Olen tavannut ihmisen, jonka kanssa tulee olla aina samaa mieltä, muuten hän loukaantuu, tai arvojaan ei saa tuoda esille

Tyypillistä käytöstä korostuneen narsistisia piirteitä omaavalle henkilölle. Ovat lapsena jääneet vaille pyytetöntä hyväksyntää ja rakkautta. Siitä tarve korostaa itseään ja omaa kaikkitietävuuttään.

Olen työelämässä törmännyt pariin tällaiseen henkilöön. Pyrin välttämään näiden seuraa aina, kun vain mahdollista.

Mulla oli siskon kanssa näin. Terapeutti sanoi sen myös olevan narsistista. Oli vain siskon tunteet, joita piti kunnioittaa, omistani viis.

Näitähän on tietyssä kuplassa vaikka kuinka paljon. Jos sanoo "väärän" mielipiteen niin lentää ryhmästä tai estetään kokonaan.

Minulla on tällä hetkellä työkaveri, joka alkaa huutaa asiaan kuin asiaan, jos häntä ei kehu tai myötäile tarpeeksi. On kyse sitten työn tekemisen tavoista tai aivan muista keskusteluista, tämä, ei nyt niin hurjan sivistyneen tai pätevän oloinen henkilö, on erittäin varma jokaisesta mielipiteestään.

Jos tulee pienikin kysymys tai kyseenalaistus, tämä nainen alkaa huutaa, miten kyseenalaistaja ei kuunnellut häntä, eikä ymmärrä, eikä käytä maalaisjärkeä. Tuollaisen ihmisen seura kahdeksan tuntia päivässä on kyllä todella raskasta. Jos en olisi piakkoin vaihtamassa uuteen paikkaan, olisi pakko puuttua asiaan jotenkin.

Luulen tietäväni hieman syitä tuonkin melskaajan pahaan oloon, vaikka onnekseni en tunne häntä paremmin. Harmittaa vain, että jotkut ottavat oikeudekseen käyttäytyä aivan miten raivoava mieli kunakin päivänä sanelee.

Minä kutsuin sairauttani eräässä ryhmässä sillä nimellä mitä siitä käytettiin(niin kuin moni muukin siellä ryhmässä). Siitä olisi pitänyt käyttää latinankielistä nimeä. Ja tämä sääntö koski ainoastaan minua. Lensin ryhmästä ja se oli epäoikeudenmukaista. Olin kuitenkin vain ystävällinen ja hyväntahtoinen kaikille. Tiedä sitten oliko liian kova pala yp:lle, kun hän kärsi itse pahimmasta versiosta ja minä olin siitä harvinaisesti parantunut lähes kokonaan. Sain liudan komppausviestejä ja ihmettelyjä Yp:n toiminnasta tuon jälkeen.

Seurustelin kerran miehen kanssa, josta alkoi ilmetä ihan ihmeellisiä juttuja. Joskus kesällä olin hänen ja hänen ystävänsä kanssa veneilemässä ja ystävällä oli banaani, joka oli tummunut aika paljon jo, mutta silti selvästi syömäkelpoinen. Mies sanoi, että eihän tollasta banaania enää voi syödä, ja minä tokaisin että onhan se ihan hyvä vielä. Mies sai myöhemmin raivokohtauksen, koska en puolustanut häntä siinä asiassa. Siis kerroin oman mielipiteeni siitä perhanan banaanista ja miehen mielestä minun olisi pitänyt olla hänen kanssaan samaa mieltä. Kännissä hänen ollessa piti aina myötäillä ja olla samaa mieltä, vaikkei olisi ollut koska muuten hän olisi räjähtänyt.

Kerran illanvietossa oli joku juttu, mistä kiistelivät kaverin kanssa ja kaveri oli sanonut, että tanskasta toi on tai jotain sinne päin. Mies taas väitti että saksasta. Sitten kun ilmeni jossain vaiheessa, että tanska on oikea niin tuo mies kivenkovaa väitti itse sanoneensa tanska eikä kuunnellut vastaväitteitä. Kaikki muut olivat vain hiljaa kun myötäilivät tätä miestä, ettei hän saa hepulia.

