Iskä ihmiset hoi! Kaipaan teiltä vastausta liittyen raskauteen!

Jos koko lapsen hankinta oli alun perin enemmänkin naisen haave ja nainen oli ajava voima koko projektissa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun maha alkaa pyöristyä ja naisen käytös muuttua moni mies tajuaa mihin on suostunut ja että oma elämä sellaisena kuin se oli, alkaa olla ohi.

Kaverimiehellä kävi klassiset että näki vaimossaan vain äitihahmon. Jotenkin se raskaana oleva vaimo oli enää äiti, ei mitään seksikästä tai mielenkiintoista. Ahdisti myös ajatus siitä että lapsen myötä on sidottu yhteen naiseen ja "sinkkuelämä" on sitten siinä. Erokin tuli todella pian lapsen synnyttyä. Palasivat tosin myöhemmin onnistuneesti yhteen.

Näin hän itse mulle kertoi, ei ole siis mun päätelmää. 

Fiksu mies käy tuossa vaiheessa bilettämässä sen mitä vielä ehtii. On aivan hel*vetin typerä ja naismaisen itsekäs ajatus, että miehen pitäisi muka olla koko raskausaika vankina omassa kodissaan passaamassa eukkoa, silittelemässä tämän vatsaa ja katselemassa kun eukko lihottaa itseään suklaalla ja muilla herkuilla.

Moni mies ei tajua virhettään ennenkuin on liian myöhäistä ja pulla on jo uunissa. Paniikkireaktio on yrittää ottaa mukavasta elämästä kaikki irti ennenkuin se saa väistyä lopullisesti perhehelvetin tieltä.

Kahden lapsen kokemus miehenä, mutta en valitettavasti voi kertoa kokemuksia noin päin.

Olisin ollut halukas seksiin ja muuhunkin fyysiseen läheisyyteen raskausaikana, mutta arvoisaa rouvaa ei kiinnostanut sitten alkuunkaan kummankaan raskauden aikana.

En ymmärrä, miten kiinnostus puolisoon voi kadota niin totaalisesti.

Suostuin lapseen 5 vuoden väsytystaistelun jälkeen. Nainen sai sen minkä halusi enkä minä ollut enää mitään. Naista huomioiden pyrin läheisyyteen, seksiin, jne,... Kuusi vuotta sinniteltiin oli masennukset, pettämiset(naisen), lapsen sairastelut, jne... minä olin se joka hoiti lapsen lääkärit, jne...Mutta mikään ei riittänyt.

Normaali paniikki. Tietää lapsen saamisen olevan iso juttu, jonka jälkeen ei ole enää paluuta vanhaan. Siksi haluaa tehdä niin paljon kuin mahdollista lyhyessä ajassa. Se paniikki nimenomaan saa välttelemään kaikin puolin. Päässä miettii, että onhan tää nyt oikea ratkaisu? Pelottaa ja jännittää. Ei tiedä onko hänestä isäksi tai onko valmis isäksi. Lapsen saaminen on erään aikakauden päätös ja mielessä risteilee ajatukset siitä, että tämä oli nyt tässä. Meistä tulee Prisma -perhe.

Ehkä jotain tuollaista. Itsellänikin joskus näitä ajatuksia kävi päässäni. Itse halusin kyllä lapsia ja suhtauduin ensimmäisen kohdalla asiaan vähän liiankin vakavasti. Kuitenkin, kun päätimme lähetä vauvaa yrittämään, minulle tuli saman teien pakokauhu ja en suostunut seksiin milloin milläkin verukkeella. Puoliso ehti jo toteamaan, että lasta ei tule, jos s*ksiä ei harrasteta. Nyt olen 3 lapsen isä.

