Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hymynaamat valloittaa Maan
22.02.2019 |
Aurinkoisen aamun voi alkaa
Nousta päivään harmittomaan
Ylös, kengät paina ei jalkaa
Elämä on parhaimmillaan
Kun kaikille aurinko loistaa
Se kaikille yhteinen on
Se kaikilta kylmyyden poistaa
Mieli on niin huoleton
Onnellisen päivän saat varmaan
Silloin kun et aavistakaan
Vaihtaa saat pois ilmeesi harmaa
Hymynaamat valloittaa maan
Satumainen ilta kun saapuu
Hymynaamat taas nähdä saan
Puvustasi nappi jos puuttuu
Naura sille reilusti vaan
Kun kaikille aurinko loistaa
Se kaikille yhteinen on
Se kaikilta kylmyyden poistaa
Mieli on niin huoleton
Aurinkoinen aamu kun koittaa
Hyvän tuulen luoda sä saat
Orkesteri lintujen soittaa
Täyttää kaikki metsät ja maat
Kun kaikille aurinko loistaa
Se kaikille yhteinen on
Se kaikilta kylmyyden poistaa
Mieli on niin huoleton
Onnellisen päivän saat varmaan
Silloin kun et aavistakaan
Vaihtaa saat pois ilmeesi harmaan
Hymynaamat valloittaa maan
Kun hymynaamat valloittaa maan
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Miksi en saanut lapsena kuolla,
Uinua pienenä unholaan?
Saisin nyt liidellä tähdissä tuolla
Vapaana vaivoista tuskien maan.
Kaunis ois ollut uinua pienon,
Vaipua kirstuun valkoiseen.
Soidessa enkelihymnien vienon
Liidellä kotiin taivaiseen.
Ihana ollut ois lapsukaisen
Uinua kehdon lie kultaan.
Tuteissa äityen armahaisen
Häipyä lauluhun rauhaisaan.
Nukkua ennen kuin usvaiset pilvet
Sumensi armahan aamunkoin.
Elämän erheet ja valheiset ilveet
Tummia tunteita rintaan toi.
Vaipua varhain, kun huomen rusko
Päivyen enteitä esiin toi.
Rinnassa rauha ja lapsuuden usko
Vielä kun viaton unelmoi.
Silloin, kun elämä synkkine syineen
Vielä ei turmellut tuudittavaa,
Syvien syntien hallatar hyinen
Henkinyt viimaansa kuolettavaa.
Synkkä ja raskas on elämän taakka:
Harteilla painaa, kasvoille lyö.
Tuskaa, taistoa iltahan saakka,
Kunneka kuolon saapuvi yö.
Miksi en saanut lapsena kuolla,
Kun oli onneni valkoinen?
Tarvinnut ei olis surra, ei huolla,
Taistella taistoja turhuuden.