En pysty ihastumaan keneenkään enää

Pitäis tietää sinusta vähän enemmän että osaisi kommentoida. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinulla on fokus liikaa toisissa ihmisissä ja oman itsen kehitys on jossain kaapinhyllyllä. Sopivaa kumppania on tosi vaikeaa löytää, ellei ole ensin tehnyt työt itsensä kanssa ja tehnyt itsestään sellaisen, mitä haluaisi olla. Ja ihmiset on tosi epärehellisiä itselleen tässä asiassa. "Mitä muka pitäisi itsessä kehittää, mun ongelma on muissa ja siinä, etteivät ne kiinnosta minua." Väärin.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis tietää sinusta vähän enemmän että osaisi kommentoida. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinulla on fokus liikaa toisissa ihmisissä ja oman itsen kehitys on jossain kaapinhyllyllä. Sopivaa kumppania on tosi vaikeaa löytää, ellei ole ensin tehnyt työt itsensä kanssa ja tehnyt itsestään sellaisen, mitä haluaisi olla. Ja ihmiset on tosi epärehellisiä itselleen tässä asiassa. "Mitä muka pitäisi itsessä kehittää, mun ongelma on muissa ja siinä, etteivät ne kiinnosta minua." Väärin.

Vaikea sanoa. Miten käytännössä ilmenee jos fokus on muissa, tai jos keskittyy työhön itsensä kanssa? Sen voisin kyllä sanoa että viimeisten muutaman vuoden aikana olen aika paljon panostanut itseeni, jossain mielessä, ja henkinen kasvu on ollut nopeaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis tietää sinusta vähän enemmän että osaisi kommentoida. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinulla on fokus liikaa toisissa ihmisissä ja oman itsen kehitys on jossain kaapinhyllyllä. Sopivaa kumppania on tosi vaikeaa löytää, ellei ole ensin tehnyt työt itsensä kanssa ja tehnyt itsestään sellaisen, mitä haluaisi olla. Ja ihmiset on tosi epärehellisiä itselleen tässä asiassa. "Mitä muka pitäisi itsessä kehittää, mun ongelma on muissa ja siinä, etteivät ne kiinnosta minua." Väärin.

Mutta mitä enemmän keskityn omaan kasvuuni, sitä vaikeampi mun on kiinnostua kenestäkään muusta. Mulla tuo toimii niin päin. Jos olen itse tiedostava ja "henkinen", miten voisin kiinnostua sellaisista jotka on kaikkea muuta? Kuten useimpien kohdalla kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis tietää sinusta vähän enemmän että osaisi kommentoida. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinulla on fokus liikaa toisissa ihmisissä ja oman itsen kehitys on jossain kaapinhyllyllä. Sopivaa kumppania on tosi vaikeaa löytää, ellei ole ensin tehnyt työt itsensä kanssa ja tehnyt itsestään sellaisen, mitä haluaisi olla. Ja ihmiset on tosi epärehellisiä itselleen tässä asiassa. "Mitä muka pitäisi itsessä kehittää, mun ongelma on muissa ja siinä, etteivät ne kiinnosta minua." Väärin.

Vaikea sanoa. Miten käytännössä ilmenee jos fokus on muissa, tai jos keskittyy työhön itsensä kanssa? Sen voisin kyllä sanoa että viimeisten muutaman vuoden aikana olen aika paljon panostanut itseeni, jossain mielessä, ja henkinen kasvu on ollut nopeaa.

Helppoa, fokuksen epätasapainoon on yksi selvä tunnusmerkki: omasta mielestä ongelman syy ja ratkaisu ovat itsen ulkopuolella. Hienoa sinänsä, että olet panostanut itseesi (vaikka en tiedä miten). Toivottavasti henkinen kasvu ei tässä kuitenkaan tarkoita sitä, että katsoo toisia yhä enenevissä määrin ylempää. Parasta olisi, jos pystyt menemään tilanteisiin ihmisten kanssa niin, että kunnioitat sekä itseä että muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis tietää sinusta vähän enemmän että osaisi kommentoida. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinulla on fokus liikaa toisissa ihmisissä ja oman itsen kehitys on jossain kaapinhyllyllä. Sopivaa kumppania on tosi vaikeaa löytää, ellei ole ensin tehnyt työt itsensä kanssa ja tehnyt itsestään sellaisen, mitä haluaisi olla. Ja ihmiset on tosi epärehellisiä itselleen tässä asiassa. "Mitä muka pitäisi itsessä kehittää, mun ongelma on muissa ja siinä, etteivät ne kiinnosta minua." Väärin.

Mutta mitä enemmän keskityn omaan kasvuuni, sitä vaikeampi mun on kiinnostua kenestäkään muusta. Mulla tuo toimii niin päin. Jos olen itse tiedostava ja "henkinen", miten voisin kiinnostua sellaisista jotka on kaikkea muuta? Kuten useimpien kohdalla kuitenkin on.