Usein isät jää tuuliajolle näissä asioissa. Toinen tuntee vauvan potkut ja kasvamisen, mies ei tunne mitään. Lapsi, kun syntyy, niin vauva annetaan syliin ja käsketään olemaan onnellinen. Itse olin ensi alkuun vain hämilläni. Omasta puolestani voin vielä sanoa, että lasten tekoa en ole ikinä katunut, enkä missään vaiheessa vaihtaisi pois. Toivottavasti miehesikin pääsee tästä kriiseilystä yli.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu mies käy tuossa vaiheessa bilettämässä sen mitä vielä ehtii. On aivan hel*vetin typerä ja naismaisen itsekäs ajatus, että miehen pitäisi muka olla koko raskausaika vankina omassa kodissaan passaamassa eukkoa, silittelemässä tämän vatsaa ja katselemassa kun eukko lihottaa itseään suklaalla ja muilla herkuilla.

Seliseli. Nämä tyypit jatkavat bilettämistä vaikka lapsi on syntynyt "mitä mä kotona teen, enhän minä imetä" ja kasvanut leikki-ikäiseksi "emmä ton kanssa osaa olla". Sitten ne on hyvin hämmästyneitä, kun vaimo tahtoo eron. Siinä vaiheessa mies alkaa vaatia lapsen huoltajuutta, luonnollisesti ei saa sitä ja alkaa valitus, miten miehiä sorsitaan huoltajuusasioissa ja ilkeä vaimo halusi eron.

Kiitos teille, on mukava saada miehinen näkökulma tähän asiaan vaikkei se oman miehen suusta tulekaan.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Fiksu mies käy tuossa vaiheessa bilettämässä sen mitä vielä ehtii. On aivan hel*vetin typerä ja naismaisen itsekäs ajatus, että miehen pitäisi muka olla koko raskausaika vankina omassa kodissaan passaamassa eukkoa, silittelemässä tämän vatsaa ja katselemassa kun eukko lihottaa itseään suklaalla ja muilla herkuilla.

Olen kokeillut molempia.

Ensimmäisen kanssa olin kotona paasaamassa ja toin herkkuja ja katseltiin dvd-levyjä. Suunniteltiin vauvahuonetta ja ostettiin materiaalia vauvaa varten.

Toista odotellessa kävin kavereiden kanssa oluella ja pussikaljalla, kun olin töiden puolesta toisella paikkakunnalla ja kerta viikossa nähtiin.

Täytyy sanoa että lopputulos on se että ei hirveästi kroppa kestä sitä alkoholin kanssa läträämistä.

Mieluummin chillailee kotona ilman alkoa ja tekee jotain herkkuja vaimolleen ja yhteistä odottelua.

Toki totta on että ei toisella pitäisi olla mitään sanomista siihen, jos haluaa nähdä kavereita tai käydä sauhuilla takapihalla, mutta jokainen valitsee itse kumppanin.

Kannattaa erota jo seurusteluvaiheessa jos huomaa että toinen on kamala kontrolloimaan ja yrittää muuttaa sua ihmisenä toisenlaiseksi.

Aika moni kaverikin on alistunut sellaiseen suhteeseen, missä teskentelee vaimonsa puolesta jotain erilaista ihmistä ja se näkyy masennuksena ja passiivisuutena.

Tosi surullista katsoa vierestä kun mies kärsii liian vaativasta naisesta.

Tossukat ja tussukat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu mies käy tuossa vaiheessa bilettämässä sen mitä vielä ehtii. On aivan hel*vetin typerä ja naismaisen itsekäs ajatus, että miehen pitäisi muka olla koko raskausaika vankina omassa kodissaan passaamassa eukkoa, silittelemässä tämän vatsaa ja katselemassa kun eukko lihottaa itseään suklaalla ja muilla herkuilla.

Olen kokeillut molempia.

Ensimmäisen kanssa olin kotona paasaamassa ja toin herkkuja ja katseltiin dvd-levyjä. Suunniteltiin vauvahuonetta ja ostettiin materiaalia vauvaa varten.

Toista odotellessa kävin kavereiden kanssa oluella ja pussikaljalla, kun olin töiden puolesta toisella paikkakunnalla ja kerta viikossa nähtiin.

