Fitnessmimmi väittää kauneuskilpailun olevan yhtä rankkaa kuin ARMEIJA

Hölmö vertaus sinänsä, sillä eihän armeija ole itsessään mikään itseisarvo.

Armeijan tarkoituksena on opettaa miehet sotimaan vihollista vastaan, mikäli joudumme sotaan.

Siis se juttu on sota ja siihen lsallistuminen ei se armeijan käyminen itsessään.

Kohta se varmaan onkin rankempaa kuin armeija.

En ymmärrä ihmisiä, jotka kokevat tarvetta juosta kauneuskilpailuissa. Onko pointtina työstää omaa huonoa itsetuntoa ja saada "tunnustusta" ulkonäöstään?

Armeijassa paljon on tuurista ja palveluspaikasta kiinni. Tilanteesta riippuen suurin haaste voi olla tylsyyden voittaminen tai vaikkapa univajeen tai luonnehäiriöisen kapiaisen sietäminen. Eräs tuttavani lihoi armeijavuotensa aikana n. 15 kg ja oli lisäksi henkisesti aivan umpitäynnä jatkuvaa odottelua ja ajantappamista.

Huippu-urheilu jossa itselleen armoton ihminen vetää itsensä äärirajoille on lähtökohtaisesti myös varsin kovaa touhua. Ihminen voi rääkätä itseään sekä fyysisesti että henkisesti varsin paljon. Miettikääpä tätä: urheilijan ylirasitustila on aina merkki siitä että inhimillinen sietokyky on ylitetty.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa paljon on tuurista ja palveluspaikasta kiinni. Tilanteesta riippuen suurin haaste voi olla tylsyyden voittaminen tai vaikkapa univajeen tai luonnehäiriöisen kapiaisen sietäminen. Eräs tuttavani lihoi armeijavuotensa aikana n. 15 kg ja oli lisäksi henkisesti aivan umpitäynnä jatkuvaa odottelua ja ajantappamista.

Huippu-urheilu jossa itselleen armoton ihminen vetää itsensä äärirajoille on lähtökohtaisesti myös varsin kovaa touhua. Ihminen voi rääkätä itseään sekä fyysisesti että henkisesti varsin paljon. Miettikääpä tätä: urheilijan ylirasitustila on aina merkki siitä että inhimillinen sietokyky on ylitetty.

Miten tää liittyy kauneuskilpailuihin?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä, jotka kokevat tarvetta juosta kauneuskilpailuissa. Onko pointtina työstää omaa huonoa itsetuntoa ja saada "tunnustusta" ulkonäöstään?

Lievästi aiheen ohi: kun näin kerran koosteen vakavasta syömishäiriöstä nousseiden ihmisten nykykunnosta, yllättävän moni oli nimenomaan fitness-harrastaja tai jopa -kilpailija. Näin maallikkona ainakin on helppo veikata että kehon ja syömisten kontrollointi jatkuu, mutta enää ei olla nääntymässä kuoliaaksi. Yhtä kaikki jollain äärirajalla näyttivät taiteilevan.

Vaikea sanoa, kun ei ole vielä tullut ilmoitusta kutsunnasta fitnesskilpailuihin.

Vähän asian vierestä, mutta olen aina ihmetellyt kyseisen bloggaajan käsitystä omasta ulkonäöstään. Siis sen ymmärrän, että fitness-lavoilla se ratkaiseva tekijä on se kropan kunto, mutta tämä ihminenhän nyt ainakin bloginsa mukaan on yrittänyt miss Helsinki kisaan ja nyt näköjään jonnekin ulkomaillekin lähti maksulliseen missikisaan. Siis ei tuo rumakaan ole, mutta ei noilla kasvonpiirteillä kyllä pärjätä edes perähikiän miss maitolava -kisassa, kun noissa missikisoissa oikeasti haetaan niitä kauniita kasvojakin. Eli onko tuossa nyt joku sama kuin kehonkuvan vääristymisessä, että ei hahmota, mitlä ne omat kasvot näyttävät "yleisiin kauneusstandardeihin" verrattuna? Katsoo peiliin ja omasta mielestään näyttää nuorelta Cindy Crawfordilta?

Siis mikä tuo kisa oli? Joku höpöhöpö-kauneuskisa johon otetaan höpöhöpönaisia? Miten tämä nainen oli päässyt edustamaan meitä? Näyttää 40-vuotiaalta, varsinkin muihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vähän asian vierestä, mutta olen aina ihmetellyt kyseisen bloggaajan käsitystä omasta ulkonäöstään. Siis sen ymmärrän, että fitness-lavoilla se ratkaiseva tekijä on se kropan kunto, mutta tämä ihminenhän nyt ainakin bloginsa mukaan on yrittänyt miss Helsinki kisaan ja nyt näköjään jonnekin ulkomaillekin lähti maksulliseen missikisaan. Siis ei tuo rumakaan ole, mutta ei noilla kasvonpiirteillä kyllä pärjätä edes perähikiän miss maitolava -kisassa, kun noissa missikisoissa oikeasti haetaan niitä kauniita kasvojakin. Eli onko tuossa nyt joku sama kuin kehonkuvan vääristymisessä, että ei hahmota, mitlä ne omat kasvot näyttävät "yleisiin kauneusstandardeihin" verrattuna? Katsoo peiliin ja omasta mielestään näyttää nuorelta Cindy Crawfordilta?

Maailma on täynnä harhakuvitelmia omaavia ihmisiä.

Saahan sitä unelmoida.

Minäkin unelmoin pääseväni pelaamaan koripalloa NBA:han, vaikka olen 160 cm pitkä. En ole pääsemässä.