Ahaa, ok. Tuo puolestaan kuulostaa siltä, että et ole kovin utelias muiden ihmisten suhteen. Tiedän kyllä tunteen, että muut eivät ole kiinnostavia, mutta ainakin omalla kohdalla siinä on ollut pohjimmiltaan jonkinlaisia tunnelukkoja ja epävarmuutta tiellä, ja sen tunnustamisessa kesti tosi kauan. Ei tavallaan halua edes antaa toisille mahdollisuutta pitää itsestä ja toisaalta ei halua laskeutua samalle tasolle heidän kanssaan (hyvässä mielessä) koska pelko ja oma erityisyydentunne ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis tietää sinusta vähän enemmän että osaisi kommentoida. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinulla on fokus liikaa toisissa ihmisissä ja oman itsen kehitys on jossain kaapinhyllyllä. Sopivaa kumppania on tosi vaikeaa löytää, ellei ole ensin tehnyt työt itsensä kanssa ja tehnyt itsestään sellaisen, mitä haluaisi olla. Ja ihmiset on tosi epärehellisiä itselleen tässä asiassa. "Mitä muka pitäisi itsessä kehittää, mun ongelma on muissa ja siinä, etteivät ne kiinnosta minua." Väärin.

Mutta mitä enemmän keskityn omaan kasvuuni, sitä vaikeampi mun on kiinnostua kenestäkään muusta. Mulla tuo toimii niin päin. Jos olen itse tiedostava ja "henkinen", miten voisin kiinnostua sellaisista jotka on kaikkea muuta? Kuten useimpien kohdalla kuitenkin on.

Ei myös ole ihan selvää, näytätkö toisille ihmisille, millainen oikeasti olet. Silloinhan vuorovaikutus ei toimi kunnolla eivätkä he voi luoda ja tuntea mitään aitoa yhteyttä sinuun. Ja päinvastoin, mikä käsittääkseni on juuri sinun ongelmasi. Eli että ei tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä kyllä enemmän pelkään, että vielä saattaisin ihastua. Ihan hirveä stressi ja psykoosi.

Mutta eikö se molemminpuolisenaole just ihanaa ja kivaa?

Perseelleen se menee ajan kanssa joka tapauksessa. Been there, done that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis tietää sinusta vähän enemmän että osaisi kommentoida. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sinulla on fokus liikaa toisissa ihmisissä ja oman itsen kehitys on jossain kaapinhyllyllä. Sopivaa kumppania on tosi vaikeaa löytää, ellei ole ensin tehnyt työt itsensä kanssa ja tehnyt itsestään sellaisen, mitä haluaisi olla. Ja ihmiset on tosi epärehellisiä itselleen tässä asiassa. "Mitä muka pitäisi itsessä kehittää, mun ongelma on muissa ja siinä, etteivät ne kiinnosta minua." Väärin.

Mutta mitä enemmän keskityn omaan kasvuuni, sitä vaikeampi mun on kiinnostua kenestäkään muusta. Mulla tuo toimii niin päin. Jos olen itse tiedostava ja "henkinen", miten voisin kiinnostua sellaisista jotka on kaikkea muuta? Kuten useimpien kohdalla kuitenkin on.

Ei myös ole ihan selvää, näytätkö toisille ihmisille, millainen oikeasti olet. Silloinhan vuorovaikutus ei toimi kunnolla eivätkä he voi luoda ja tuntea mitään aitoa yhteyttä sinuun. Ja päinvastoin, mikä käsittääkseni on juuri sinun ongelmasi. Eli että ei tunnu missään.

Koska se, miten käyttäydyt ihmisten seurassa vaikuttaa siihen, mitä he näyttävät itsestään sinulle. Tästä syystä ongelma ei voi koskaan olla vain siellä toisten ihmisten päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se TATTI RALLI teetää.

Opiskele vähän ennen kuin tuhoat 'pair bonding' kykysi ottamalla liian monta tattia sisääsi. Tämä pitäisi opettaa jo kouluissa nuorille tytöille, etteivät pilaa elämäänsä ja ihmettele miksi eivät ole naimisissa ja perheellisiä 30v jälkeen.

"Every single time a man sleeps with a lot of women he's called a stud but if a woman sleeps with a lot of men she's called a slut. People think this is unfair. Nah It's completely fair and I'll tell you why. It's fuckin' easy to be a slut. It's fuckin' hard to be a stud. To be a stud you have to be witty charming well dressed have nice shoes and a fake job. To be a slut you just have to be there. There are fat ugly sluts out there. There are no fat ugly studs."

Niin että naisia saa haukkua koska osa miehistä on jakiksia? Viestisi (yllätys, yllätys) ei liittynyt aiheeseen mitenkään joka oli tunteet.

Liittyy täysin aiheeseen, ettei nainen voi enää ihastua kun on tuhonnut 'pair bonding' kykynsä liiallisella karusellissa juoksemisella.

Kannattaisi opiskella vähän miten ihmiset ja naiset toimii, ennen kuin puolueellisesti puhut irtoseksin ihanuuksista naisena. Minkä sille mahtaa, että tässä on tulos. Se on surullinen fakta, itsekin voisin haluta nussia kuin h-uora mutta en aio sillä haluan naimisiin ja lapsia hyvän miehen kanssa.

On 2019 vuosi, kaikki informaatio on jo netissä ja varsinkin tämä informaatio on nykyisin niin saatavaa, että ihmetyttää tämä että tämä otetaan kuin TABUNA.

Naiset herätkää nykyaikaan ja oppikaa nykynaisten virheistä.

Itse olen ikäni ollut vain yhden miehen kanssa, ja hänen lisäkseen ei ihastumisia ole ollut ja tuskin enää tuleekaan. Aina olen ollut todella hitaasti lämpeävä ihminen myös ystävyyssuhteissani, ei se tarkoita että ihmisessä olisi mitään vikaa tai olisi tuhonnut kykynsä ihastua juoksemalla "karusellissa" (oletkohan muuten oikeasti edes nainen?).