuu kuuntelijaksi. En ole koskaan pitänyt itsekseen puhumista epänormaalina! Joissain tutkimuksissa sen on havaittu liittyvän älykkyyteen ja luovuuteen. Työvuoteni vietin palveluammateissa, joista pidin todella paljon. Kuitenkin vapaa-aikanani halusin olla osan ajasta yksin. Meni nyt hieman sivuun aiheesta. Hyvää kevättä! T; n. 66
Minä harrastin yksin keskustelua entisessä kämpässä kun tiesin että puhe kuuluu naapuriin ja naapurin kyylä keski-ikäinen muija kuuntelee mitä naapureissa tapahtuu. Siinäpähän ihmetteli että olenko seinähullu kun juttelen itselleni ja välillä innostuin jopa riitelemään itseni kanssa.
-m34
Saatat olla huippuälykäs.