Täytyy sanoa että lopputulos on se että ei hirveästi kroppa kestä sitä alkoholin kanssa läträämistä.

Mieluummin chillailee kotona ilman alkoa ja tekee jotain herkkuja vaimolleen ja yhteistä odottelua.

Toki totta on että ei toisella pitäisi olla mitään sanomista siihen, jos haluaa nähdä kavereita tai käydä sauhuilla takapihalla, mutta jokainen valitsee itse kumppanin.

Kannattaa erota jo seurusteluvaiheessa jos huomaa että toinen on kamala kontrolloimaan ja yrittää muuttaa sua ihmisenä toisenlaiseksi.

Aika moni kaverikin on alistunut sellaiseen suhteeseen, missä teskentelee vaimonsa puolesta jotain erilaista ihmistä ja se näkyy masennuksena ja passiivisuutena.

Tosi surullista katsoa vierestä kun mies kärsii liian vaativasta naisesta.

Niin, meillä tilanne on sellainen ettei lähes 9kk aikana ole suostunut lähtemään kanssani kylpylään, joka on ollut ainut toiveeni koko raskausaikana huonon selän vuoksi.

Kuitenkin hänelle olen ollut jopa kuskina jotta pääsee kavereidensa kanssa viettämään aikaa ja hakenut aamu yöstä sitten kotiin. Tämän varjolla siis kuvittelin hänen tekevän edes kylpyläreissun kanssani vastapalvelukseksi.

Toivon että tilanne helpottaa kun vauva saapuu maailmaan ja yhteinen tekeminen alkaisi taas uudestaan.

-Ap

Joko sais kirjoitti:

Tossukat ja tussukat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu mies käy tuossa vaiheessa bilettämässä sen mitä vielä ehtii. On aivan hel*vetin typerä ja naismaisen itsekäs ajatus, että miehen pitäisi muka olla koko raskausaika vankina omassa kodissaan passaamassa eukkoa, silittelemässä tämän vatsaa ja katselemassa kun eukko lihottaa itseään suklaalla ja muilla herkuilla.

Olen kokeillut molempia.

Ensimmäisen kanssa olin kotona paasaamassa ja toin herkkuja ja katseltiin dvd-levyjä. Suunniteltiin vauvahuonetta ja ostettiin materiaalia vauvaa varten.

Toista odotellessa kävin kavereiden kanssa oluella ja pussikaljalla, kun olin töiden puolesta toisella paikkakunnalla ja kerta viikossa nähtiin.

Täytyy sanoa että lopputulos on se että ei hirveästi kroppa kestä sitä alkoholin kanssa läträämistä.

Mieluummin chillailee kotona ilman alkoa ja tekee jotain herkkuja vaimolleen ja yhteistä odottelua.

Toki totta on että ei toisella pitäisi olla mitään sanomista siihen, jos haluaa nähdä kavereita tai käydä sauhuilla takapihalla, mutta jokainen valitsee itse kumppanin.

Kannattaa erota jo seurusteluvaiheessa jos huomaa että toinen on kamala kontrolloimaan ja yrittää muuttaa sua ihmisenä toisenlaiseksi.

Aika moni kaverikin on alistunut sellaiseen suhteeseen, missä teskentelee vaimonsa puolesta jotain erilaista ihmistä ja se näkyy masennuksena ja passiivisuutena.

Tosi surullista katsoa vierestä kun mies kärsii liian vaativasta naisesta.

Niin, meillä tilanne on sellainen ettei lähes 9kk aikana ole suostunut lähtemään kanssani kylpylään, joka on ollut ainut toiveeni koko raskausaikana huonon selän vuoksi.

Kuitenkin hänelle olen ollut jopa kuskina jotta pääsee kavereidensa kanssa viettämään aikaa ja hakenut aamu yöstä sitten kotiin. Tämän varjolla siis kuvittelin hänen tekevän edes kylpyläreissun kanssani vastapalvelukseksi.