Syystäkin entinen mies, kamalaa joutua olemaan varpaillaan ja myötäillä toista eikä saa kertoa omia mielipiteitään, tai muuten alkaa tappelu ja syyttelu ettei häntä tueta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uskomatonta, että tälläisiä ihmisiä on olemassa. On tainnut mennä sosialisaatio vituiksi, tai aukkoja sivistyksessä.

Kuule. Mun veli on sellainen, että hänelle ei riitä edes tuo mitä kerroit. Hänelle ei voi puhua edes siitä, mistä pitää ja nauttii, jos ne eivät ole samoja asioita joista hän pitää. Eli jos kerron pitäväni talvesta, hän suuttuu, koska hän väittää inhoavansa talvea. Hän suuttuu siitäkin, jos vaikka matkustan sellaiseen paikkaan, mitä hän ei pidä arvossa, hän käyttäytyy ikäänkuin olisin matkustanut sinne häntä härnätäkseni. Hän haukkuu musiikkia jostan pidän ja ihmisiä, jotka pitävät eri asioista kuin hän. Kyse on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Sellaista ihmistä voi tavata, mutta hänen kanssaan ei voi keskustella kuin korkeintaan hyvin käytännöllisistä asioista. 

Pahinta on tosiaan kohdata tuollaisia työelämässä. Omassa elämässä seuransa voi valita, mutta työelämässä pitää vain koittaa selvitä tai vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kutsuin sairauttani eräässä ryhmässä sillä nimellä mitä siitä käytettiin(niin kuin moni muukin siellä ryhmässä). Siitä olisi pitänyt käyttää latinankielistä nimeä. Ja tämä sääntö koski ainoastaan minua. Lensin ryhmästä ja se oli epäoikeudenmukaista. Olin kuitenkin vain ystävällinen ja hyväntahtoinen kaikille. Tiedä sitten oliko liian kova pala yp:lle, kun hän kärsi itse pahimmasta versiosta ja minä olin siitä harvinaisesti parantunut lähes kokonaan. Sain liudan komppausviestejä ja ihmettelyjä Yp:n toiminnasta tuon jälkeen.

Sä et tainnut ottaa huomioon tunteita tuossa ryhmässä? Jos olet jo parantunut ja kävit ryhmässä leveilemässä, niin asia saattoi hieman närästää. Aina ei kannata kaikkea sanoa ääneen vaikka olisit "oikeassa".

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä käytöstä korostuneen narsistisia piirteitä omaavalle henkilölle. Ovat lapsena jääneet vaille pyytetöntä hyväksyntää ja rakkautta. Siitä tarve korostaa itseään ja omaa kaikkitietävuuttään.

Olen työelämässä törmännyt pariin tällaiseen henkilöön. Pyrin välttämään näiden seuraa aina, kun vain mahdollista.

Olet oikeassa. Mutta narsisteja kasvatetaan nyt kiihtyvällä vauhdilla antamalla ylettömästi huomiota ja kasvattamalla vääristyneeseen minäkuvaan, jossa lapsi saadaan kuvittelemaan olevansa hyvin erikoinen, kaikkein viisain, kaunein ja ihanin 7 miljardin ihmisen joukossa ja muutenkin kaiken keskipiste. Lapsi saa keskeyttää aikuisten puheen, häntä "kannustetaan" kehumalla totuudenvastaisesti, liikaa ja ylikorostuneesti. Näitä näkyy jo nuorissa aikuisissa paljon. He joutuvat jatkuvasti ristiriitoihin elämässä, koska eivät saakaan enää jakamatonta huomiota, ihailua ja hyväksyntää persoonalleen ja tekemisilleen. Koko elämänsä on kuullut olevansa hurjan hyvä kaikessa mitä tekee ja kaunein, tottunut saamaan aina huomiota ja olemaan kiinnostava ja ihmeellinen. Kaikki pyörivät itsensä ympärillä sen sijaan, että suuntaisivat huomionsa ja tarmonsa kiinnostuksen kohteisiin. 

Ei lähde jakkaamaan niin selviää tilanteesta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan älyvapaita esimerkkejä nuo muutamat, ihan tyhjänpäiväistä riitelyä.

