Ilkka-sanomalehden yleisönosastolta äitienpäivänä v.2006 :

Äitienpäivän alla minut oli arvottu vastaamaan tieteelliseen tutkimukseen, jossa esitettiin väittämiä koskien muun muassa omia lapsuuskokemuksia. Eräs väittämä oli: Minua rakastettiin. Asteikolla yhdestä viiteen piti arvioida väittämän paikkansapitävyys, yksi=täysin eri mieltä, viisi= täysin samaa mieltä.



Äitienpäivänä tämäkin yleisönosasto täyttyy liikuttavista runoista, kirjoituksista ja muistelmista äideistä ja etenkin kaikki voittavasta äidinrakkaudesta. Juhlapuheissa herkistytään saman aiheen äärellä.



Minä en löydä omaa äitiäni juhlapuheista. Äitiyskö pyhittää kaikki pahat teot ja sanat, kerrallako nainen muuttuu hyväksi ja äitinä ollessaan nousee kaiken arvostelun yläpuolelle? Jos puhutaan huonoista äideistä, mainitaan säälien korkeintaan huume- tai alkoholistiäidit ja heidän lapsensa - mutta he ovatkin marginaalitapauksia.



Tavalliset äidit ovat aina onnistuneita ja pelkkien vaistojen varassa äitiyden tehtäväänsä täyttäviä ihmeolentoja.



Pitäisikö kuitenkin myöntää, ettei kaikista " tavallisistakaan" äideistä ehkä sittenkään koskaan olisi pitänyt tulla äitejä.



Adoptiovanhempia tentataan ja testataan moneen kertaan ennen kuin he saavat lapsensa. Valitettavasti kaikkia tulevia vanhempia ei tentteihin ja testeihin voida saada, vaikka syytä monesti olisi.



Kiitos Paula Hämäläiselle lauantain kirjoituksesta, jossa tuotiin esiin äitiyden ongelmat. Itse kannan läpi elämäni tunnetta siitä, että minä en ole kelvannut ja sisareni ovat olleet äidilleni rakkaampia.



Oma äitini on aivan tavallinen, pitkään kotiäitinä minun syntymästäni lähtien ollut maatalon emäntä. Lapsuudestani muistan, että oli puhtaita vaatteita, terveellisestä ruokaa säännöllisesti pöydässä, niin ruoka kuin vaatteet yleensä vielä alusta asti itse tehtyjä. Hyvä äiti ja kunnon emäntä, siis. Tällainen kuva olikin niin krannien kuin sukulaisten silmissä tärkeää saavuttaa ja säilyttää.



Minä vaan en muista istuneeni äidin sylissä. Meillä ei ole jaeltu halauksia tai hyvänyönsuukkoja. Iltasatu esimerkiksi oli riesa, johon anoppi meidät vanhemmat lapset totutti, kun äiti oli synnyttämässä nuorimmaista.



Moittimisessa ja motkottamisessa äiti on, ja on aina ollut, mestari. Mikään koulu-, opiskelu- tai työsaavutus ei ole koskaan merkinnyt äidille mitään. Niin ulkonäkö kuin harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat saaneet äidiltä tuomionsa.



Rakastettiinko minua? Vaikka olisi rakastettukin, mitä merkitystä on millään rakkaudella, jos rakkauden kohde ei ole koskaan itseään rakastetuksi tuntenut?



Tutkimuslomakkeessa väittämään Minua rakastettiin, asteikolla yhdestä viiteen, vastasin kolme.



Kolme pistettä isälle ja mummalle, isän äidille. Minun lapsuudestani ja elämästäni puuttuu kaksi pistettä äidinrakkautta - ja se on paljon.



Tytär Ilmajoki