Toivon että tilanne helpottaa kun vauva saapuu maailmaan ja yhteinen tekeminen alkaisi taas uudestaan.

-Ap

Aika kamalaa. Kyllä tuollainen kylpyläloma pitäisi sulle järjestää.

Mikähän sitä vaivaa oikein.

Hieman vaikea edes samaistua kysymykseen, kun ei itselleni käynyt noin. Mielestäni vaimoni oli raskaana(kin) kaunis ja seksikäs, ja meillä ainakin seksiä ja muutakin yhteistä mukavaa riitti ihan loppuun asti. Miksi yleensä esität kysymyksen niin, että kuulostaa niinkuin monet miehet toimisivat kuvailemallasi tavalla? Itse en ainakaan tiedä yhtään tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Hieman vaikea edes samaistua kysymykseen, kun ei itselleni käynyt noin. Mielestäni vaimoni oli raskaana(kin) kaunis ja seksikäs, ja meillä ainakin seksiä ja muutakin yhteistä mukavaa riitti ihan loppuun asti. Miksi yleensä esität kysymyksen niin, että kuulostaa niinkuin monet miehet toimisivat kuvailemallasi tavalla? Itse en ainakaan tiedä yhtään tapausta.

En kuvittele että kaikki miehet toimivat näin, vaan kerroin tilanteen ja halusin tietää mitä tähän kertomaani samaistuneet ovat kokeneet syiksi.

Minulla on ystäviä joiden miehet ovat olleet koko raskausajan tukena naiselle, käyneet ulkona syömässä, auttaneet kotitöissä ja muutenkin viettäneet enemmän aikaa yhdessä.

Itselleni ei tällaista miestä rakentunut raskauden rinnalle, puheista ja lupauksis huolimatta. Siksi täältä kyselen muiden henkilökohtaisia kokemuksia jos eivät ole esimerkiksi kokeneet naistaan enää kauniiksi tai miellyttäväksi.

Oma mieheni lähinnä kieltää ettei tälläistä hylkäämistä ole edes tapahtunut, vaikka fakta on se ettei seksiä / läheisyyttä / yhteistä tekemistä ole ollut raskaustestin plussattua.

-Ap

Joko sais kirjoitti:

Tilanne:

Olette parisuhteessa / naimisissa / avoliitossa naishenkilön kanssa ja teille on tulossa lapsi.

Koko raskauden ajan olet kieltäytynyt seksistä naisesi aloitteellisuudesta ja pyynnöistä huolimatta, lisäksi yhteinen tekeminen raskaus aikana on tarkoittanut sinun viikonloppu juhlimista kavereiden kanssa naisen ollessa yksin kotona.

Eli fyysinen sekä emotionaalinen hylkääminen tapahtui kun odotettu raskaus alkoi. (Huom molemmat haluavat lapsen)

Ja sitten se kysymys:

Mitä sellaista tapahtui ettet enää halunnut tehdä naisesi kanssa mitään vapaa-ajallanne ja lisäksi miksi seksi / läheisyys loppui?

Mielellään niitä rehellisiä vastauksia, oli se sitten naisen levinnyt perse tai riippuvat tissit!

En juhlinut kavereiden kanssa, panemaan en pystynyt kun aina tuli jotenkin mieleen että munalla tökkii lasta, läheisyyttä muuten oli.

Lapsen synnyttyä hoidin paljon, autoin avokkia, pidin lyhennysvapaan vuodenkin että avokki voi olla pitempään kotona lapsen kannssa, oli avokin toivomus.

Lapsi oli huono nukkuja ja valvotti vaikka ei varsinaisesti huutanutkaan 24/7.

Avokin vartalo ei mennyt mitenkään pilalle, palasi aika nopeasti suurinpiirtein entisiin mittoihin, ei ihmeempiä raskausarpia, tissitkin ovat kauniit ja kiinteät edelleenkin, MUTTA ei halunnut minua millään tavalla lapsen syntymän jälkeen ja lopulta pakkasi kassinsa kun lapsi meni kouluun.