Vierailija kirjoitti:

Hölmö vertaus sinänsä, sillä eihän armeija ole itsessään mikään itseisarvo.

Armeijan tarkoituksena on opettaa miehet sotimaan vihollista vastaan, mikäli joudumme sotaan.

Siis se juttu on sota ja siihen lsallistuminen ei se armeijan käyminen itsessään.

Ei esim. kadettikouluun hakijat kuvittele enää nykyään koskaan sotaan joutuvansa. Kauhea valitus alkaa siitäkin, jos suomalaisia pitäisi lähettää johonkin kriisinhallintaan ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa paljon on tuurista ja palveluspaikasta kiinni. Tilanteesta riippuen suurin haaste voi olla tylsyyden voittaminen tai vaikkapa univajeen tai luonnehäiriöisen kapiaisen sietäminen. Eräs tuttavani lihoi armeijavuotensa aikana n. 15 kg ja oli lisäksi henkisesti aivan umpitäynnä jatkuvaa odottelua ja ajantappamista.

Huippu-urheilu jossa itselleen armoton ihminen vetää itsensä äärirajoille on lähtökohtaisesti myös varsin kovaa touhua. Ihminen voi rääkätä itseään sekä fyysisesti että henkisesti varsin paljon. Miettikääpä tätä: urheilijan ylirasitustila on aina merkki siitä että inhimillinen sietokyky on ylitetty.

Ei huippu-urheilu ole raakaa tai armotonta, vaan kivaa ja hauskaa. Näin sanoi äskettäin Virpi Kuitunen ja uskon täysin. Huippu-urheilijoilla on paljon helpompaa kuin tavistyöläisellä, tekevät juuri sitä mitä rakastavat, on tuhansia faneja kannustamassa, oma tiimi ja valmentaja ja lisänä työstä saa huikean ulkonäön... kuinka monella sairaanhoitajalla on tällaiset työedut??

Minullakin on muuten ollut ylirasitustila monta kertaa, vaikka olen tavallista huonokuntoisempi harrastusliikkuja. Ei se mikään meriitti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vähän asian vierestä, mutta olen aina ihmetellyt kyseisen bloggaajan käsitystä omasta ulkonäöstään. Siis sen ymmärrän, että fitness-lavoilla se ratkaiseva tekijä on se kropan kunto, mutta tämä ihminenhän nyt ainakin bloginsa mukaan on yrittänyt miss Helsinki kisaan ja nyt näköjään jonnekin ulkomaillekin lähti maksulliseen missikisaan. Siis ei tuo rumakaan ole, mutta ei noilla kasvonpiirteillä kyllä pärjätä edes perähikiän miss maitolava -kisassa, kun noissa missikisoissa oikeasti haetaan niitä kauniita kasvojakin. Eli onko tuossa nyt joku sama kuin kehonkuvan vääristymisessä, että ei hahmota, mitlä ne omat kasvot näyttävät "yleisiin kauneusstandardeihin" verrattuna? Katsoo peiliin ja omasta mielestään näyttää nuorelta Cindy Crawfordilta?

Samaa olen miettinyt. Tuossa postauksessa on yksi todella hyvä kasvokuva, ammattilaisen kuvaama. Muuten lähes kaikki blogin selfiet ym. tosi epäedustavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa paljon on tuurista ja palveluspaikasta kiinni. Tilanteesta riippuen suurin haaste voi olla tylsyyden voittaminen tai vaikkapa univajeen tai luonnehäiriöisen kapiaisen sietäminen. Eräs tuttavani lihoi armeijavuotensa aikana n. 15 kg ja oli lisäksi henkisesti aivan umpitäynnä jatkuvaa odottelua ja ajantappamista.

Huippu-urheilu jossa itselleen armoton ihminen vetää itsensä äärirajoille on lähtökohtaisesti myös varsin kovaa touhua. Ihminen voi rääkätä itseään sekä fyysisesti että henkisesti varsin paljon. Miettikääpä tätä: urheilijan ylirasitustila on aina merkki siitä että inhimillinen sietokyky on ylitetty.

Ei huippu-urheilu ole raakaa tai armotonta, vaan kivaa ja hauskaa. Näin sanoi äskettäin Virpi Kuitunen ja uskon täysin. Huippu-urheilijoilla on paljon helpompaa kuin tavistyöläisellä, tekevät juuri sitä mitä rakastavat, on tuhansia faneja kannustamassa, oma tiimi ja valmentaja ja lisänä työstä saa huikean ulkonäön... kuinka monella sairaanhoitajalla on tällaiset työedut??

Minullakin on muuten ollut ylirasitustila monta kertaa, vaikka olen tavallista huonokuntoisempi harrastusliikkuja. Ei se mikään meriitti ole.

Ajattelen juuri päinvastoin eli että huippu-urheilijalla voi olla todella raskasta. Toki saa tehdä asioita mistä tykkää, mutta toisaalta olet julkisuudessa valokeilassa ja täytyy sietää ankaraa kritiikkiä. Matkustelu ja jatkuva perheen luota poissa oleminen on raskasta. Miettii joitakin voimistelijoita, miten he hajottavat itsensä jo nuorina, syömishäiriöt, jatkuva kritiikki, itsetunnon mureneminen jne. Harjoittelu on rankkaa ja Boltkin aikanaan oksenteli kesken harjoittelun ja jatkoi hetken päästä. Elämän pyöriminen ainoastaan yhden urheilulajin ympärillä ei ole oikeastaan tervettä. 

En ikinä haluaisi lapsestani oikeastaan minkään lajin huippu-urheilijaa. No ehkä joku shakki tms. Onhan se aika raakaa peliä maailmalla, miten lapsia ja nuoria valmennetaan huipulle.