Kuulostaa kyllä että myös ap loukkaantuu eriävistä mielipiteistä.

No olen itse tehnyt lopun muutaman tyypin ”arvojensa ilmaisemisesta” omassa seurassani. Näiden tyyppien arvoihin kuului edim että eristyislapset pitäisi eristää yhteiskunnasta kun ”ei niistä mitään kuitenkaan tule” ja pitivät hyvänä ideana kertoa siitä meillä kotona asperger-lapselleni. Toinen tyyppi halusi häissäni kertoa, että avioliittomme ei ollut ”oikea” kun vihkimisen suoritti nainen. Molemmat heitin ulos.

Kaikkien ihmisten arvot ei valitettavvasti ole oikein julkaisukelpioisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei lähde jakkaamaan niin selviää tilanteesta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan älyvapaita esimerkkejä nuo muutamat, ihan tyhjänpäiväistä riitelyä.

Sekään ei aina riitä. Usein tuohon luonteenpiirteeseen liittyy myös vahva negatiivisuus. Vaikka toimisi ohjeesi mukaan, manipuloiva ja julistava paatos, jossa ei ole tarkoituskaan keskustella vaan julistaa kuinka omat valinnat ja mieltymykset makuasioita myöden ovat ainoita oikeita, yhdistettynä suureen negatiivisuuteen, kuluttavat vaikeneviakin "kuulijoita" henkisesti todella paljon. Tutkimuksissa on todettu, että jo puolen tunnin jälkeen negatiivisen ihmisen pelkkä kuuntelu alkaa vaikuttamaan aivoihin vahingollisesti.

Toisekseen nämä makuasioita myöden ehdottoman totuuden omaavat julistajat loukkantuvat siitäkin, jos heidän puheeseensa ei oteta tarpeeksi kantaa, he kokevat sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi ja tulkiten, että kuulijat ovat eri mieltä.  Ainoa keino selvitä heidän kanssaan, on teeksennellä kiinnostunutta ja innostunutta, osoittaa ihailua julistajan mielipiteitä ja tekemisiä kohtaan niin ilmein kuin sanoin, narsisti tuijottaa sinua herkeämättä ja tekee tulkintoja sinun olemuksestakin. Sellainen on taas kenelle tahansa normaalisti tuntevalle ihmiselle erittäin kuluttavaa, omien tunteiden, mielipiteiden ja  makuasioiden  tukahduttaminen, piilottaminen ja teeskentely.

Niinpä ainoa oikea ratkaisu on tehdä vaivihkainen irtiotto sellaisesta ihmisestä, mikäli se ei ole esimerkiksi suvun tapaamisten vuoksi täysin mahdollista, niin tavata mahdollisimman harvoin, mieluummin useamman ihmisen kesken ja välttää joutumasta julistajan uhriksi. Usein julistaja muuttuukin isommassa ihmisjoukossa hiljaisemmaksi, jos ei onnistu saamaan jakamatonta huomiota, hän ei halua puhua elleivät kaikki kuuntele. 

Em. toimintatavat ovat kyllä myös psykiatrien ja psykologien suosittelemia toimintatapoja äärimmäisen negatiivisten tai narsistisen persoonallisuushäiriöisten ihmisten kanssa. Ei kai kukaan haluakaan olla ihmisen seurassa, jossa joutuu jatkuvasti varomasta tuomasta esiin mielipiteitään, mieltymyksiään/makuasioita ja kiinnostuksen kohteitaan, joutuen jopa varomaan kertomasta tekemisiään, jotka toisen mielestä ovat tyhmiä ja vääriä. 

Hallanvaara kirjoitti:

Kuulostaa kyllä että myös ap loukkaantuu eriävistä mielipiteistä.

Avauksessa ei ilmene mitään tuollaista. Älä lue rivien välistä ja kuvittele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lähde jakkaamaan niin selviää tilanteesta. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan älyvapaita esimerkkejä nuo muutamat, ihan tyhjänpäiväistä riitelyä.

Sekään ei aina riitä. Usein tuohon luonteenpiirteeseen liittyy myös vahva negatiivisuus. Vaikka toimisi ohjeesi mukaan, manipuloiva ja julistava paatos, jossa ei ole tarkoituskaan keskustella vaan julistaa kuinka omat valinnat ja mieltymykset makuasioita myöden ovat ainoita oikeita, yhdistettynä suureen negatiivisuuteen, kuluttavat vaikeneviakin "kuulijoita" henkisesti todella paljon. Tutkimuksissa on todettu, että jo puolen tunnin jälkeen negatiivisen ihmisen pelkkä kuuntelu alkaa vaikuttamaan aivoihin vahingollisesti.

Toisekseen nämä makuasioita myöden ehdottoman totuuden omaavat julistajat loukkantuvat siitäkin, jos heidän puheeseensa ei oteta tarpeeksi kantaa, he kokevat sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi ja tulkiten, että kuulijat ovat eri mieltä.  Ainoa keino selvitä heidän kanssaan, on teeksennellä kiinnostunutta ja innostunutta, osoittaa ihailua julistajan mielipiteitä ja tekemisiä kohtaan niin ilmein kuin sanoin, narsisti tuijottaa sinua herkeämättä ja tekee tulkintoja sinun olemuksestakin. Sellainen on taas kenelle tahansa normaalisti tuntevalle ihmiselle erittäin kuluttavaa, omien tunteiden, mielipiteiden ja  makuasioiden  tukahduttaminen, piilottaminen ja teeskentely.

Niinpä ainoa oikea ratkaisu on tehdä vaivihkainen irtiotto sellaisesta ihmisestä, mikäli se ei ole esimerkiksi suvun tapaamisten vuoksi täysin mahdollista, niin tavata mahdollisimman harvoin, mieluummin useamman ihmisen kesken ja välttää joutumasta julistajan uhriksi. Usein julistaja muuttuukin isommassa ihmisjoukossa hiljaisemmaksi, jos ei onnistu saamaan jakamatonta huomiota, hän ei halua puhua elleivät kaikki kuuntele. 

Em. toimintatavat ovat kyllä myös psykiatrien ja psykologien suosittelemia toimintatapoja äärimmäisen negatiivisten tai narsistisen persoonallisuushäiriöisten ihmisten kanssa. Ei kai kukaan haluakaan olla ihmisen seurassa, jossa joutuu jatkuvasti varomasta tuomasta esiin mielipiteitään, mieltymyksiään/makuasioita ja kiinnostuksen kohteitaan, joutuen jopa varomaan kertomasta tekemisiään, jotka toisen mielestä ovat tyhmiä ja vääriä. 

Joo. Narsisti pilaa suku- ja muut tapaamiset. Muut ihmiset puhuvat harrastuksistaan, matkoistaan ja mielenkiinnon kohteistaan ja iloitsevat toinen toistensa puolesta näiden ilon aiheista. Sitten on se yksi, joka dissaa ja haukkuu toisten harrastuksia, musiikkimakua, matkakohteita ja mielipiteitä ja haluaa kuulla vain omat mielipiteensä toisten suusta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli siskon kanssa näin. Terapeutti sanoi sen myös olevan narsistista. Oli vain siskon tunteet, joita piti kunnioittaa, omistani viis.

Oliko iso- vai pikkusisko kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli siskon kanssa näin. Terapeutti sanoi sen myös olevan narsistista. Oli vain siskon tunteet, joita piti kunnioittaa, omistani viis.

Oliko iso- vai pikkusisko kyseessä?

En ole tuo jolta kysyt mutta minulla isosisko, olen siis itse kolme vuotta nuorempi. Sama kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli siskon kanssa näin. Terapeutti sanoi sen myös olevan narsistista. Oli vain siskon tunteet, joita piti kunnioittaa, omistani viis.

Oliko iso- vai pikkusisko kyseessä?

En ole tuo jolta kysyt mutta minulla isosisko, olen siis itse kolme vuotta nuorempi. Sama kokemus.

Ok. Minulla se on pikkusisko ja olen huomannut, että jotenkin olen aina antanut periksi ja suojellut hänen tunteitaan kaikessa. Johtunee meidän suuresta ikäerosta, koska en ole koskaan ollut "vertaisasemassa", vaan enemmän hoitaja kuin kaveri.